Livespämmitopikki

[M1999]

Olen lähtökohtaisesti samaa mieltä Robbarin kanssa, että Suomessa pitää satsata tiettyihin lajeihin ja hiihto olisi ehdottomasti listalla ensimmäisenä.

Ja vaikka futisihmisenä on rankkaa sanoa niin jääkiekko on toisena mihin pitää satsata - täysin paska laji, mutta minkäs teet kun siinä voidaan menestyä. Jalkapallo ei tarvi mitään tukea - se pärjää ilman tukea. Tai siis tällä samalla tasolla kuin nytkin eli puuhastellaan. Suomessa voi keskittyä nauttimaan kansainvälisestä futiksesta

Yleisurheiluun kyllä satsaisin, vaikka Suomi on siinä yksi heikoimmista, mutta se on niin suosittua Suomessa että ei sitä voi jättää pois. En tuen puolesta eriarvostaisi yleisurheilun lajeja, mutta lapsi/nuorisovaiheissa pitäisi ehdottomasti vahvasti ohjata suomalaisia tiettyihin lajeihin missä valkoinen ja eurooppalainen voi pärjätä, koska on turha lähteä kilpailemaan mustaihoisia vastaan pikajuoksuissa - valkoinen on siinä altavastaaja, heikompi

Eli jos lapsella nopeusominaisuudet kunnossa, niin joko pituus tai 400m aidat (ei missään nimessä ainakaan sileän 100m tai 200m)

Jos kestävyysominaisuudet kunnossa niin 1500m tai 800m (ei missään nimessä ainakaan 5000m, 10 000m tai maraton)

Heittäjätyypit moukariin tai keihääseen (kuula ja kiekko voisi suomessa kieltää junioreilta, jotta yhtään ns.lupausta ei menetetä lajeihin joita Suomessa ei osata pätkääkään valmentaa)

Lisäksi seiväs ja ottelut erillisenä lajina painopisteenä.

Nämä kolme hiihto, jääkiekko ja yleisurheilu siis päätuettavat

Sitten vaan kylmästi valitaan lajit joissa on helpointa menestyä tai heikoin kilpailu maailmanlaajuisesti.
Tässä esimerkkejä:
Mäkihyppy vai yhdistetty - molempiin turha enää satsata. Yhdistetyssä helpompi menestyä ja pienempi kilpailu - joten yhdistetty

Ampumahiihdosta ohjataan kaikki hiihtoon ja tai toinen vaihtoehto ammuntaan. Turha yrittää pyristellä paljon kovemmassa kilpailussa. Ja lisäksi voitas saada hiihtoon luistelun taitajia, mikä nostaa kansallista tasoa ja laajuutta

Purjehdukseen satsaisin koska kilpailu olympialaisissa ei ole kovin isoa, kun yksi venekunta/maa - mutta soutu, melonta voidaan lopettaa Suomesta - ei yhtään euroa sinne

Kamppailulajeihin satsaisin myös, mutta ennenkaikkea naisten mieluummin kun siellä pienempi kilpailu, ekana nyrkkeily ja paini naisissa, judo ehkä myös

Joukkuelajeista miesten koripallo ja naisten lentopallo. Katsoisin puhtaasti junioreiden puolelta näitä. Koripallo pojissa ja lentopallo tytöissä harrastajamäärän puolesta

Naisten koripallo, miesten lentopallo, käsipallo, vesipallo.....mitä näitä onkaan ei mitään tukia.

Ja ehdottomasti kuten Robbari laittoi niin suunnistukset, keilaukset, sählyt hemmettiin tuettavien lajien joukosta, samoin paraurheilijat

Kyllä sitä rahaa siis olisi jos tämä yhteiskunta ei olisi tällainen kaikki pelaa, kaikki osallistuu, kenenkään mieltä ei saa pahoittaa.....yms täysin paska yhteiskunta

Toki voidaan lopettaa Suomesta kokonaan huippu-urheilu, sekin kävisi mulle, mutta se pitää suoraan sanoa

[M1999]

Vuorokausi on jo vaihtunut, joten kirjoitan vain lyhyen viestin, mutta haluan ottaa kantaa keskusteluun valmennuksen merkityksestä.

