Kotimainen kilpailukausi 2021

[M1999]

Olisihan se nyt suorastaan absurdia, jos kisoihin otettaisiin vain tämän kauden tuloksilla, eli siis n. kuukauden kesäkauden tulosten perusteella.
Korona nyt valitettavasti teki tilanteesta tämmöisen.

Aika surulliset olisivat myös olympialaiset, jos sinne ei Suomesta "kisaturisteja" lähetettäisi ollenkaan. Kylmä fakta on, että suurta (suomalais)yleisöä kiinnostaa ennenkaikkea suomalaisten suoritukset. Yritä siinä sitten saada näkyvyyttä, harrastajia ja sponsoreita lajille.

No, sunnuntain jälkeen olemme huomattavasti viisaampia keihäskiemuroiden suhteen. Itse ainakin luotan Anaan. Armoitettu kilpailija eikä varmasti halua päättää uraansa missaamalla koko viisi vuotista tavoitettaan.

Haluisin hei oikeesti tietää!

Mikä muutes on keihäänheitossa "terveen" määritelmä? Vähintäänkin joka toisella jampalla on ties minkälaista tukea, teippiä tai häkkyrää jalan tai käden ympärillä?

En ymmärrä tuota sun tarvetta lähettää väkisin kolmas heittäjä rampana kisoihin epäonnistumaan. Miten se parantaa median ja sponsoreiden silmissä tilannetta suomalaisessa keihäänheitossa.

No olisiko vaikka se että pystyy heittämään ns. täysillä ja normaalilla tekniikalla.

Juoksussa ei tarvi ontua tai heiton jälkeen, tukijalan uskaltaa laittaa pönkäksi siten ettei tarvi miettiä hajoaako, käden liike on itselle normaali eikä tarvi varoa heittoa.

Ei kai tuo mitään rakettitiedettä ole. Jos pystyt suoriutumaan täysillä ja itselle normaalilla tekniikalla niin olet riittävän terve kilpailemaan.

Ja vielä ei mua kiinnosta jos muualla (vaikka Saksassa) on rampoja heittäjiä. Voihan Helanderin valmentajalle (ja taustoille) kertoa, että on ne muutkin loukkaantuneina, et ei teidän tarvi miettiä mitä ootte tehneet väärin. Jatkakaa samaan malliin, kun kerran muuallakin on loukkaantuneita. Turha sitä omaa tekemistä on arvioida. Ei siitä kenenkään kannata mainitakaan, ollaan hiljaa hyssytellään. Ehkä 2028 tulee yksi vuosi kun pystyy jopa 4 kisaa heittämään

Muuten taisi "asiantuntija" Bryggarekin pitää Helanderin touhuja surullisina

[chesswinner]

Toki sinne voidaan lähettää muitakin kuin potentiaalisia menestyjiä, näyttöjen perusteella (kisaraja tehty 2 edellisen vuoden aikana) tai rankingpisteillä.

Ne ajat jolloin Ruuskanen oli edes potentiaalinen 83 metrin heittäjä alkaa olla takana.

Jos sinne kisoihin on pakko haalia turisteja yleisön mieliksi, niin sitten mielellään nousevia kykyjä.

[rulezman]

Tämäpä se sinun isoin ongelmasi näissä onkin, kun kokonaiskuvan hahmottaminen sinulle on hämmentävän vaikeaa ja kommentit ovat toineen toisaan hölmömpiä ja perustuvat vain johonkin yhteen tiettyyn todella kapeakatseiseen aihealueeseen.
Esimerkkinä vaikkapa eilinen klassikkosuoritus;

Toistan jälleen - pahemmin ei oikein voida urheilijan kanssa epäonnistua

En ymmärrä tuota sun tarvetta lähettää väkisin kolmas heittäjä rampana kisoihin epäonnistumaan.

Automaattisesti Ruuskanen (tai Helander) lähtee kisoihin siis epäonnistumaan ja vaikkapa mitään finaalisaumoja ei ole olemassa? Aika köyhää ajattelua.

Miten se parantaa median ja sponsoreiden silmissä tilannetta suomalaisessa keihäänheitossa.

