24. joulukuuta - Jari Litmanen
Jari Olavi Litmanen on varmasti kaikkien aikojen suomalainen jalkapalloilija, mutta sen lisäksi hän saattaa hyvinkin myös olla kaikkien aikojen suomalainen urheilija. Jalkapallo on joukkuelaji, jossa yksilöiden välisiä eroja on suorastaan mahdotonta mitata. Kiistaton totuus on kuitenkin että 1990-luvun puolivälin Ajax oli aikansa kovin seurajoukkue, ja Litmanen oli kyseisen joukkueen hyökkäyspelin sielu. Litmasen mahtipontinen lempinimi "Kuningas" voi kuulostaa haihattelulta, mutta 37-vuotias jalkapalloikoni on viimeistä pilkkua myöten lempinimensä veroinen.
Lahdessa syntyneelle Litmaselle Reipas oli luonnollinen paikka kasvaa liigatason futariksi. Debyyttin Mestaruussarjassa "Litti" teki jo 16-vuotiaana kaudella 1987. Jo seuraavalla kaudella taituri nousi lahtelaisjoukkueen vakiokalustoon, ja myös maalisarakkeista alkoi useammin löytyä Litmasen nimi. Nykymuotoinen liiga perustettiin vuonna 1990, joka oli myös Litmasen viimeinen kausi Reippaassa. Tuolloin Litti iski joukkueelleen 14 maalia, ja valittiin vuoden liigapelaajaksi.
HJK on aina ollut HJK, ja sen käytäntöihin kuului 90-luvullakin suomalaisten huippupelaajien haaliminen riveihinsä. Kaudella 1991 Litmanen pelasi ensimmäisen ja viimeisen kautensa Helsingissä, ja latoi jälleen hurjat 16 täysosumaa - puhumattakaan kaikista syötöistä joista pääsi nauttimaan ainakin maalitilaston kärkipäässä ollut Ismo Lius.
Seuraavalla kaudella HJK voitti mestaruuden, mutta Litmanen ei enää pelannut sinivalkoisissa. Litmanen palasi yhden Klubi-kauden jälkeen Reippaan ajoilta tutun valmentajan alaisuuteen. Tämä valmentaja oli Harri Kampman, joka oli vilpittömän iloinen saatuaan nuoren tähtensä takaisin - tällä kertaa nousijaseura MyPan väreihin. Kausi Anjalankoskella poiki Litmasen tähän päivään asti suurimman meriitin Suomessa, nimittäin Suomen Cupin voiton. Tuon kauden jälkeen Kuningas karisti kotimaansa pölyt jaloistaan ja siirtyi Amsterdamiin ja Ajaxiin.

Ajaxiin luotiin 1990-luvun puolivälissä päävalmentaja Louis van Gaalin toimesta dynastia, jollaista eurooppalaisessa jalkapalloilussa ei ole usein nähty. Edgar Davids, Frank ja Ronald de Boer, Nwankwo Kanu, Patrick Kluivert, Mark Overmars, Michael Reiziger, Clarence Seedorf, Edwin van der Sar ja Jari Litmanen. Oikeastaan yksikään pelaajista ei ollut kansainvälisesti tunnettu ennen Ajax-vuosiaan, mutta van Gaal leipoi pelaajistaan tähtiä ja joukkueestaan pysäyttämättömän koneen.
Ensimmäisellä Ajax-kaudellaan Litmanen joutui vielä toteamaan olevansa Wim Jonkin varamies, mutta Jonkin siirryttyä Internazionaleen kesällä 1993 alkoi tapahtua. Seuraavalla kaudella van Gaal teki Litistä kymppipaikan pelinrakentajan, ja tuloksia syntyi välittömästi. Kaudella 1993-94 Litmanen paiski 30 ottelussa käsittämättömät 26 maalia, ja Ajaxin mestaruuden lisäksi Litmanen voitti merkittävän henkilökohtaisen meriitin - Eredivisien maalikuninkuuden.
Seuraavalla kaudella Litmasen liikkeet alkoivat kiinnostaa hieman enemmän Suomessakin, jossa Litti tunnettiin jo melkeinpä huonommin kuin Alankomaissa. Kaudella 1994-95 Litmanen murtautui lopullisesti kansainvälisen jalkapallon eliittiin johdatettuaan Ajaxin sekä Hollannin mestariksi että historiallisesti Mestarien liigan voittoon.