Oma mielipiteeni on selvä: urheilijan tekeminen merkitsee enemmän. Perustelen seuraavasti:

Lupaava urheilija, jota valmentaa keskitason valmentaja ja joka noudattaa kokonaisvaltaisesti urheilijan elämäntapoja, voi päästä hyvälle tasolle, mutta huippua tuskin saavutetaan ilman kansainvälisesti kilpailukykyistä valmennusta.

Lupaava urheilija, jota valmentaa maailmanluokan valmentaja ja joka ei noudata kokonaisvaltaisesti urheilijan elämäntapoja, tuskin pääsee lähellekään maailman kärkeä.

Esimerkiksi Helsingin Sanomissa on tänä vuonna ollut useita artikkeleita jalkapalloilijoista, jotka ovat jossain vaiheessa urallaan (monesti seuran tai valmentajan vaihduttua) ymmärtäneet, millaista työtä pärjääminen vaatii. Aluksi tuloksia on tullut silkalla lahjakkuudella, mutta jossain vaiheessa raja on tullut vastaan ja puutteellinen työnteko on alkanut näkyä. Jos urheilija antaa tasoitusta esimerkiksi ravinnossa tai harjoittelun laadussa, mikään valmentaja ei pysty sitä paikkaamaan.

~kirja

Kommentoin tuota viimeistä lausetta. Täysillä satsaava urheilija ei anna tasoitusta ravinnossa tai harjoittelun laadussa/tekemisessä asenteen puolesta. Hän tekee ne niinkuin on valmennuksellisesti sovittu. Jos hänen ravintoasiat on viturallaan, niin silloin kokonaisuus ei toimi ja tätä valmennuksellista osa-aluetta ei ole osattu hoitaa kuntoon tai jos treeneissä puuttuu laatua esim.teknisesti, niin silloin se on valmennuksellinen ongelma jos siihen ei puututa ja sitä ei korjata/vaadita. Tai jos hän vetää väärillä syketasoilla treeniä, niin sitä täytyy seurata. Jos urheilija valmentaa itseään, niin silloin hänen täytyy itse osata puuttua tekniseen virheisiin tai vääriin rasitustasoihin. Nämä ovat valmennuksellisia juttuja, siksi valmennus on tärkeämpää

Alkuperäisessä keskusteluissa sovimme Rullen kanssa että urheilija sitoutuu ja panostaa urheiluun täysillä - siihen siis kuuluu luonnollisesti esim kokonaisvaltainen urheilijan elämä

[rulezman]

Jes, pikkuhiljaa M:lle alkaa uppoamaan kaaliin, että ei yksilöurheilussa ole mitään mustavalkoista rajaa valmennuksen ja urheilijan välillä. Jokainen on yksilöurheilija on urheilemisensa lomassa enemmän tai vähemmän valmebtaja. Tämä koskaa myös niitä, jotka panostavat lajiinsa täysillä.

Sitten vielä se vaikea, eli A vai B! Päästään viimeinkin seuraaviin kyssäreihin kun saat tämän hoidettua!

[M1999]

En ole kieltänyt missään vaiheessa ettei urheilija voisi osallistua tähän valmennusprosessiin - olen koko ajan puhunut että valmennusta täytyy kriittisesti tarkastella on kuka tahansa valmentaja tai vaikka niitä olisi useampia. Koska valmennus ei toimi Suomessa, valmentajat ei ole riittävän hyviä. Eli viimeisen kerran myös urheilijaa voi arvioida valmentajana, jos hän valmentaa itseään tai osallistuu valmennusprosessiin.

A ja B vaihtoehtokysymykseen olen vastannut 100 kertaa, ei ole mun ongelma jos et ymmärrä vastausta

[rulezman]

Sitten voinet varmasti mun mieliksi vielä kerran varmentaa vastauksen? Kamoon, yksi kirjain, helppo homma!

Eli viimeisen kerran myös urheilijaa voi arvioida valmentajana, jos hän valmentaa itseään tai osallistuu valmennusprosessiin.