Tuskin mitenkään. En tiedä huomasitko, mutta myös chesswinner viestissään käsitteli aihetta ja fiksumpi voisi kuvitella vastaukseni liittyvän tähän.

No olisiko vaikka se että pystyy heittämään ns. täysillä ja normaalilla tekniikalla.

Hyvinhän se Kuuselalta ja Lassilta sujuu, Ruuskasellakin hyvin todennäköisesti. Näissä toki ne tuet auttavat, joita mielestäsi ei siis saisi käyttää vai...?

Ja vielä ei mua kiinnosta jos muualla (vaikka Saksassa) on rampoja heittäjiä. Voihan Helanderin valmentajalle (ja taustoille) kertoa, että on ne muutkin loukkaantuneina, et ei teidän tarvi miettiä mitä ootte tehneet väärin. Jatkakaa samaan malliin, kun kerran muuallakin on loukkaantuneita. Turha sitä omaa tekemistä on arvioida. Ei siitä kenenkään kannata mainitakaan, ollaan hiljaa hyssytellään. Ehkä 2028 tulee yksi vuosi kun pystyy jopa 4 kisaa heittämään

Voi kuuleppas kultaseni, siihen on selvä syy miksi joudun jatkuvasti sinua muistuttelemaan muidenkin maiden urheilijoiden tilanteista. Valitettavasti teikäläisellä on keihäänheiton (tai huippu-urheilun yleensäkin) lainalaisuudet enemmän tai vähemmän hukassa ja jostain syystä tunnut kuvittelevan, että Suomessa tehdään asiat jotenkin keskimääräistä huonommin valmennuksellisesti ja vain täällä urheilijat menevät säpäleiksi.
Oliver Helander ei millään muotoa ole poikkeuksellinen keihäänheittäjä vammahistoriansa osalta. Potentiaalinsa osalta on toki poikkeuksellinen.
Tilanne on toki Oliverin osalta tällä hetkellä huolestuttava. Vaikka toki suunta on oikea, koska se olkapää on ilmeisesti saatu viimein kivuttomaan tilaan.

[M1999]

Jostain syystä kuvittelen?

En mä mitään kuvittele. Urheilu on siitä helppoa, että tulokset ratkaisevat. Samoin se että näkyykö kehitys / eteenpäinmeno.

Näillä perusteilla valmennusta arvioin. Väännetään sulle rautalangasta, kun ei tuo kilpa/huippu-urheilun maailma oikein näytä avautuvan sulle.

Esimerkkinä tältä kaudelta (tässä vaiheessa):

Eemil Helander - iso kehitysloikka, terveenä = onnistunut valmennusprosessi
Senni Salminen - iso kehitysloikka, silminnähden kova fyysinen suorituskyky, terveenä = onnistunut valmennusprosessi
Mikko Paavola - iso kehitysloikka, varma tekniikka, terveenä = onnistunut valmennusprosessi
Viivi Lehikoinen - iso kehitysloikka, tasaisuus, silminnähden parempi fyysinen kyky = onnistunut valmennusprosessi

Taika Koilahti - iso taantuminen, loukkaantumisia = epäonnistunut valmennusprosessi
Aaron Kangas - aivan kuutamolla, löysää, halutonta = epäonnistunut valmennusprosessi
Oliver Helander - jälleen kausi jolloin ei pysty heittämään = usean vuoden epäonnistunut valmennusprosessi
Wilma Murto - parhaat hypyt lapsena, epätasaisuus, loukkaantumisia = usean vuoden epäonnistunut valmennusprosessi

Ja tosiaan tilanteet voivat muuttua, jos esim. Kangas nyt heittäisi kisoihin ja siellä 8.joukkoon, niin valmennusprosessi oli onnistunut tältä kaudelta.

[chesswinner]

Mikä on median vaikutus? Kaikkihan ei pakosti ole valmennuksen vika.

Kun saavuttaa jotain liian nuorena ja kypsymättömänä, niin media kyllä tuhoaa lahjakkuuden. Tästä räikeimpänä esimerkkinä takavuosilta Toni Nieminen. Näihin aikoihin palatakseni, esimerkiksi Kähärä voisi hyötyä harjoittelurauhasta.

