Diggins varmisti tänään itselleen niin distanssicupin kuin mc:n kokonaiskisan voiton itselleen neljättä kertaa urallaan. Näin ollen Diggins nousee kautta aikain kolmanneksi menestyneimmäksi hiihtäjäksi ohi Justyna Kowalczykyn ja Bente Skarin. Hänen edellään on vain Jelena Välbe ja Marit Björgen. Puhutaan siis aika kovan tason urheilijasta.
Asiasta toiseen. Yksikään ruotsalaisnainen ei ole edelleenkään voittanut yhtäkään mc:n kokonaiskisaa eikä edes distanssicuppia koko historiassa. Vertailun vuoksi suomalaiset naiset ovat kautta historian voittaneet seitsemän kertaa mc:n kokonaiscupin ja kolme kertaa distanssicupin. Tuorein on niinkin läheltä kuin 2023, kun Kerttu Niskanen voitti distanssicupin.
Suomi on menossa maacupissa neljättä vuotta peräkkäin kolmanneksi. USA on n. 800 pisteen päässä eikä pitäisi millään ilveellä tulla enää ohi. Vertailun vuoksi ajanjaksolla 2010-2020 Suomi oli ollut vain kaksi kertaa kolmen parhaan joukossa. Pohjanoteeraus nähtiin kaudella 2012-2013, kun miehet eivät päässeet edes 10 parhaan joukkoon. Tästä on paljon kiittäminen naisten edesottamuksia. Matintalon ja Joensuun uran ensimmäiset mc:n voitot ja kirsikkana kakun päällä viestimitali olympialaisista. Sen sijaan miehillä on häpeällinen tilanne, kun ovat häviämässä jopa Ruotsille ja olympialaisissa ei yhtään mitalia. Iivo Niskasta ei huvita hiihtää, kun häntä hieman väsyttää.

