Kirjoittaja WebSlave » 21.01.2019 03.16
Taisin jossain kirjoittaa (ei välttämättä ollut tällä foorumilla), että Kaisan etu muihin huippuihin on se, ettei kauden aikana tapahdu kovin suuria heittoja suoritustasossa. Tietenkin tällä kaudella sitten on käynyt juuri niin. Joulun alla tuli epätavallinen ylivoimaisuusjakso, kun ammunta toimi kuin unelma, mutta sieltä valuttiinkin sitten saman tien jopa epätavallisen huonoon ammuntaan. Herkkä laji, ja jännää, että hyvä vire voi noin hetkessä kadota olemattomiin.
Hiihdollisesti taso on toki säilynyt, mutta ei sillä nykyisiä sakkomääriä kompensoida. Eikä hiihtoaikoihin edes kannata hirvittävästi tuijottaa tuollaisten ammuntojen jälkeen. On järkevämpää olla tuhlaamatta paukkuja, kun ei sillä ole oikein mitään todellista saavutettavaa.
Kähkösen kommenteista sen verran, että varmasti ura, ikä ja viime kevään työvoitto kokonaiscupissa ovat tasoittaneet Kaisan suhtautumista huonoihin tuloksiin. Rehellisyyden nimissä kuitenkin uran ehtoota viedään. Asenne lähtöviivalla varmasti on edelleen se, että voitosta lähdetään taistelemaan, mutta tappiot eivät enää ole mikään maailmanloppu. Toki tällaiset täydelliset flopit penkalla syövät naista. Nähtäväksi jää tuleeko ne vaikuttamaan jatkohaluihin. Kaisa on kuitenkin eittämättä edelleen aivan huippua, kun homma toimii. Ja tietää sen itsekin.