[rulezman]

Tuohan menee ensinnäkin jo metsään tuossa kohtaa, että loukkaantuminen tarkoittaa mielestäsi poikkeuksetta(?) epäonnistunutta valmennusprosessia. Varsin köyhää ajattelua taas.

En tiedä pitääkö sinulle erikseen kertoa, vai ymmärätkö itsekin, mutta varmuuden vuoksi: Etenkään nuorena huipulle tai huipun tuntumaan nousseen urheilijan kehityskäyrä nousee aniharvoin lineaarisesti ylöspäin. Käytännössä jokaiselle urheilijalle tulee ajanjaksoja, kun kehitystä ei tapahdu tai mennään jopa vähän takapakkia. Käytännössähän logiikkasi mukaan siis kaikkien urheilijoiden valmennusprosesseissa on ongelmia. Onko todellakin näin?

Siinähän se urheilijan, ja toisaalta myös rahallisten tukijoiden ja muiden tukijoukkojen (myös median, harvan pääkoppa kestää jatkuvaa negatiivista huutelua mediasta ja Esson kahvipöydistä) vahvuus testataan, että miten urheilija onnistuu selvittämään vaikeat ajanjaksonsa.

Erityishuutista vielä Aaron Kankaan ja taustaryhmänsä koko olemuksen tuomitsemiselle n. kuukauden heikomman ajanjakson perusteella.

Loppuun ajatusleikki; Urheilija X on treenannut kolme vuotta täysin samalla sapluunalla ilman vammoja. Ensimmäinen vuosi oli tuloksellisesti keskinkertainen, toinen vuosi loistava ja kolmas huono. Onko valmennusprosessi tässä tapauksessa jotain perustavanlaatuisia ongelmia? Pitääkö asioita tulkita vain yhden kauden, joka loppujenlopuksi ob todella lyhyt aika, perusteella, vai voisiko horisontin laajentaminen olla hedelmällisempää?

[M1999]

Kuten huomasit (vai huomasitko?)

Kehuin myös useamman urheilijan tekemistä ja valmennusta. Mutta ehkä et pysty sokeudeltasi huomaamaan niitä. Vaan pakkomielteisesti tartut näihin epäonnistumisiin.

Sun tuo suoranainen raivoisa ja sokea asenne että iso osa urheilijan tekemisestä on vain sattumasta tai jostain sellaisesta kiinni mihin ei voi vaikuttaa, on itse asiassa hellyttävää. Siitä en ole varma onko se kovin hedelmällistä, jos mietitään toiminnan kehittämistä. Mutta usea urheilija ja/tai joukkue saisi sinusta todella hyvän fanipojan.

Muista nyt sitten että sun logiikalla myös positiiviset suoritukset tai kehitykset eivät ole valmennuksen ansiota.

Mulla on eri tyyli seurata urheilua kuin sokea fanitus

[M1999]

Vastaus tuohon ajatusleikkiin:

Jos kolmas vuosi menee pieleen loistavan tokan vuoden jälkeen, niin virhe tehdään siinä että jatketaan täysin samalla kaavalla. Uudet ärsykkeet, uudet treenit, uusi jaksotus ovat tärkeitä urheilijan kehittymisen kannalta. Tämä on vaikeata ja tässä valmennus mitataan.

Joten kaksi vuotta homma toimi, mutta sitten kolmantena alettiin junnaamaan vanhoja kaavoja ja kehitys pysähtyi. Eli kyllä kolmas vuosi oli epäonnistunut, kun muutoksia harjoitteluun ei ymmärretty tehdä.

[rulezman]

Kehuin myös useamman urheilijan tekemistä ja valmennusta. Mutta ehkä et pysty sokeudeltasi huomaamaan niitä. Vaan pakkomielteisesti tartut näihin epäonnistumisiin.

Sun tuo suoranainen raivoisa ja sokea asenne että iso osa urheilijan tekemisestä on vain sattumasta tai jostain sellaisesta kiinni mihin ei voi vaikuttaa, on itse asiassa hellyttävää. Siitä en ole varma onko se kovin hedelmällistä, jos mietitään toiminnan kehittämistä. Mutta usea urheilija ja/tai joukkue saisi sinusta todella hyvän fanipojan.

Muista nyt sitten että sun logiikalla myös positiiviset suoritukset tai kehitykset eivät ole valmennuksen ansiota.

