YLEISURHEILUA VUONNA 1927, OSA 6: MAAILMAN PARHAAT Vuoden 1927 parhaat yleisurheilijat maailmassa1 Penttilä, Suomi, keihäs
2 Gibson, Amerikka, 400 m aidat
3 Yrjölä, Suomi, 10-ottelu, 5-ottelu, korkeus
4 Pettersson, Ruotsi, 110 m aidat, 400 m aidat, 200 m
5 Carr, Amerikka, seiväs
Vuoden 1927 paras yleisurheilija maailmassa on suomalainen keihäänheittäjä
Penttilä. Hän tirvaisi lajinsa maailmanennätykseksi 69,88. Edellinen rekordi koheni kolmisen metriä. Heittosarjassa myös toiseksi paras laaki kantoi yli aikaisemman virallisen ME:n. Lisäksi hän voitti lajissaan Suomen mestaruuden, otti lajivoiton Ruotsi-Suomi-maaottelussa ja kepitti vastustajansa useissa kilpailuissa putkeen syksyllä 1927.
Amerikan
Gibson kiskoi Yhdysvaltain mestaruuskisoissa 440 jaardin häkit ME-aikaan 52,6. Se vastaa metrimatkalla noteerausta 52,3. Maan mestaruus on myös kova meriitti, joka sinetöi kakkossijan. Kilpailussa ykkössijasta Penttilä eduksi katsotaan se, että hän paransi maailmanennätystä suhteessa enemmän kuin Gibson.
Ottelija
P. Yrjölä kohensi omissa nimissään ollutta kymmenottelun ME:tä suhteellisesti vähemmän kuin Penttilä. Suomen mestaruus tuli kymppiottelun lisäksi viisiottelussa. Ruotsi-ottelussa hän jäi jäännöspisteille korkeudessa.
Ruotsin aituri
Pettersson ansaitsee neljännen sijan. Hän de facto paransi 110 metrin aitojen ME:tä kilauttamalla syyskuussa 14,7, joka pyöristettiin virallisissa luetteloissa ME:tä sivuavaan tulokseen 14,8. Toisaalta 110 metrin häkkien ennätys oli heikko, sillä 120 jaardin aidoissa oli jo 1920-luvun alussa kaasuteltu 14,4, joka vastaa samaa tulosta metrimatkalla. Ruotsin mestaruuden Pettersson vei 200 metrillä ja 400 metrin roinajuoksussa mutta ei leipälajissaan pika-aidoissa. Ruotsi-Suomi-maaottelussa Pettersson jyräsi voittoon 200 metrillä ja täytetyllä 110-metrisellä. Lisäksi hän vei joukkueensa voittoon 1000 metrin viestissä. 400 metrin aitoja ei ohjelmassa vielä ollut.
Carr vempautti seipään maailmanennätykseksi 426. Hänen asemiaan maailman parasta yleisurheilijaa vuonna 1927 valittaessa heikentää se, että hän voitti vain IC4A-järjestön yliopistomestaruuden. NCAA-kisoihin ei kaveri ilmestynyt eikä myöskään Yhdysvaltain mestaruustaistoihin.
Ehdokkaita viidennelle sijalle on pari muutakin. Heihin kuuluu muun muassa
Ritola, joka voitti Amerikassa esteet kovalla ajalla. Estejuoksua tosin ei 1920-luvulla kovin laajasti harrastettu, ja radat saattoivat olla toisiinsa nähden erilaisia. Peräseinäjoen susi kahmi pari muutakin maan mestaruutta pitkiltä matkoilta.
Nurmi keskittyi vuonna 1927 rettelöimään liiton herrojen kanssa. Vitosen Suomen mestaruuden hän kylläkin kävi noukkkimassa pois kuleksimasta. Lisäksi Turun mustakaapu kipaisi lyhytikäisen maailmanennätyksen harvemmin juostulla 2000 metrillä.
Intiaani
Borah sivusi de facto maailman parasta tulosta suoranmitalla, joskin hävisi leipälajissaan USA:n mestaruuskisoissa. Voittopytty Yhdysvaltain mestaruuskisojen 200 metrillä ehkä lohdutti. Nämäkään meriittit eivät aivan riittäneet viiden parhaan joukkoon.
Kaikkien aikojen parhaat tulokset nykyisissä olympialajeissa joulukuun 31. päivänä 1927Mainittakoon, että tämä ei ole virallinen ME-luettelo. Eri lajien eri versioista (suora rata – kaarrerata, metrimatka – jaardimatka) on valittu se suhteellisesti paras.
100 m: 10,4 Paddock, Amerikka, 1921 & 1923. Lisäksi Paddock ja USA:n intiaani Borah porhalsivat vuonna 1926 100 jaardia 9,5 (
Borah myös 1927), joka vastaa metrimatkalla tulosta 10,4. 1920-luvun sääntöjen mukaan 9,5 pyöristettiin 9,6:ksi.
Epäilyttävä tulos: 110 y (100,58 m) 10,2 Paddock, Amerikka, 1921.
Epäilyttävä tulos ja ammattilainen: 100 y 9,375 Donaldson, Australia, 1910. Vastaa 100 metrillä tulosta 10,2.
Saksan Körnig kaasutti 10,4 vuonna 1926. Se hyväksyttiin maan ennätykseksi mutta ei maailman.
