Urheilufoorumi

Aina puhutaan kuinka paljon Suomi hukkaa yleisurheilussa niitä junnumenestyjiä, eli Suomessa siis väitteen mukaan ei kyetä nousemaan junnusarjoista aikuisten sarjojen menestyjiksi. Pitääkö tämä paikkansa, vai onko tämä vain täydellistä tilastoharhaa lähinnä sen vuoksi, että luonnollisesti niitä suomalaissuorituksia tulee seurattua eniten?

Ruotsia ja Norjaa pidetään yleisesti hyvinä verrokkimaina Suomeen, niin katsotaanpa kuinka näissä maissa on viimeisen 15 vuoden aikana lupauksia "hukattu".

Tutkailin tätä varten U18 ja U20 MM-kilpailuja vuodesta 2009 eteenpäin aina vuoteen 2017 asti sekä Euroopan U20 ja U23 sekä suunnilleen samalta ajanjaksolta.

Vaikka urheilija löytyisi kyseiseltä listaukselta, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että urheilijan ura olisi ollut aikuisiälläkään "huono". Lähtökohta kuitenkin lienee se, että etenkin U20 tai U18 sarjoista MM-mitaleita napannut urheilija yltää mitaleille vähintäänkin maanosan mestaruuskisoissa aikuisten tasolla.

Tässä koottuna kyseiseltä ajanjaksolta arvokisamitalisteja, jotka eivät kuitenkaan aikuisten sarjoissa kyenneet tekemään läpimurtoaan. Joitain arvokisamitalisteja varmasti mennyt ohi silmien, kun näin äkkiseltään tuloslistoja selailin.

Suomi:

Tuomas Laaksonen: U18 MM-kulta keihäässä 2007, ei merkittäviä tuloksia aikuisiällä.
Carina Hinkka: U18 MM-hopea keihäässä 2007, ei merkittäviä tuloksia aikuisiällä
Sini Kiiski: U18 MM-pronssi keihäässä 2007, ei merkittäviä tuloksia aikuisiällä

Sanni Utriainen: 2010 U20 MM-kulta keihäässä, ei merkittäviä tuloksia aikuisiällä
Aleksi Jaakkola: 2016 U20 MM-pronssi moukarissa, ei merkittäviä tuloksia aikuisiällä
Suvi Koskinen 2016 U20 MM-pronssi moukarissa, ei merkittäviä tuloksia aikuisiällä, ura jatkuu

Oona Sormunen, 2011 U23 EM-pronssi keihäässä, ei merkittäviä tuloksia aikuisiällä
Jussi Kanervo, 2015 U23 EM-hopea 400 metrin aidoissa, ei merkittäviä tuloksia aikuisiällä
Simo Lipsanen, 2017 U23 EM-hopea kolmiloikassa, ei merkittäviä tuloksia aikuisiällä, ura jatkuu
Elmo Savola, 2017 U23 EM-hopea ottelussa, ei merkittäviä tuloksia aikuisiällä, ura jatkuu

Nooralotta Neziri, 2011 U20 EM-kulta aidoissa, ei aikuisten arvokisamitaleja, ura jatkuu
Henri Väyrynen, 2009 U20 EM-pronssi seipäässä, ei merkittäviä tuloksia aikuisiällä
Oona Kettunen, 2013 U20 EM-kulta 3000 metrin esteissä, ei merkittäviä tuloksia aikuisiällä (nykyisin maastohiihtäjä)
Alisa Vainio, 2015 U20 EM-pronssi 3000 metrin esteissä, luo nykyisin kelpo uraa maratonilla


Ruotsi:

Ruotsin osalta vähän typistetympi taulukko, mutta tähän myös koottu samalta ajanjaksolta ruotsalaisurheilijoita, jotka eivät aikuisten sarjoissa ole odotettua menestystä saavuttaneet.

Kuinka tuttuja kyseiset ruotsalaiset junnujen arvokisamitalistit ovat seuraajille?