Miksi välttelet kysymyksiä? Mielestäni oli varsin helppoja.

Hienoa, että osaat kehuakin urheilijoita! Mitä vastausta siis tuohon halajat?

Mistä päättelet, että mielestäni "iso osa urheilijan tekemisestä on vain sattumasta tai sellaisesta kiinni"? Eikö siellä kansakoulussa todentotta enää opeteta nuoria lukemaan saatikka tulkitsemaan kirjallista tekstiä?
Kyllä, "sattumalla ja sellaisilla" on kilpaurheilussa vaikutuksensa. Mielelläni näkisin taas sen viestin, jossa olen tämän vaikutuksen olevan tärkein tekijä...?

Muista nyt sitten että sun logiikalla myös positiiviset suoritukset tai kehitykset eivät ole valmennuksen ansiota.

Hei kamoon, haastan sut nyt oikeasti kertomaan, että mikä on ajatusprosessisi tämän päätelmän takana Älä vaiha aihetta sit perhana

Mulla on eri tyyli seurata urheilua kuin sokea fanitus

Se on hieno homma, sokea fanitus ei millään muotoa ole fiksuinta!

Vastaus tuohon ajatusleikkiin:

Jos kolmas vuosi menee pieleen loistavan tokan vuoden jälkeen, niin virhe tehdään siinä että jatketaan täysin samalla kaavalla. Uudet ärsykkeet, uudet treenit, uusi jaksotus ovat tärkeitä urheilijan kehittymisen kannalta. Tämä on vaikeata ja tässä valmennus mitataan.

Joten kaksi vuotta homma toimi, mutta sitten kolmantena alettiin junnaamaan vanhoja kaavoja ja kehitys pysähtyi. Eli kyllä kolmas vuosi oli epäonnistunut, kun muutoksia harjoitteluun ei ymmärretty tehdä.

Jatketaan ajatusleikkiä: Mitä jos valmennuksen päivittämisen jälkeen se neljäs vuosi ei nostakaan tasoa edellisestä yhtään? Mitä jos urheilijan vireystila ei syystä tai toisesta kolmantena vuonna vastannutkaan keskimmäistä vuotta ja nyt lähdettiin turhaan muuttamaan täysin toimivaa valmennusmallia.

Tai mitä jos aloitusskenaarion vuodet ovatkin toisinpäin; ensimmäinen vuosi oli surkea, toinen kohtalainen ja kolmas loistava? Logiikkasi mukaan isoja muutoksia olisi pitänyt tehdä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Tällöinhän kolmas loistava vuosi oltaisiin voitu missata kokonaan.

Voi kumpa se valmentaminen olisi aina niin helppoa.

[M1999]

Nyt kierrätään kehää jälleen. Kyselet jatkuvasti asioita kertomatta itse mitään. Mitä jos itse vastaisit tuohon omaan ajatusleikkiisi? Olisi kiva kuulla miksi sun mielestäsi se kolmas vuosi oli huono. Kun mun vastaus ei ilmeisesti ollut riittävän hyvä. Onko sun vastaus siis huonosta kolmannesta vuodesta että luonnollista vaihtelua tai sattumaa eikä siihen valmennus voi vaikuttaa. Kerro myös vastauksesi sinä ensi siihen jatkokysymykseen, niin minäkin pääsen arvioimaan sun vastauksia.

Ehkä ymmärrän paremmin tämän sinun ajatuksen valmentamisesta yms. Kun kerrot mikä siis on ratkaisevinta urheilijan kehittymisessä ja tuloksenteossa. Kerro vaikka ihan prosentein että tämä hölmö tajuaa

Mulla voisi olla jotenkin näin:

Valmennus 50%
Muut taustat (manageri, fyssari, lääkäri yms.) n.20%
Urheilijan oma asenne, satsaus, ammattimaisuus n.20% - tähän myös hyvä valmennus pystyy vaikuttamaan
Muut tekijät (tähän vaikka se sattuma mukaan) n.10%

Tämän oman ajatukseni takia en tuo noita sun esiin tuomia muita tekijöitä keskusteluissa esiin samalla tavalla kuin sinä koko ajan