Jes! Sitten kun vielä saat ymmärrettyä, että jokainen yksilölajin (hyvinkin pätee myös useaan joukkuelajin urheilijaan) osallistuu siihen valmennusprosessiin.

[M1999]

Ja valmennusprosessia, valmennusta, valmentajaa tässä on koko ajan haluttukin kritisoida, sullahan tämä ymmärrysongelma näyttää olevan

Kyllä on hemmetin vaikean näköistä Sagan juokseminen ja tekeminen - todella raskaan näköistä. Helppous, keveys, elastisuus, tekniikka puuttuu kokonaan. Huolestuttavaa....joo tiedän että ollut vaivaa (mikä sekin itsessään on huolestuttavaa). Miekenkiintoista nähdä millä kriittisyydellä toimittajat haastattelee valmentajaa ja miten Raja kuittaa kaiken tämän raskaan ja vaikean vaivoilla. Ei sitten tarvi muuta analyysiä antaa tai puhua kriittisesti.

[Volmari]

Purjehdukseen satsaisin koska kilpailu olympialaisissa ei ole kovin isoa, kun yksi venekunta/maa - mutta soutu, melonta voidaan lopettaa Suomesta - ei yhtään euroa sinne

Jos purjehduksen tukemisen peruste on, että siinä on vain yksi venekunta per maa, eikö tuolla samalla perusteella kannattaisi panostaa myös soutuun ja melontaan? Pitkälti tuosta syystä suomalaiset saivat hopeamitalin soudussa niinkin lähellä nykypäivää kuin Pekingin olympialaisissa 2008.

Jotkut maat tuntuvat panostavan lajeihin, joissa osallistujamääräsäännöt helpottavat menestystä. Tätä perua esimerkiksi Puola ja Belgia ovat osallistuneet vuosikymmeniä innolla viestijuoksuihin ja menestyneetkin niissä, vaikka joukkueissaan harvemmin on nähty juoksijoita, jotka ovat menestyneet arvokisoissa henkilökohtaisilla matkoilla. Lähi-idän ja Keski-Aasian maat panostavat puolestaan kamppailulajeihin ja painonnostoon, joissa käytössä on maakiintiö.

[M1999]

Purjehdukseen satsaisin koska kilpailu olympialaisissa ei ole kovin isoa, kun yksi venekunta/maa - mutta soutu, melonta voidaan lopettaa Suomesta - ei yhtään euroa sinne

Jos purjehduksen tukemisen peruste on, että siinä on vain yksi venekunta per maa, eikö tuolla samalla perusteella kannattaisi panostaa myös soutuun ja melontaan? Pitkälti tuosta syystä suomalaiset saivat hopeamitalin soudussa niinkin lähellä nykypäivää kuin Pekingin olympialaisissa 2008.

Jotkut maat tuntuvat panostavan lajeihin, joissa osallistujamääräsäännöt helpottavat menestystä. Tätä perua esimerkiksi Puola ja Belgia ovat osallistuneet vuosikymmeniä innolla viestijuoksuihin ja menestyneetkin niissä, vaikka joukkueissaan harvemmin on nähty juoksijoita, jotka ovat menestyneet arvokisoissa henkilökohtaisilla matkoilla. Lähi-idän ja Keski-Aasian maat panostavat puolestaan kamppailulajeihin ja painonnostoon, joissa käytössä on maakiintiö.

Joo tiedän tämän soutumitalin toki ja myös että venekunta per maa myös melonta/soutu, mutta nimenomaan näitä valintoja olisi nyt vaan tehtävä. Meillä kakilla lienee yhteisymmärrys, että purjehdus on selkeästi isompi, laajempi, menestyneempi laji Suomessa kuin melonta tai soutu tällä hetkellä. Joka asiaanhan löytyy aina jokin vastaperustekin, mutta nämä esim.soudun ja melonnan kohdalla pitäisi jättää kylmästi noteeraamatta ja sanoa että voi, voi - ei auta mikään, näin tehdään

