1950 kesäkuun 29. päivä laskeutui Malmin lentokentälle
15-miehinen amerikkalaisjoukkue, jonka oli määrä kierrellä Suomea ristiin rastiin kolmen viikon ajan.
Matkaan oli lähdetty käytännössä heti USA:n mestaruuskisojen päätyttyä, ja Suomeen saavuttua jenkkien kilpakiertue starttasi samana päivänä Helsingin Stadionilta. Alustava kisaohjelma oli laadittu koko reissun ajaksi.

Joukkueeseen kuului mm. viimevuotisen kiertueen suosikkihahmo ja ME-mies Fortune Gordien, mutta tällä reissulla hänestä ei muodostunut kirkkainta tähteä.
Stadionin jenkkikisat,
1. päivä 2.päiväYksi tuoreista USA:n mestaruuskisojen voittajista oli Kaliforniassa asustava jamaikalainen George Rhoden, joka Lontoon olympiakisoissa oli jäänyt maanmiestensä Wintin ja McKenleyn varjoon, mutta tulisi korjaamaan asian Olympiastadionilla kaksi vuotta myöhemmin. Nyt Rhoden kellotti 46,9 jota kovempaa oli Suomessa juossut vain ME-mies McKenley 1948. USA:n mestaruuskisojen juhlituin sankari oli kuitenkin ollut "Dick" Attlesey, joka oli nuolaissut korkeat aidat ME-ajassa 13,6. Attleseyn aika kiertueen avauskisassa 13,9 joka oli ensimmäinen 14 sekunnin alitus Suomen maaperällä. Erkki Katajan takana Lontoon olympiakisoissa seiväspronssia ottanut jenkkipappi Bob Richards ylitti Stadionilla 442, korkeammalta kuin kukaan ennen Suomessa. Ruotsi-ottelun 1948 kuokkavieras Richmond Morcom oli ylittänyt riman sentin alempaa.
Tampereella kisailtiin myös peräkkäisinä päivinä.
https://data.richie.app/editions-eu/iss ... 4/page.pnghttps://data.richie.app/editions-eu/iss ... 6/page.pngGordien viskasi limpun lukemiin 52,98 joka jäi hänen tämänvuotisen Suomi-reissunsa parhaaksi noteeraukseksi.
Don Laz, jonka kanssa Richards tulisi ratkomaan olympiakullan kohtalon kaksi vuotta myöhemmin, oli ylittänyt tammikuussa hallissa 457, mutta Richardsin Tampereella hyppäämä ennätyksensä 456 pysyi ulkoratojen parhaana tuloksensa vuoden 1950 loppuun saakka. Maailmantilaston kakkoseksi julistettiin Ruotsin Ragnar Lundberg, joka kohensi Euroopan ennätystään lukemiin 440. Richards ylitti 440 tai enemmän 13 ulkokilpailussa, joista 12 Suomen maaperällä.
Attleseyn vauhti kiihtyy.
Heinola - 13,8Kouvola - 13,7Eläintarha - 13,5 MEEltsulla todistettiin myös Ilmari Taipaleen rikkovan Nurmen viimeisen SE:n juoksemalla mailin aikaan 4.09,4. Rhoden kipaisi ratakierroksen 46,5 sekunnissa ja otti nimiinsä Suomen maaperän ennätyksen.
Amerikkalaisten jäähyväiskilpailuissa
Turussa nähtiin kaikkien aikojen tasokkain 3000 metrin juoksukilpa. ME-mies Reiff juoksi elokuussa kauden kärkiajan, mutta Turussa taottiin vuositilaston seitsemän seuraavaa aikaa Väinö Koskelan SE:n johdolla. Rhodenin kuntokäyrä oli kasvussa ja hän kellotti Suomen kiertueen parhaan aikansa 46,4 joka säilyi Turun Urheilupuiston ennätyksenä vuoteen 1967, jolloin Davidin isä Daniel Rudisha ravasi Paavo Nurmen 70-vuotisjuhlakisoissa 46,2.
Rhoden jatkoi kilpailuja Ruotsissa, jossa kävi armottomia kamppailuja maanmiehensä McKenleyn kanssa, ja jolta lopulta Eskilstunassa riistikin ME:n nimiinsä (45,8).
Attlesey oli seuraavanakin vuonna maailman nopein pika-aituri ja voitti mm. ensimmäisten Pan-Amerikan kisojen mestaruuden. Helsingin olympiavuonna loukkaantumiset alkoivat kuitenkin kiusata ja urheilu-ura oli taputeltu jo 24-vuotiaana. Attleseyn ME-aika pysyi Suomen maaperän nopeimpana vuoden 1973 Maailmankisoihin asti. Attleseyn ja Richardsin tulokset olivatkin harvoja parhaita Suomessa tehtyjä, jotka säilyivät hengissä 1952 olympiakisojen tulitukselta.
Vaikka Bob Richards oli vuoden 1950 ylivoimainen seiväshyppääjä, hänkin jäi 20 senttiä Warmerdamin ME-lukemista.
IAAF päätti suuressa viisaudessaan jälleen uudistaa pistetaulukkonsa.