Ja olenko väittänyt että valmentaminen on helppoa? Päinvastoin mielestäni se on todella hankalaa ja vain pieni osa pystyy siihen hyvin arvosanoin. Siksi valmentamisesta on keskusteltava, jotta siitä ymmärrettäisiin enemmän. Ja jos itse olisin hyvä valmentaja, niin en kirjoittelisi tänne, vaan olisin valioliigassa valmentamassa. Ei se ole sattumaa etten ole siellä, vaan sitä etten ole läheskään riittävän hyvä valmentaja

[rulezman]

Nyt kierrätään kehää jälleen. Kyselet jatkuvasti asioita kertomatta itse mitään. Mitä jos itse vastaisit tuohon omaan ajatusleikkiisi? Olisi kiva kuulla miksi sun mielestäsi se kolmas vuosi oli huono

Paha tähän on vastata, koska kyseessä tosiaan oli ajatusleikki, jonka tarkoituksena pitkälti oli osoittaa, että valmennuksen osalta ei kannata vetää liian nopeita johtopäätöksiä ja välillä hyvä pyrkiä ajattelemaan vähän pitkäjänteisemmin. Ilmeisesti esimerkkini ei kuitenkaan ollut tarpeeksi hyvä, että tätä pointtia olisit tästä löytänyt.

Kerro myös vastauksesi sinä ensi siihen jatkokysymykseen, niin minäkin pääsen arvioimaan sun vastauksia.

Itse en ainakaan lähtisi valmentajana muuttamaan toimivaksi todettua sapluunaa vain yhden heikon kauden perusteella. Heikkoon kauteen voi nimittäin sisältyä paljon muitakin tekijöitä kuin itsessään valmennuksen puutteet. Toki heikon kauden jälkeen ehdottomasti asiaa tulee perata, että miksi nyt kävi näin ja miten jatkossa vältetään saman toistuminen.

Kun kerrot mikä siis on ratkaisevinta urheilijan kehittymisessä ja tuloksenteossa. Kerro vaikka ihan prosentein että tämä hölmö tajuaa

Tämähän nyt suorastaan on hölmö kysymys, johon kukaan ei kykene yksiselitteistä vastausta antamaan. "Prosentit" vieläpä vaihtelevat jokaisen urheilijan kohdalla, koska jokainen urheilija on erilainen. Ja jokainen laji luonnollisesti myös painottaa urheilijan eri ominaisuuksia.

Jos nyt välttättä haluat jotain prosentteja, niin näin keskivertourheilijalle lajista riippumatta voisin heittää todella karkeasti:

Harjoittelu (sisältäen valmennuksen, rahoituksen, harjoitusolosuhteet yms.) 55%
Fyysinen lahjakkuus (sisältäen mm. synnynnäiset fyysiset ominaisuudet, loukkaantumisherkkyydet yms.) 25%
Henkinen kantti 10 %
Muut tekijät (satunnaisuus, onni, minkä lajin pariin sattuu nuorena ajautumaan yms.) 10%

Eri lajeissa toki sitten eri osa-alueet painottuvat ihan eri lailla.
Vaikkapa jossain koripallossa fyysisellä lahjakkuudella on ihan eri prosentit ja vaikkapa jossain snookerissa henkinen kantti kattaa varmaan n. puolet prosenteista.
Puhtaasti raakaa suoritusvoimaa mittaavissa lajeissa sitten harjoittelun osuus kasvaa.
Etenkin kamppailulajeissa tai muissa toista urheilijaa vastaan käytävissä lajeissa sitten mm. tuurin ja satunnaisuuden merkitys kasvaa mm. ottelukaavoiden, päivän vireen, ylipäänsä vaikkapa yhden lyönnin osumisen, yms. myötä.

Keihäänheitosta kun nyt on ollut puhetta, niin harjoittelu luonnollisesti on selkeästi tärkeimmässä osassa, mutta urheilijan omilla synnynnäisillä ominaisuuksillakin on ehdottomasti merkityksensä. Älälä nyt ymmärrä väärin, jokainen toki kykenee harjoittelemalla vahvistamaan näitä ominaisuuksian (paitsi toki vaikkapa raajojen pituuksia tai vastaavia) tiettyyn pisteeseen asti.