Sofi Flink, U20 MM-kultaa 2012, U20 MM-hopeaa 2014, U20 EM-kultaa 2013 U18 MM-hopeaa 2011 keihäässä. Hurjaan junnusarjaan verrattuna aikuisura valta pettymys, aikuisiällä ei juuri mitään saavutuksia.
Elienor Werner, U18 MM-kultaa 2015 seipäässä.
Kaiza Karlen, U18 MM-hopeaa pituudessa 2015
Irene Ekelund, 2013 U18 MM-kisoissa kultaa 200 metrillä kisaennätyksellä.
Emma Stenlöf, U18 MM-hopeaa 2013 ottelusta. Nevahööd?
Johan Taleus,U18 MM-hopeaa 2011 pituudesta. Tuttu nimi?
Fredrik Ekholm, 2011 U18 MM-hopeaa ottelussa. Tätä nykyä taitaa keskittyä aitajuoksuun. Päälle 14 sekunnin mies.
Michaela Meijer, U18 ja U23 hopeamitalisti seipäässä, ennätys hirmuinen 483. Aikuisten arvokisoissa tulokset jääneet laihoiksi.
Petra Olsen, U18 MM-pronssia seipäässä 2007. Oman huipputason saavuttu seuraavana vuonna, 18 vuotiaana.
Marcus Nilsson, U20 MM-pronssia ottelussa 2010. 2022 oli aikuisten EM-kisoissa neljäs, joten kelpo kansainvälinen ura toki aikuisissakin.
Johan Rogestedt, U18 maailmanmestari 2009 800 metrin juoksussa. Aikuisten meriitit? Heikkoja.
Sandra Wagner, U18 MM-pronssia nelosella 2009. Ennätys myös kyseiseltä vuodelta.

Sitten ynnämuuosastoa, jolta löytyy "vain" EM-mitaleja junnuista, löytyykö tuttuja nimiä?

Elias Håkansson
Sofia Linde
Emil von Barth
Ellen Ekholm
Lisa Gunnarsson
Elisa Malmberg
Fredrik Samuelsson
Sarah Lahti
Simon Sundström
Petter Olsson
Simon Litzell


Norja

Norja vielä samalla sapluunalla kuin Ruotsi:

Isabelle Pedersen, U18 ja U20 MM-kultaa sekä U23 EM-kultaa pika-aidoissa. Ura jo päättynyt, aikuisten arvokisamitaleille ei yltänyt.
Vladimir Vukicevi,c U20 MM-hopeaa 2010, vuodesta 2012 vuoteen 2024 onnistui ennätystään pudottamaan 12 sadasosaa.
Sven Skagestad, U18 MM-pronssia kierkossa 2014 ja U23 EM-kultaa 2017. Ennätys heitetty vuonna 2016. Ura toki jatkuu vielä.
Stella Weinberg, U18 MM-hopeaa keihäässä 2015. Ennätys vuodelta 2017 (55 metriä).
Beatrice LLano, 2016 U20 MM-kultaa moukarissa, lisäksi mitskuja Euroopan kekkereistä. Vuodesta 2019 vuoteen 2025 parantanut ennätystään 1,5 metriä.

Sitten niitä "vain" EM-mitalisteja

Marcus Thomsen, 2017 U20 EM-kultaa kuulassa. Ennätys vuodelta 2021.
Ingvild Meinseth
Sindre Buraas, kestävyysjuoksija, ura loppui ennen parhaita juoksijavuosiaan 27-vuotiaana.
Fredrik Amundgård, U23 mitsku kiekossa vuonna 2011, ennätys tuli vuonna 2012.
Folake Akinyemi, alle 20-vuotiaana satanen liikahti aikaan 11,47. Vuosien mittaan sai sadasosan tästä vuoltua pois.
Jonathan Quarcoo, pikajuoksija, ennätys 21-vuotiaana.

Norjan otanta pienin, koska Norjasta viime vuosina tullut vähiten junnumenestystä ja toisaalta taas eniten aikuisten menestystä.


Tässä siis urheilijoita, jotka ovat viimeisen 15 vuoden aikana saavuttaneet miteleita junnutasolla, mutta eivät juuri mitään aikuisten tasolla.
Näiden lisäksi toki junnumenestystä löytyy mm. vaikkapa Duplantisilta, Hjelmeriltä, Murrolta, Warholmilta, Mäkelältä, Ingebrigtseneiltä, Skottheimiltä jne. joilta löytyy myös kovia meriittejä aikuisten tasolta.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tutkaillaanpa seuraavaksi vaikkapa sitten, että kuinka paljon kyseiset maat ovat tuottaneet vuodesta 2010 lähtien globaaleita arvokisamitalisteja ulkoradoilla:'

Suomi:
Tero Pitkämäki
Antti Ruuskanen
Wilma Murto

Ruotsi:
Daniel Ståhl
Perseus Karlström
Simon Pettersson
Armand Duplantis (toimituksen huomiona, ei ole ruotsalaisen yleisurheilujärjestelmän tuote)
Ja ei, etiopian douppari-Aregawia en suostu mukaan laskemaan.

