Sekalaisia aiheita

[varis]

Vielä 50 vuotta sitten EM-hallit kisattiin puuradalla.



https://en.wikipedia.org/wiki/1973_Euro ... mpionships
https://en.wikipedia.org/wiki/Rotterdam_Ahoy

[varis]

R.I.P. Dick Fosbury (6.3.1947 – 12.3.2023)

kierähdys vai floppi?
https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000005871239.html
https://www.youtube.com/watch?v=xxzeG0EywLs
https://www.youtube.com/watch?v=CZsH46Ek2ao

[varis]

Suomalaisurheilijalla piti olla suomalainen nimi

[rulezman]

Maratonin mittainen kävelyn sekapariviesti Pariisin olympialaisiin 50 kilsaa piti väkisin runnoa ohjelmasta pois, mutta sitten mukaan tuodaan kestoltaan samanpituinen hassuttelukisa...

[varis]

Tämähän on ollut jo pari vuotta tiedossa, tosin kuvittelin että paremmuus ratkaistaan 35 km:n yhteiskisassa maan parhaan miehen ja naisen yhteissijoilla.
Tämä viestiformaatti ehkä jopa parempi, ja johon Suomen kannattaa satsata tosissaan. Akullakin meinaa tekniikka hajota jo ennen kahtakymppiä.

[rulezman]

Niko Putkinen rikkoi legendaarisen munahölkän (olen melkein juossut!) reittiennätyksen maanantaina. Nikon seuraava tavoite on rikkoa Viljo Heinon 5000 metrin piiriennätyksen, joka on jo yli 80 vuotta vanha.
Ja tästä aasinsillan kautta kysymykseen, mihin Varikselta löytynee vastaus googlea nopeammin, eli mitkä ovat vanhimpia piiriennätyksiä?

[varis]

Kymenlaakso
14:09.6h Viljo Heino KarhKa 1 Göteborg 17.09.1944
29:27.2h Viljo Heino KarhKa 1 Kouvola 01.09.1949

[varis]

Putkinen on muuten tätä nykyä Lahden Ahkeran miehiä, joten Heinon ennätykset pysynee turvassa.

[Geb Mo]

YLEISURHEILUN TV-RÄHINÄT 1958-1963

Suomeen tuli 1950-luvun lopulla uusi ja silloin vielä hieman pelottavakin media, televisio. Kun nykyisin kisajärjestäjien ja TV-yhtiöiden yhteiselo sujuu rauhan ja rakkauden merkeissä, niin toista oli yli 60 vuotta sitten. Urheilujärjestöjen ja TV-asemien välit menivät poikki, koska kilpailujen järjestäjät pelkäsivät lähetysten karkottavan katsojat, jolloin lipputuloille sanottaisiin hyvästit. Kaikki suomalaiset urheilujärjestöt ottivat yksissä tuumin kielteisen kannan televisiointiin.

Yleisurheilua toki näytettiin Suomen näköradiossa, mutta ohjelmat olivat niitä samoja 10-15-minuuttisia filmikoosteita, joita nykyisin on Elonetin verkkosivulla. Ne esitettiin yleensä päivä tai kaksi kisan jälkeen.

Suomen ensimmäiseksi yleisurheilun erikoislähetykseksi pääsi Suomi-Ruotsi-maaottelu syyskuussa 1958. Senkin TV-oikeuksista väännettiin kättä loppuun saakka. Vaikka stadion oli loppuun myyty, vaati yleisurheiluliitto lähetyksistä korvausta yleiseurooppalaisen taksan mukaisesti 2 000 000 markkaa eli nykyrahassa noin 55 000 euroa. Yleisradio ei sitä suostunut pulittamaan. Sovinto saavutettiin vasta ottelua edeltäneenä päivänä. Rauhanpiippua poltettiin niin myöhään, että Suomen ensimmäisestä yleisurheilulähetyksestä ei ole mainintaa Helsingin Sanomien julkaisemissa television ohjelmatiedoissa. Vain Kari Suomalainen ehti reagoida asiaan pilapiirroksessaan.

Lähetys sinänsä meni todennäköisesti hyvin, vaikka katsojia oli ehkä vain muutama tuhat (vuoden 1958 loppuun mennessä Suomessa oli lunastettu noin 7000 TV-lupaa). Helsingin Sanomien TV-kriitikko Oculus toi kaukaa viisaasti esiin samat ongelmat, joista puhutaan yli kuusi vuosikymmentä myöhemminkin: yleisurheilu on vaikeasti televisioitava urheilumuto, koska juoksujen kanssa samaan aikaan käydään ainakin kahta kenttälajia.