Mauro van De Looij tiivistää asian tekstissään paremmin kuin itse osaan muotoilla:

First off, I believe your quality as a top athlete consists of three aspects: innate abilities (talent), ability + motivation to learn & practice time. Innate abilities are of course the attributes you received from your parents (height for example). Ability + motivation to learn are necessary for developing, without it you will not develop (your talent). Practice time is the amount of time spent practicing, the more time you spend the higher your quality will be.

Useiden tutkimusten mukaan on myös todettu, että harjoittelu yms. on todellakin synnynnäisempiä ominaisuuksia tärkeämpiä huipulle tähdättäessä. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Mutta se on selvää, että synnynnäisilläkin tekijöillä on iso merkitys, kun kisataan absoluuttisella huipulla.

Voin linkata lisää luettavaa, jos haluat perehtya aiheeseen lisää ja avartaa maailmankuvaasi.

Dopingia en nyt halua tähän keskusteluun tuoda, vaikka sillä valitettavasti onkin merkityksensä huippu-urheilussa.

Ja olenko väittänyt että valmentaminen on helppoa?

Ei kai kukaan näin ole väittänytkään.

Jatkan mieluusti keskustelua tästä varsin mielenkiintoisesta aiheesta lisää. Laadukas urheilukeskustelu maistuu aina, varsinkin nyt kun tässä isyyslomalla on vallan mainiosti luppoaikaakin olemassa!

[varis]

Kiekara ilmeisesti tykkää maksella ilmoittautumismaksuja ilman pienintäkään aikomusta osallistua.

[varis]

SE-vauhti tilattu. Kuinka kauas Topi pääsee?

3:38.48 Topi Raitanen 1rA Jyväskylä 2.6.2021
3:38.44 Niclas Sandells 1rA Lappeenranta 18.7.2012
3:36.88 Niclas Sandells 2rA Lapinlahti 8.7.2012
3:36.3h Antti Loikkanen 1 Imatra 16.6.1980
3:36.33 Pekka Vasala 1 OG München 10.9.1972

[M1999]

Rulezmanille

Edellinen vastaus oli hyvä ja siinä oli hyviä pointteja. Perehdyn siihen tarkemmin hieman myöhemmin, nyt ei ehdi. Ehkä tosiaan keskustelua voi jatkaa

[rulezman]

Kosonen huomenna Somerolla kotiringissä kisailemassa. Kuortaneen ohjelmassahan naisten moukari ei ole. Parempi tulos kuin 67,31 parantaisi rankingpojoja.

[M1999]

Palatakseni tuohon ylläoleviin valmennuskeskusteluihin, niin tykkäsin tosiaan viimeisestä vastauksesta minkä Rulezman laittoi. Ja voin monesta asiasta olla samaa mieltä.

- harjoittelun suuri(n) rooli
- eri lajeissa eri vaatimukset ja painotukset
- lahjakkuuden merkitys myös mukana (mutta silti se ei riitä pelkästään)
- pitkäjänteisyys

Haastan vielä tuossa olosuhdeasiassa sen verran, että Suomen suurimmissa yksilölajeissa, esim. yleisurheilu, hiihto, uinti olosuhteet eivät mielestäni estä ainakaan nuoriso ja huipputasolla menestymistä. Löytyy kenttiä, latuja, uimahalleja. On urheilupainotteisia kouluja, aamuharjoittelua, ammattitaitoiset valmentajat, leirityksiä. Se on sitten eri asia haluaako satsata ja etsiä nämä olosuhteet. Se on oma päätös ja kaikista ei ole siihen. Ja tähän valmentajalla myös pitäisi olla työkaluja, että auttaa ja vaatii löytämään olosuhteet.