Kaiken kaikkiaan kolme perustetta pitäisi olla millä valitaan lajeja mihin satsataan:
1. Suomessa seurattu ja suosittu laji (yleisurheilu, jääkiekko, hiihto tulee ekana mieleen)
2. Mahdollisemman pieni tai vähän kilpailtu laji maailmalla (yhdistetty, jääkiekko, naisten nyrkkeily? naisten paini?)
3. Yksittäisten huippujen lajit, jossa on Suomessa mahdollisuus menestyä/näyttöä menestymisestä viimeisten n.10vuoden ajalta (purjehdus, ammunta, skeittaus?, lumilautailu? Judo nykyään?, Ratsastus? näillä olympiakisojen näytöillä)

Turhimmat lajit johon ei missään nimessä pidä satsata:
1. Kaikki mitkä ei ole olympialajeja (keilaus, suunnistus, sähly, pesäpallo....)
2. Harrastelajit, mihin Suomessa ei ole huippu-urheilutietämystä tai kulttuuria urheiluun ja jotka enemmän vain kunnonpitämistä varten (jalkapallo, uinti, voimistelu)
3. Lajit mitkä on kuolleet tai kuolemassa Suomesta, eikä ole enää harrastuspohjaa tai olosuhteita (mäkihyppy, soutu, melonta, käsipallo, curling, pikaluistelu......listaa
voisi jatkaa pitkälle)
4. Lajit jotka ovat liian kilpailtuja siihen että Suomi voisi (enää) menestyä tai Aasian/Afrikan dominanssia (alppihiihto, koripallo, lentopallo, pingis, sulkapallo, maraton, pikajuoksut sileät, uimahypyt, triahtlon.....tämäkin lista olisi pitkä)

[M1999]

Esim jotain voimisteluahan ei voi Suomessa edes valmentaa huippu-urheilun vaatimuksilla, jos jollekin ylipainoiselle tytölle sanoo että pitäisi ottaa painoa pois jos haluat huipulle, niin valmentajahan käytännössä mediassa tuomitaan saatanasta alaspäin seuraavaksi. Joten parempi ottaa rahat pois ja tämä(kin) laji voi keskittyä pitämään hauskaa liikuntasaleissa ja nurmikoilla - saa lapsetkin syödä vaikka sipsejä evääksi, kun ei ole niin tarkkaa painosta

[M1999]

Suomen olisi parempi tavoitella jatkossa kesäolympialaisiin mieluummin n.20-25 hengen joukkuetta, jossa n.10 on realistinen sauma mitaliin ja tavoite olisi se 4-5 mitalia (joista vähintään 1 kulta).
10-12 yleisurheilijaa
4-5 purjehtijaa
2-4 naisten kamppailulajiedustajaa
1-2 miesten kamppailulajiedustajaa
2-3 ampujaa
1-3 muiden lajien edustajaa (tyyliin skeittaus, ratsastus)

Nämä yli 50 hengen ryhmät joissa noin 40 urheilijalla ei ole minkäännäköisiä toiveita menestymisestä olisi syytä unohtaa. Säästyisi myös rahaa sekä itse kisojen kustannuksissa, mutta myös kalliiksi tulevissa karsintakisoista ympäri maailmaa. Tämäkin auttaisi kohdentamaan tukia paremmin oikeasti huipuille.

Talvilajien vastaava voisi olla

14-16 hiihtäjää
Molemmat jääkiekkojoukkueet
5-6 yhdistetyn urheilijaa (jos joukkuekisoissa saumat niin sitten enemmän, oletan tässä naisten olevan mukana)
2-3 lumilautailijaa
1-2 taitohiihtoedustajaa (mikä nyt sitten oikea termi on)
1-3 yksittäisiä huippuja muissa lajeissa (tyyliin taitoluistelu, ampumahiihto)

[rulezman]

Ämpsykkää! Onko tässä nyt kyseessä joku psykologinen vaiva, ettet yksinkertaisesti kykene kysymykseen vastaamaab. Todella harmittavaa, jos terveystilanne on vajonnut noin alas

Sovitaanko hei, että jos seuraava viestisi alkaa vokaalilla, niin se on vaihtoehto A ja konsonantilla alkava viesti merkitsee B:tä! Ehkä tämä kikka saa psykologiset ongelmasi ohitettua!

