Tai sitten on urheilija, joka urheilee, mutta vasta kakkos tai kolmosasianaan, kuten Piippo tai Korva. Kun puhutaan näistä mitättömistä tuista mitä Suomen urheilijoille annetaan, niin kummalle ryhmälle itse antaisit tukieurot.
Kyseinen kaksikko tuleekin hyvin todennäköisesti putoamaan ensi kaudeksi maajoukkueesta (ainakin aikuisten), ja myös olympiakomitean tuilta, joten mitä tässä nyt on maajoukkuetoiminnan osalta tehty väärin? Ennustaminen ei valitettavasti liene valmentajien tai olympiakomitean vahvinta alaa, viime keväällä valintoja tehdessä kyseisten naisten paikat maajoukkueessa ja myös apurahoilla olivat täysin oikeutetut.
Maajoukkueen toimintaperiaatteisiin ei nyt valitettavasti myöskään kuulu, että kesken kauden ryhmistä aletaan pudottelemaan pois.
Huipulle pääsemiseksi täytyy tehdä uhrauksia. Et sinäkään kovin kannustava ole täysillä urheilulle heittäytyviä nuoria kohtaan ole. Tuntuu että sun mielestä se ei ole edes järkevää. Toivoisin kyllä tähän sinulta hieman kannustavampaa tai arvostavampia kommentteja.
Tottakai huipulle pääseminen vaatii uhrauksia, selväähän se on. Jokaisen urheilijan on kuitenkin löydettävä itselleen se toimivin muoto urheilun ja muun elämän välillä. Joillain toimii se, että koko elämä pyörii urheilun ympärillä ja jollakin voi olla vaikkapa se opiskelu tai töissä käyminen se balanssin tuova tekijä, mikä toimii parhaiten. Katsos ei se elämä tässäkään ole niin mustavalkoista.
Tuntuu että sun mielestä se ei ole edes järkevää. Toivoisin kyllä tähän sinulta hieman kannustavampaa tai arvostavampia kommentteja.
Tottakai elämämässä on järkevää tehdä sitä mistä nauttii eniten. Yleensä urheilijat onneksi nauttivat siitä lajistaan eniten. Jos nautintoa ei saa, niin ei siinä silloin mitään järkeä, ehdottomasti tällöin tulee lähteä etsimään uusia haasteita elämästä.
Edelleen mielestäni sen valtion tulisi tulla näitä huipulle pyrkiviä urheilijoita vastaan ja taata näille eväät tulevaisuuden harjoitteluun. Liian monesti olen jo viesteissäni maininnut keski-euroopan mallin rajavartiolaitoksineen jne., joten sait varmaan pointista kiinni.
Jakobsen oli monia vuosia maju ryhmän ulkopuolella, koska ei pystynyt sitoutumaan siihen toimintaan.
Onko todella näin? En siis todellakaan itse voi väittää muistavani Norjan maajoukkueryhmityksiä vuosien takaa.
Tai no, ainakin 2017/2018 oli A-majussa mukana ja eikös tällöin tohtorin opiskelunsa ollut kiivaimmillaan? Oli nähtävästi maajoukkueessa mukana ainakin kausilla 11/12, 13/14, 15/16 ja 19/20. Enempää en nyt jaksa googletella. Yhtään vuotta en tähän hätään löytänyt, missä Jacobsen ei olisi ollut a-maajoukkueessa
Moa Lundgren opiskelee muutes myös par'aikaa lääkäriksi Uumajassa, taitaa kuulua Ruotsin A-maajoukkueeseen...
Manninen teki nuorena ja nuorena aikuisena asiat urheilun ehdoilla ja menestyi. Alkoi satsaamaan opiskeluihin ohi urheilun sitten vasta myöhemmällä iällä.
Ja vaikkapa Charlotte Kalla opiskeli uransa aikana yliopistossa. Kuten sanoin, eivät asiat ole niin mustavalkoisia kuin kuvittelet niiden olevan.
Mikä muutes on mielipiteesi niitä miesurheilijoita kohtaan, jotka joutuvat viettämään sen 6-12kk armeijan vihreissä ja näin heittämään tärkeää harjoitusaikaa hukkaan? Eroaako näiden miesurheilijoiden tilanne vaikkapa Korvan tilanteesta?
Ootko muuten huomannut, että olet esimerkiksi Sami Jauhojärven kanssa täysin eri mieltä. Hän nimenomaan vaatii täyttä sitoutumista nuorilta hiihtäjiltä
Tottakai joku Kiinan malli, jossa valtio määrää urheilijoille lajin ja asuinpaikan aseella uhaten olisi se kaikkein toimivin. Tällä hetkellä Suomessa ei vain valitettavasti ole edellytyksiä kyseiseen toimintaan, ei taloudellisesti eikä onneksi yhteiskunnallisestikaan.
Ylipäänsä nuorten liikkeelle saaminen on vaikeaa, saatikka sitten hikisiin yksilölajeihin, joissa menestyminen on äärimmäisen vaikeaa ja siltikään sillä ei pääse rikastumaan kuin äärimmäisen kovalla työnteolla ja osaltaan myös tuurilla.
Vastaa nyt mun mieliks hei vielä:
Varmistan vielä loppuun, mielestäsi vaikkapa siis Hakolan ja Vuorelan ei kuuluisi olla maajoukkueessa?