Mun tausta valmennuksessa on joukkuelajissa, joka ei ehkä kaikilta osin päde yksilölajeihin, mutta isoksi osaksi kuitenkin. Ja aktiivinen seuraaminen ja kouluttautuminen myös tähän asiaan. Oman kokemuksen mukaan tulee tällaisia huomioita:

- LAHJAKKUUS riittää monesti noin 13-15 vuotiaaksi asti, sen jälkeen (toki jo sitä ennenkin) lopullisen tason ratkaisee työn määrä ja valmennuksen laatu + urheilijan oma halu, jota hyvä valmentaja pystyy ruokkimaan. Monesti tuo työn tekeminen täytyy oppia jo nuorena (harjoittelemaan oppiminen) ja sitä lahjakkaat urheilijat eivät välttämättä opi, koska pärjäävät muutenkin. Tässäkin valmentajalla iso rooli, että lahjakkuus saataisiin ymmärtämään harjoittelun merkitys. Voin sanoa, ettei läheskään aina onnistu. Eli oma näkemykseni on että pelkällä lahjakkuudella yksikään urheilija, ainakaan jalkapallossa ei pääse huipputasolle. Siksi en pidä tätä niin merkittävänä

Samaan hengenvetoon toki myönnän että vaikkapa 100m juoksussa lahjakkuudella voi joku tummapintainen tyyppi juosta vaikkapa 10.20 (mutta ei sillä ajalla USA:ssa tee mitään) ja joku suomalainen voi juosta esim. 10.50 (mutta ei tälläkään euroopan tasolla tee mitään). Mielestäni ne viimeiset kymmenykset otetaan laadukkaalla valmennuksella ja/tai hyvällä lääkekuurilla (ammattitaitoisesti toki jäämättä kiinni)

- HENKINEN KANTTI. Itse en näe tätä irrallisena asiana valmennuksesta. Mielestäni tähän nimenomaan hyvällä valmennuksella pyritään vaikuttamaan. Mitä paremmin harjoittelet, näet kehittymisen ja hallitset tekniikat niin sen varmempana ja paremmalla itseluottamuksella voit kilpailla. Jos valmentaja itse ei koe pystyvänsä tähän vaikuttamaan, niin hänen on hankittava apua tähän. Lisäksi hyvään kausisuunnitelmaan kuuluu hakea ja etsiä sellaisia tilanteita ettei kauden ratkaisuhetkillä ole ns. paskat housuissa.

Otan esimerkin (en tiedä onko hyvä, mutta kuitenkim). Suomalaisilla 7-ottelijoilla on tapana jättää 800m kokonaan juoksematta, jos pisteet eivät ole omaa huipputasoa ennen sitä. Kun tiedämme että ottelijan ei juuri kannata 800m harjoitella ja monesti se mahdollisuus saada kokemuksia näistä on ne ottelut, niin pidän tätä ratkaisua kyseenalaisena. Mikä on urheilijoiden luotto, kokemus, itsevarmuus tästä matkasta kun sitä jo lähtökohtaisesti suorastaan pakoillaan. Maalaisjärjellä ajateltuna ei voi tehdä hyvää henkiselle puolelle kun tätä lajia kisataan.

- OMA HUIPPUTASO taas ei ole lahjakkuudesta millään muotoa kiinni. Tätä olen yrittänyt myös tuoda esiin täällä, kun puhutaan valmennuksen onnistumisesta. Silloin ei vertailla muihin. Aivan sama että kuinka maailmalla suoritetaan tai kuka siellä loukkaantuu tai epäonnistuu. Ei sillä ole merkitystä sen urheilija/valmentaja parin onnistumiseen.

Otan nämäkin esimerkkien kautta:
Oliver Helander on nyt viimeisten n.3 vuoden aikana pystynyt kisaamaan todella vähän. Tekniikka epävarma, luotto omaan tekemiseen ja heittämiseen aika lailla hukassa. Terveys reistailee. Joo kyllä samoin maailmalla on heittäjiä samassa tilanteessa. Mutta silti ei se poista sitä tosiasiaa että Helanderin kanssa ei ole onnistuttu viimeisinä vuosina tai provosoivasti sanoen ollenkaan valmennuksessa (keihäänheittäjänä). Onko hän juuri niitä jotka heittivät lahjoilla kovia kaaria, mutta kun tuli ns. valmentamisen aika homma lähti lapasesta?