Suomalaisen jalkapallofanin silmistä tuo tähtihetki osui huonoimpaan mahdolliseen saumaan. Vain noin kaksi viikkoa aikaisemmin Suomi oli voittanut ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan jääkiekon maailmanmestaruutensa. Kiekkokansa sekosi Leijonista, ja kovin harva muisti edes katsoa yhden suurimmista suomalaisista urheiluhetkistä, kun Jari Litmanen marssi punavalkoisen joukkueensa kanssa kentälle yhdessä maailman seuratuimmista urheilutapahtumista. Globenin finaalia oli kaksi viikkoa aikaisemmin seurannut muutama miljoona ihminen, nyt puhuttiin vähintäänkin kymmenkertaisista katsojamääristä. Valitettavasti Suomessa tapahtuman arvoa ei ymmärretty, eikä Litmanen koskaan saanut samanlaista kohtelua ja arvostusta kuin esimerkiksi Teemu Selänne voitettuaan Stanley Cupin.
Täysin ei Litmasta sentään unohdettu. Myöhemmin syksyllä Litmanen äänestettiin arvostetussa Ballon d'Or -äänestyksessä Euroopan kolmanneksi parhaaksi jalkapalloilijaksi, mikä on suomalaisessa urheiluhistoriassa ainutlaatuinen saavutus. Tämä meriitti noteraattiin onneksi Suomessakin, jossa Jari Litmanen valittiin ansaitusti Vuoden urheilijaksi.
Mestarien liigan voiton jälkeen Ajaxin dynastia alkoi hajota pala palalta kausi kauden perään. Litmanen oli viimeisiä uskollisia, sillä hän jätti seuran vasta kesällä 1999, voitettuaan seuran riveissä neljä Hollannin mestaruutta, kolme Hollannin cupia, kolme Hollannin supercupia, Mestarien liigan, mannertenvälisen Intercontinental Cupin sekä UEFA Super Cupin. Kaudella 1995-96 Litmanen voitti myös Mestarien liigan maalikuninkuuden, ja tuolloin mies iski maalin myös finaaliottelussa Roomassa Juventusta vastaan. Peli eteni rangaistuspotkukilpailuun, jossa Litmanen tapansa mukaan onnistui. Edgar Davids ja Sonny Silooy eivät, ja Ajaxilta jäi toinen perättäinen Mestarien liigan voitto kokematta.
Ajaxista lähdettyään Litmanen on pelannut Barcelonassa, Liverpoolissa, Hansa Rostockissa, Malmö FF:ssä ja ehtipä Litmanen myöskin palata Ajaxiin, jossa mies sai arvonsa mukaisesti kuninkaallisen vastaanoton. Valitettavasti loukkaantumiset eivät viimeisen kymmenen vuoden aikana ole jättäneet Littiä rauhaan, minkä vuoksi ihmeteot ovat jääneet vähemmälle. Osittain tämän vuoksi nuoremmalla polvella on vaikea ymmärtää miten niinkin loukkaantumisherkällä pelaajalla on jalkapalloihmisten keskuudessa niinkin suuri arvostus.
Jari Litmasen tasoista pelaajaa ei Suomessa ole aiemmin nähty, eikä varmasti tulla montaa näkemäänkään. Tätä nykyä Litin voisi sanoa pelaavan Suomen maajoukkueelle, sillä niitä pelejä Litmanen rakastaa, ja niissä peleissä hän haluaa aina esittää parastaan, vaikkei kunto sallisikaan kuin vartin sieltä ja toisen täältä.
Jari Litmanen on poikkeuksellisen nöyrä jalkapalloilija, jollaista ei maailmasta liikaa löydy. Litti ei ole tottunut pitämään ääntä itsestään, ja viime syksynä mies liikuttui kyyneliin maajoukkueen kannattajien levitettyä maaottelussa miehen kasvonpiirteitä kuvanneen tifon ja laulettua Kuninkaan nimeä pitkin ottelua.
On Litmasen kannalta harmi, ettei hän kenties koskaan pääse edustamaan maataan suureen arvoturnaukseen. Jonain päivänä tuokin temppu nähdään, ja tuolloin ainakin yksi mies Suomessa on onnensa kukkuloilla. Tuo mies on suomalaisen jalkapalloilun suurin ikoni - Jari Litmanen.