220 y suora rata: 20,8 Paddock, Amerikka, 1921 & 1924. Vastaa 200 m:llä tulosta 21,2 täyskaarteisella radalla. 220 y kaarrerata: 21,2 Applegrath, Englanti, 1914. Vastaa täyskaarteisella radalla 200 m:n tulosta 21,1. Applegrathin noteerausta pidettiin pitkään loivalla kaarteella varustetun 220 jaardin parhaana tuloksena. Valkotakit ovat kuitenkin syynänneet Stamford Bridgen kentästä otettuja valokuvia ja todenneet, että kaarre oli jyrkkä. Yleisurheiluliitto alkoi hyväksyä 200 metrin kaarreradalla tehtyjä ME:itä virallisesti vasta vuonna 1951.
Epäilyttävä tulos, 220 y melkein suoralla radalla ja ilmeisesti myötätuuleen: 20,5 Locke, Amerikka, 1926. Vastaa 200 m:llä tulosta 20,9 täyskaarteisella radalla. Viralliseksi 220 jaardin suoran radan ME:ksi tulos hyväksyttiin pyöristetyssä muodossa 20,6.
440 y kaarrerata: 47,4 Meredith, Amerikka, 1916 ja 47,4 Dismond, Amerikka, 1916. Afroamerikkalaisen Dismondin tulosta ei hyväksytty ME:ksi, koska hänen tapauksessaan sääntökirjaa tulkittiin pilkulleen. 47,4 vastaa 400 metrillä tulosta 47,1.
880 y: 1.51,6 Pelzer, Saksa, 1926. Vastaa 800 metrillä tulosta 1.51,0.
1500 m: 3.51,0 Pelzer, Saksa, 1926.
5000 m: 14.28,2 Nurmi, Suomi, 1924. Halli-ME: 14.23,2 Ritola, Suomi, 1925.
10 000 m: 30.06,2 Nurmi, Suomi, 1924.
Maraton: 2.32.35,8 H. Kolehmainen, Suomi, 1920. Reitin pituus virallisesti 42 750 metriä. Kolehmaisen tulos vastaa aikaa 2.30.37 42 195 m:llä. Maantiejuoksijoiden tilastoyhdistys väittää reitin pituudeksi 40 kilometriä. Maraton radalla (ammattilaiset): 2.29.39,2 W. Kolehmainen, Suomi, 1912.
3000 m esteet: 9.33,4 (ei vesihautaa) Bontemps, Ranska, 1924. Paras vesihaudallinen tulos: 9.33,6 Ritola, Suomi, 1924. Virallisia ME:itä esteissä alettiin noteerata vasta vuonna 1954.
120 y aidat: 14,4 Thomson, Kanada, 1920 & 1921. Vastaa tulosta 14,4 110 m aidoissa. 110 m aitojen virallinen ME: 14,8 Thomson, Kanada, 1920 &
Pettersson, Ruotsi, 1927. Petterssonin oikea tulos 14,7 pyöristettiin 14.8:ksi.
400 m aidat: 53,8 Pettersson, Ruotsi, 1925. Paras roinalla täytetyn 400 metrin tulos, joka nykysäännöillä olisi hyväksytty ME:ksi: 52,6 Taylor, Amerikka, 1924.
440 y aidat: 52,6 (vastaa metrimatkalla tulosta 52,3) Gibson. Amerikka. Hyväksymätön tulos: 52,1 Riley, Amerikka, 1924.
4 x 110 y:
41,0 Newark AC (Bowman - Currie - Pappas - Cummings), 1927 (vastaa tulosta 40,7 4x 100 m viestissä). 4 x 100 m (maajoukkueet): 41,0 Amerikka (Hussey - Clarke - Murchison – LeConey), 1924.
4 x 400 m: 3.16,0 Amerikka (Cochran - Stevenson - MacDonald – Helffrich), 1924.
Korkeus: 203 Osborn, Amerikka, 1924.
Seiväs:
426 Carr, Amerikka, 1927.Pituus: 789 Hubbard, Amerikka, 1925.
3-loikka: 15,52 D. Ahearn, Englanti & Irlanti (Amerikka), 1911 & 15,52 Winter, Australia, 1924.
Vuonna 1924 Ahearnin tulokseksi tulkittiin 15,51, jolloin Winter sai nimensä ME-luetteloon yksin. Vuonna 1945 Ahearnin tulos pyöristettiin 15,52:ksi, jolloin Winter joutui jakamaan tuloksen irlantilaisen kanssa.
Kuula: 15,54 Rose, Amerikka, 1909.
Kiekko: 48,20 Houser, Amerikka, 1926. Epävirallinen kilpailu: 48,27 Taipale, Suomi, 1913.
Moukari: 57,77 Ryan, Englanti & Irlanti (Amerikka), 1911.
Keihäs:
69,88 Penttilä, Suomi, 1927.
10-ottelu:
7995,10 P. Yrjölä, Suomi, 1927.20 km kävely: 1.37.57 Anthoine, Ranska, 1913.
50 km kävely: 4.34.03 Sievert, Saksa, 1924.
(Lähde: Richard Hymans (ATFS) & Imre Matrahazi (IAAF), Progression of IAAF World Records, 2015 Edition.)
Seuraavassa jaksossa 16.4. valitaan Suomen parhaat yleisurheilijat vuonna 1927 ja syynätään maan kaikkien aikojen parhaat yleisurheilutulokset vuoden 1927 loppuessa.