Jallitus Tampereella

Vuonna 1959 keksi tamperelainen paikallistelevisio ovelan keinon lähettää paikallisen mahtiseuran yleisurheilukisat, jotka kuuluivat Tampereen messujen oheisohjelmaan. TV-yhtiö teki sopimuksen messujen kanssa, ei urheiluseuran. Yleisurheilun kattojärjestö kielsi tulisesti seuraa suostumasta televisiointiin. Virkavallan voimin ei TV-kameroita kentän laidalta kuitenkaan häädetty.

Muissakin Euroopan maissa riideltiin urheilukilpailujen lähetysoikeuksista. Tanskan jalkapalloliitto haukkui sikäläisen televisioyhtiön pahanpäiväisesti vuonna 1958, koska se rohkeni näyttää potkupallon MM-kisojen loppuottelun.

Englannissa edettiin hieman sopuisammin. Sikäläiset TV-yhtiöt suostuivat ostamaan myymättä jääneet pääsyliput, jolloin kisan tai ottelun pystyi televisioimaan ongelmitta. Loppuunmyydyn tapahtuman sai lähettää korvauksetta.

Nurmi ärähtää

Vuonna 1962 kohtasi Suomi-Ruotsi-maaottelua yleisökato. Järjestäjät syyttivät siitä televisiota ja vaativat Yleltä korvauksia oikeusteitse.

Käräjäkäsittely oli vielä kesken seuraavan vuoden heinäkuussa, jolloin kisakalenterissa oli Viro-Suomi-maaottelu. Ohjelmatietoihin ilmestyi tieto televisioinnista vain muutama päivä ennen tapahtumaa. Yleisurheiluliitto soitti Viroon ja vaati, että ottelun televisiointi on estettävä. Niin kävikin. Kun lähetyksen piti alkaa, ilmestyi Suomessa ruutuun teksti, jossa tiedotettiin televisioinnin peruuttamisesta.

Riitelyn jatkuessa otti jopa itse juoksijain kuningas Nurmi kantaa kiistaan. Hänen mukaansa televisokamera on käenpoikanen, jolla ei ole mitään asiaa urheilukentille.

Valtiovaltakin ilmeisesti närkästyi julkisesta nokittelusta ja pakotti riitapukarit neuvottelupöytään. Sen jälkeen saavutettiin sopimus loppukauden yleisurheilukisojen televisioinnista. Ruotsi-Suomi-maaottelua ei tosin nähty kuvaruudussa, koska Ruotsin liitto läiskäisi TV-yhtiöille porttikiellon. Ihme kyllä, Tukholman kutsukilpailu DN Galan sen sijaan tarjoiltiin vähälukuiselle TV-yleisölle.

Lähteitä: Helsingin Sanomat 1957-1963.

[RobinHood]

Media hypettää isoin otsikoin: Samuel Samuelsson tekee SE:n. Kuitenkin PNG:n piirikunnallisissa Samuelsson ei päässyt edes finaaliin. Yleisurheilu elää suurinta murrosvaihetta sitten tartanille siirtymisen. Trampoliini kengillä ja uusilla radoilla tehdään maailmanennätyksiä ja Suomen ennätyksiä liukuhihnalta. Ei näitä muinaisia aikoja voi verrata nykyajan aikoihin.

Tulin sanoneeksi joskus, että jos joku suomalainen voittaisi jollain pikamatka olympiakultaa, se olisi Suomen urheilun historian kautta aikain kovin saavutus. Lähimmäksi tätä saavutusta ovat päässeet Riitta Salin tai Mona-Lisa Pursiainen. Pursiainen oli olympialaisissa parhaimmillaan 200m:llä kuudes siis finaalissa ja saavutti EM-pronssia henkilökohtaisilla matkoilla. Riitta Salin puolestaan voitti 400m:llä EM kultaa silloisella ME ajalla ja oli olympialaisissa 7.. Nämä ovat jäätävän kovia tuloksia siis ME pikamatkalla suomalaisen tekemänä. Pursiaisen 200m:n ennätys on edelleen SE. Se on jäätävän kova tulos. Väittäisin, että jos Pursiainen juoksisi nykyajan trampoliini kengillä ja radoilla, ajasta lähtisi vähintään puolisekuntia pois. Voidaan puhua alle 22s ajoista. Siinä saisi Purolakin juosta ihan tosissaan, jos aikoisi nuo ajat päihittää. 70-luvulta muistamme kuitenkin vain marginaalilajien kestävyysjuoksijat kuten Virenin.

[Volmari]

70-luvulta muistamme kuitenkin vain marginaalilajien kestävyysjuoksijat kuten Virenin.

Suomalaissaavutusten muistamisemme on pitkälle sidoksissa siihen, mitä niistä media pitää esillä. Syitä median käyttäytymiseen voi vain arvailla.

[rulezman]

Aitajuoksu ei kaiketi ole pikamatka...

[Geb Mo]

Mona-Lisa Pursiainen (Strandvall) oli olympiakisoissa parhaimmillaan 12:s (400 m, 1972 Munchen).