Ja valmennusprosessia, valmennusta, valmentajaa tässä on koko ajan haluttukin kritisoida, sullahan tämä ymmärrysongelma näyttää olevan

Nyt en taas ihan ymmärrä tätä viestiä? Minkä suhteen minulla siis on ymmärrysongelma?

[varis]

Sagan potentiaali kasvoi 50 pisteellä.

[Volmari]

Warholmin aitomistekniikka näytti suhteessa Benjaminiin heikolta.

[rulezman]

Sagalta lähtökohtiin nähden jopa hyvä ottelu. Korkeus oli hyvä ja keihäs ja kasi erinomaisia. Kesällä ei tosiaan ole kuuyeen viikkoon päässyt juoksemaan tai tekemään muitakaan lajiharjoitteita juuri ollenkaan, niin eipä se helppoa ole.

Toivottavasti löytäisi syksylle vielä hyvän ottelun jostakin. Ranskan Decatariin pääsee varmasti halutessaan syyskuussa mukaan, toivottavasti lähtee.

Mutta kohta kisojen kohokohdan kimppuun, Kenenisa V Kipchoge!

[M1999]

Puolimatka

Joko voi jo juhlia? Kenialaiset aivan paskoja - nousevatko enää tuosta? Viimeinenkin linnake miesten puolella Kenialla romahtanut. Aivan valtavan hieno asia. Valkoiset USA:n juoksijat vielä hyvin mukana, kuten koko kisoissa. Toivottavasti vie voiton

[M1999]

No on siellä vielä yksi kenialainen kärkiryhmässä

[rulezman]

Puolimatka

Joko voi jo juhlia? Kenialaiset aivan paskoja - nousevatko enää tuosta? Viimeinenkin linnake miesten puolella Kenialla romahtanut. Aivan valtavan hieno asia. Valkoiset USA:n juoksijat vielä hyvin mukana, kuten koko kisoissa. Toivottavasti vie voiton

Jes, eli lukitaan siis vaihtoehto B!
Missään nimessähän se ei ole väärä mielipide, mutta luojan kiitos jos sadalta satunnaiselta ihmiseltä samaa kysyttäisiin, niin vähintäänkin 99 valitsisi vaihtoehdon A!

Sitten seuraava, mihin todellakin haluaisin vastauksen. Mielestäni olisi vähintäänkin keskustelukulttuurin mukaista, jos omia syytööksiä kyettäisiin perustelemaan!

Laitan nyt vielä muistutukseksi viestisi:

Ihmettelen että olet sitä mieltä että urheilija menee suorittamaan harjoituksia ilman mitään suunnittelua tai logiikkaa tai ei arvioi omaa vaikka teknistä suorittamista - näihin tarvii valmennuksellisia juttuja. Mutta ehkä tässäkin nyt sitten löytyi se yksilöurheilun ongelma: kentälle mennään vaan urheilemaan ilman suunnitelmaa tai tarkastelua miten tehdään.

Ja vastaukseni:

No huhhuh, jos esittää tämmöisiä absurdeja väitteitä, niin mieluusti ottaisin vastaan viesteistäni tekstinpätkän, jossa näin sanotaan! Vähintäänkin kirjallista anteeksipyyntöä odotan, jos tällaisia et kykene esittämään!

Valitettavasti monivalintakysymystä tästä en saa loihdittua, mutta mä luotan suhun!

[M1999]

No luojan kiitos ettet ole tätä mieltä!

Hienoa ehkä sulla on vielä toivoa ymmärtää että Murron kohdalla miten SEKÄ JARNO KOIVUNEN ETTÄ WILMA ITSE VALMENNUKSELLISESTI ajattelee, analysoi, rakentaa kokonaisuutta, seuraavat tekniikkaa ON TÄRKEÄMPÄÄ kuin itse URHEILIJAN SUORITTAMINEN TREENEISSÄ (jos siis lähtökohtaisesti urheilija tekee asenteella ja parhaansa)

