rulezman kirjoitti:M1999 kirjoitti:Täysin asian vierestä tulevaa juttua
Niin, puutuin tuossa tosiaan teikäläisen törkeän virheelliseen väittämään, että ottelijat eivät muka vanhemmalla iällä tekisi suuriakin tulosharppauksia. Ylläolevien nimien mukaan jopa iso osa viime vuosien arvokisamitaleista on kypsynyt vanhemmalla iällä.
Vähän hölmöä myös tuomita vaikkapa Sagan, Marian ja Mian urakehitykset (kuten teit), vaikka nämä ovat vasta 19, 25 ja 27-vuotiaita ja kykeneväisiä vaikka minkälaisiin suorituksiin lähitulevaisuudessa.
No, pitkäjänteisyys ei toki teikäläisen vahvimpia ominaisuuksia ole. Ainakin Alisa Vainion, Wilma Murron, Viivi Lehikoisen, Samuel Purolan, ja Oliver Helanderin olet tuominnut täysin menetetyiksi tapauksiksi. Onneksi nämä eivät ole masentuneet moisesta negatiivisuuden aallosta!
Suomesta ei toki myöskään ole ylivoimaisia junioireiden maailmanmestareita tullutkaan juuri koskaan. Tällä hetkellä meillä on harvinaislaatuisesti kaksi tällaista kultakimpaletta käsissämme.
Mutta kuten viesteissäsi olet useaan otteeseen julistanut, niin molempien osalta ura on suunnilleen ohi, jos kehityskäyrä ei molemmilla jatku vuosi vuodelta valtavin harppauksin ylöspäin. Tosiasiassa näin ei millään muotoa siis todellakaan on, vaan väkisinkin kehitys molemmilla tasaantuu.
Tämän osalta olen yrittänyt elämän tosiasioita takoa päähäsi, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä.
Pitää vielä muistuttaa, että edellinen Sagan ja Siljan tasoinen suomalainen junioritähti ja lupaus on ollut OP-Karjalainen. Ihan hyvin sekin valmennus näytti tuottavan tulosta.
Lisäyksenä siis vielä, lähemmäs viimeiset 20 vuotta Suomesta ei juurikaan ole tullut edes junioritasolle oikeita maailman mittakaavassa olevia superlupauksia. Ei siis mikään ihmekkään, että ihmeellistä tulosts aikuistenkaan sarjoissa ei ole syntynyt.
Mutta tosiaan, nyt viimeiset pari vuotta on näyttänyt todella hyvältä ja seuraavat kymmenen vuotta näyttävätkin Suomen yleisurheilun suunnan. Pyytäisin siis teikäläistäkin nostamaan leukaa sen verran, että kykenisit näkemään asioita jopa huomisen ylitse.
Tästä itselle tulee se käsitys, että olet eri mieltä kanssani noista molemmista listaamistani asioista.
Minä: lupauksia on, mutta valmentajat ovat huonoja kansainvälisesti
Sinä: ei ole potentiaaliakaan urheilijoissa, asialle ei voi mitään tehdä
Minä: Suomalaisen (yleisurheilijan) urakehitys pitää tapahtuma nopeammin, parhaat kehitysvuodet (19-22) menevät surkeasti. Jolloin ei päästä enää niihin tuloksiin myöhemmällä iällä, joilla oltaisiin vakiomenestyjä MM ja Olympiatasolla.
Sinä: myöhemminkin ehtii, suomalaisen yleisurheilijan urakehityksessa ei ole ongelmaa.
No ollaan eri mieltä. Fakta on se, että mitaleita ei ole tullut vuosikausiin, eikä myöskään huippuja. Pidän asiaa esillä myös siksi että esim. Sagan ja Siljan kanssa ei tehtäisi samoja virheitä. Kyllä tulevaisuus näyttää. Ei saada pudota samaan kuoppaan nykyisten junnutähtien kanssa. Onko varmasti asioista keskusteltu liitossa, mietitty valmennusta, sparrattu ja haettu oppia. Ettei käy kuten Helanderin kanssa, että valmentaja ehti lähes tuhota koko uran.
Ja jos tarkemmin mietit, niin yleensä olen nimenomaan kritisoinut urheilijoiden taustalla olevaa valmennusta ja onneksi näihin on tullutkin muutoksia, esim. Helanderin ja Lehikoisen kohdalla. Täytyy oikeasti olla hyvin tarkka esim. Sagan ja Silhan kohdalla, että onko varmasti heillä se paras mahdollinen valmentaja viemään huipulle asti. Viimeisimpänä olen vaatinut Kangasta vaihtamaan valmentajaa. Enpä sinun juurikaan tällaisiin ole koskaan huomannut kiinnittäneen huomiota. Sulla jää yleensä siihen, että ensi kerralla sitten paremmin. No hyvä kun jaksat olla kannustava, mutta itse näen hedelmällisempänä etsiä syitä miksi ei tule kehitystä
Oisko jopa välieriin?