[rulezman]

Pirjo Häggmannin upea nelostila, vain sadasosalla pronssi häviten, Montrealin neloselta sensijaan tuntuu monilta unohtuvan.

On toki muistettava, että naisten urheilu oli vielä 70-luvullakin aikalailla lapsenkengissään.
Olihan Suomen pikajuoksuporukka tosiaan 70-luvulla yksi maailman parhaita naisten puolella, mutta valitettavasti (ja osaltaan myös ihan oikeutetusti) jää usein Virenin ja kumppaneiden urotekojen varjoon.

[Geb Mo]

Tuomas Raja Fan Club on näemmä perustettu Etelä-Pohjanmaalla.

[rulezman]

Mette Baasin epäviralliseen fanclubiin saa myös liittyä, yksärillä lisätiedot!

[RobinHood]

Urheilulehti kirjoittaa. Kansallislaji keihäänheitto on kuolemankielissä, kun sekä harrastajat, että valmentajat loppuvat. Kuten urheilulehti itsekin ottaa asian esille syy on se, että keihäänheitto on maalaisten laji(maalla on paljon tilaa viskoa keihästä) ja kun maaseutu hiljenee, vähenee myös harrastajat.

Asiasta kolmanteen. Millä tavalla joku keihäänheitto on kansallislaji tai edes kansallislajimpi kuin joku moukarinheitto? Tiettävästi missään Kalevassa ja muissakaan kansalliseepoksissa ei ole mitään keihäänheittoon viittaavaa. Ei edes muinaiset suomalaiset metsästäjä-keräilijät ole tulleet tunnetuksi mistään keihäänheitosta. Muotia on myös tuoda esille toisen maailmansodan aikaisia "sankaritekoja" ja verrata niitä urheiluun. Itse en ole nähnyt tai kuullut, että kukaan suomalainen sotilas olisi kirjaimellisesti koskaan "keihästänyt" yhtään rysssää. Sen sijaan tiedetään tämä maailmankuulu tarkka-ampuja Simo Häyhä, joka on ampunut eniten ryssiä kuin kukaan toinen suomalainen. Eikö näin ollen voida sanoa, että ampumaurheilu on kansallislajien aatelia? Se että jossain keihäänheitossa on tullut joitakin mitaleja lienee johtuvan vain siitä, että se on maailmalla marginaalilaji. Se on maailmalla marginaalilaji juuri siitä syystä, että laji tarvitsee paljon tilaa ja kun Euroopassa ja muualla jengi asuu tiheästi kaupungeissa niin harrastaminen on vaikeampaa. Nyt kun jotkut intialaiset ovat siitä innostuneet niin yhtäkkiä suomalaiset eivät pärjääkään.

Simo Häyhä

[Volmari]

Älä nyt tee noin isoa numeroa yhden toimittajan termistä. Ei ole pitkää aikaa, kun jotkut heistä innostuivat pitämään pitkien matkojen juoksua Suomen kansallislajina. Sillekin vain naurettiin. Yksikään toimittaja ei kai sentään ole kehdannut nostaa painia, hiihtoa tai mäkihyppyä kansallislajiksemme, vaikka niissäkin on väliin tullut menestystä.

Ainoa kansallislajimme kansainvälisellä kriittisellä mittarilla on pesäpallo. Pitipä pesäpallosta tai ei, siinä on omaa kansallista pohjaa toisin kuin jalkapallolla kymmenien muiden maiden ”kansallislajina”.

Sotimisen itsenäisyyden puolesta ja ampumaurheilun yhdistäminen oli kai tarkoitettu huumoriksi, samoin kuin keihäänheiton "tarvitseman tilan" liittäminen maaseutuun? Lajin tarvitsema tilahan on huomattavasti pienempi kuin lähes jokaisesta kaupunginosastamme löytyvä ja myös amatööreille vapaa jalkapallo- tai yleisurheilukenttä.

[RobinHood]

Lajin tarvitsema tilahan on huomattavasti pienempi kuin lähes jokaisesta kaupunginosastamme löytyvä ja myös amatööreille vapaa jalkapallo- tai yleisurheilukenttä.

Ei sinne kentälle voi mennä keihästä heittämään, kun kenttä on aina pullollaan ihmisiä. Yleensä jalkapallon pelaajia. Kun se keihäs vähän lipeää ja menee kentän laidalla kävelemässä olevan mummon ohimosta läpi. Mitäs sitten?

Jos ajattelen omaa paikkakuntaani, ei täällä ole yhtään paikkaa missä voisi keihästä heittää. Teoriassa voisin viskellä sitä tonne pellolle, mutta ei se ole kauhean mukava aina hakea sitä pois sieltä.

[rulezman]

Aika paska paikkakunta.