Tämä jäi itselleni viesteistäsi hieman epäselväksi, kun nostit niin vahvasti urheilijaa jalustalle. Mutta onneksi siis olet lopulta sitä mieltä, että se urheilijan ajattelu valmennuksellisesti on tärkeämpää kuin se puhdas suorittaminen. Joten on mullakin oikea lähtökohta ensisijaisesti kritisoida valmennusta, tästähän tämä kahden viikon keskustelu alunperin lähti. Suomalaisen valmennuksen surkeus. Varmistan vielä että olihan näin? Ollaanko samaa mieltä valmennus vai suoittaminen? Mun vastaus valmennus, kumpi sun? Helppo valinta vain kahdesta vaihtoehdosta

[M1999]

Ja mun vastaus tuohon A tai B vaihtoehtoon. Tarvitsen tarkemman kysymyksen. Kumpi vastaa valmentautumisesta? Koivunen vai Murto? Jos vastaavat yhtä paljon, kuten ehkä annat olettaa kun kaikki jutellaan ja keskustellaan yhdessä? Päätetäänkö myös yhdessä? Jos näin on niin joudun vastaamaan sekä A että B vaihtoehdon. Itse pidän erikoisena jos jommalla kummalla ei ole viimeistä sanaa valmennuksellisista ratkaisuista

[rulezman]

No mutta nythän et tunnu enää itsekään pysyvän perässä, että mitä kaikkea olet tänne kirjoitellut.

Otetaankin siis muistutus:

Abouttiarallaa alkuperäinen kysymyshän oli tämä

Mutta se, että väittää valmentajan olevan tärkeämmässä asemassa yksilöurheilun urakehityksessä kuin itse urheilija, on mielestäni suorastaan absurdi väite.

Kysyn vielä kerran kyllä-ei-kysymyksen; Onko siis mielestäsi todella valmentajan osuus urheilijan osuutta tärkeämpi?

Kyllä on, jos urheilija panostaa täysillä

Mitä tästä väitteestäsi pitäisi mielestäsi siis päätellä? Siinähän kirjaimellisesti sanot, että valmentaja on urheilijaa tärkeämpi.

Tätä väitettä todentotta jäin hiukan hämmästelemään ja yritin siihin saada simppelin vastauksen todella helpolla kysymyksellä. (mihin en kuitenkaan sitä simppeliä vastausta saanut ) Jostain syystä olet kuitenkin ilmeisesti hirttäytynyt nyt jonnekin treenikentälle, vaikka eihän keskustelun alkuperäisissä teeseissä ollut kyse sinne päinkään viittaavista asioista. Ymmärrän toki täysin miksi sait tämänkin keskustelun menemään ihan väärille urille, mutta suosittelisin todella lukemaan näitä viestejä ihan ajatuksen kanssa!

Koko keskusteluhan lähti liikkeelle aikalailla tästä väitteestä:

No onhan noita keihäänheiton urheilijoita naisissakin ja jopa lähivuosinakin on tullut useampia nuorten sarjoissa menestyneitä, mutta jostain syystä kehitys tyssää siihen - into, motivaatio, halu, urheilullisuus, ominaisuudet katoavat jostain syystä melkeinpä kaikilta. Enkä odota nyt jokaisen nousevan mitalitasolle, mutta jos edes kehittyisivät

Josta sitten pandoran laatikon avasin kyseisellä kysymyksellä:

Niin, ja tämä on siis mielestäsi ennenkaikkea valmennuksen vika?

En nyt todellakaan tiedä mikä tässä on epäselvää, mutta lähes kaikkiin yksilöurheilijoihin (ja myös joukkuelajien urheilijoihin) pätevät täysin samat tekijät. Urheilijan taso muodostuu urheilijan geneettisestä lahjakkuudesta, lajitaidoista, harjoittelun määrästä ja laadusta, motivaatiosta, olosuhteista. Ja tottakai etenkin joukkuelajien osalta myös ripaus onnea ei ole pahitteeksi!

Tästä yhtälöstähän onkin sitten äärimmäisen helppo johtaa se, että mihin kaikkiin asioihin vain ja ainoastaan itse urheilija kykenee vaikuttamaan, mikä on valmennusportaan vastuulla ja mikä yhteiskunnan vastuulla. No ei sentäs, reaalimaailmassahan nämä kaikki menevät täysin lomittain

Odotan muutes vieläkin vähintäänkin sitä kirjallista
anteeksipyyntöä!