Arttu Mattila hyppäsi n.15-16 vuotiaana jopa korkeammalta kuin nyt (ok toki yksi tulos viime vuodelta 221). Perustaso heiluu tällä hetkellä n.210 molemmin puolin. Lahjakkuutta varmasti on paljon kun hyppäsi jo nuorena kovia lukemia. Päälle 235 tuloksiin ei ehkä ole potentiaalia vaikka valmennus olisi täydellistä, mutta onnistuneella valmennuksella varmasti 230 molemmin puolin. Voi kyllä mielestäni jälleen sanoa että urheilijaa ei olla saatu todellakaan omalle huipputasolle. Vertailu muihin ei ole se juttu, vaan kysymys miksi omat tulokset polkee paikallaan.

Senni Salminen taas päivastainen esimerkki. Potentiaalia ja lahjakkuutta löytyy, mutta sitä on selvästi saatu jalostettua valmennuksen ansiosta vielä pidemmälle. Joissakin haastatteluissa oli, että vielä vuosia sitten oli jopa lopettamassa koko urheilun. Nyt itseluottamus, varmuus, fysiikka, motivaatio kovalla tasolla. Näihin kaikkiin on hyvällä valmennusprosessilla saatu vaikutettua.

Tuli pitkä viesti, mutta itse valmentajana en ikinä mieti sellaisia asioita kuin sattuma tai sääolosuhde. Valmentajana täytyy miettiä sellaisia asioita joihin pystyy vaikuttamaan. Ja hyvällä valmennuksella sattuman todennäköisyydetkin kääntyvät plusmerkkisiksi. Mutta onneksi sullakin oli vain pieni(n) merkitys tällä. Viesteissäsi kuitenkin mainitset sen lähes joka kerta, siksi se mielikuva itselle tullut

Mutta kuten vastauksesta tulee ilmi, niin itse näen valmennuksen vaikutuksen lähes joka asiaan (jopa sattumaan), siksi sitä pidän esillä

[chesswinner]

Tuohon Helanderiin sorkin sen verran, että habitus näyttää siltä, ettei vittujakaan kiinnosta, ja ihan joka kisassa.

Sanoisin että joko kykyä nousta huipulle ei ole koskaan ollutkaan, tai sitten se on liialla treenillä pilattu. Palo lajiin näyttää puuttuvan.

[rulezman]

Hyviä pointteja yllä, joista suurimmasta osasta on helppo olla samaa mieltä. Tarttuisin kuitenkin erikseen yhteen aihealueeseen.

Mielestäni tarpeeksi usein ei huomioida nuorena huipputasolle nousseen ongelmia, ihan puhtaasti fysiologisiakaan ongelmia. Kuten aiemmin totesin, kenenkään urheilijan kehityskäyrä ei nouse lineaarisesti ylöspäin ja tämä korostuu vielä nuorena huipulle nousseille. Etenkin nuorilla miehenaluilla, joilla jo väistämättä kehossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat oikeastaan kaikkeen.

Valmentajilta (ja katsojilta myös) vaaditaankin sitä pitkäjänteisyyttä. Hommia ei mielestäni kannata täysin pistää uusiksi, jos nuorelle urheilihalle sattuukin tulemaan joku lyhyehkö huono hetki uralla. Toki uusien virikkeiden tuominen harjoitteluun on harvoin huono asia, mutta kohtuus tulee muistaa.

Suomen olosuhteiden osalta on myös mainitta, että useissa lajeissa joudumme antamaan valitettavan paljon tasoitusta ihan maantieteellisen sijaintimme vuoksi. Suomesta ei löydy vuoristoa hapenottokykyä vaativille lajeille ja toisaalta n. puolet vuodesta useiden lajien ulkoharjoittelu on vähintäänkin haastellista. Ja sitten päästäänkin tässä oravampyörässä siihen rahaongelmaan, mikä Suomen urheilussa eittämättä on.
Mutta ei olosuhteiden taakse missään nimessä saa piiloutua, useat urheilijat ovat osoittaneet, että kyllä näiltäkin leveysasteilta voi nousta huipulle lajissa kuin lajissa.

Olipa epäselvää sepostusta, no menkööt Jussin piikkiin.

[rulezman]

Ja Silja 70,63 Somerolla. Nostaa rankingiä jonkinverran. Vaasasta tarvitsee toki vielä samanmoisen kaaren.

[chesswinner]

Silja kiskaisi noin metrin pidemmälle mitä tästä kisasta odotin. Arvelin voittotuloksen olevan 69 ja 70 metrin välissä.