Norja:
Andreas Thorkildsen
Karsten Warholm
Jakob Ingebrigtsen
Filip Ingerbrigtsen
Eivind Henriksen
Marcus Rooth
Narve Nordås

Taas sieltä nousee Norja selvästi Suomen ja Ruotsin edelle, jotka ovatkin käytännössä tasoissa globaalien arvokisamitalisten määrässä.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Summa summarum; Ruotsi tuntuu olevan näistä kolmesta maasta se, joka kykenee huonoiten tuottamaan junnumenestyjistä menestyjiä aikuisten sarjoihin. Toisaalta taas Norja tuntuu olevan ylivoimaisesti paras jalostamaan nuorista aikuisten menestyjiä.
Eli seuraava joka jossain päin internetiä Suomen "huonon menestyksen syyksi" laukoo, että täällä ei osata junioriurheilijoita jalostaa aikuisurheilijoiksi, on yksiselitteisesti väärässä. Tai ainakaan Suomessa ei tätä jalostusta tämän hyvin pienen otannan mukaan ainakaan tehdä yhtään sen huonommin kuin missään muuallakaan.
Tanskalaisia junnumitalisteja tuli muutes vastaan myös yllättävän paljon. Aikuisten mitalistit, missä pelaavat?

Yksiselitteistä syytä tälle on vaikea sanoa, mutta eiköhän se tärkein tässäkin ole se yksinkertaisin, eli raha. Norjassa on takuuvarmasti näistä kolmesta maasta junnuilla parhaat taloudelliset eväät jatkaa sitä kokopäiväistä urheilemista, mitä se huipulle kipuaminen aikuisten sarjoissa vaatii.

Hyvä teksti

Suomen osalta nuo mitalistit ovat Murtoa lukuunottamatta jo sieltä 2010 luvun jopa alkupuolelta. Tämän kuitenkin huomioisin. Sekä Ruotsi että varsinkin Norjalla tämä lista on ns. "tuoreempi" ja nimet ovat oikeasti aivan ehdotonta huippua. Pitää aina muistaa että tilaston saa monesti näyttämään sellaiselta kuin sen haluaa saada näyttämään, jos sopivasti katkaistaisiin vaikka lista 2016 vuodesta eteenpäin, niin näyttäisi heikommalta Suomen osalta.

Taas jos otetaan lukuun EM mitalistitkin, niin listat muuttuisi, myös Suomen osalta. Mutta mielestäni nimenomaan se globaali taso on se kansainvälisyyden huipputason mittari (olympiataso).

En mä lähde tästä vääntämään. Mutta sanon kuitenkin että Siljalla ja Sagalla varsinkin on nuorten aivan ehdottomina huippuina (ja Enniltä pakko vaatia samaa) mahdollisuus samanlaiseen uraan kuin Norjan ja Ruotsin ehdottomilla huipuilla. Murto on osittain hukannut potentiaaliaan ja etsikkoaikaansa, vaikka hienot mitalit ottanutkin.

Kysyn että keneltä vaadimme niitä huipputason suorituksia, kehittymistä jo nuorella iällä, pitkää menestyksekästä uraa kansainvälisellä huipputasolla, jos emme tee sitä Siljalta, Sagalta, Wilmalta ja Enniltä? Miksi heiltä ei voi vaatia samaa kuin vaikka Ruotsin tai Norjan huipuilta? Vai katteellaanko vain rauhassa kun vuosia menee paikallaan. Esimerkiksi tänä vuonna MM-kisoista Siljalta voi täysin vaatimustaso olla kultamitalissa ja Sagalla mitalissa. Jos vaatimustaso on kahdessa mitalissa niin se EI OLE LIIAN KOVA TAI YLIMITOITETTU VAATIMUSTASO.

Ja vaikkapa vuosien 2011-2016 välillä Norja saavutti yhden arvokisamitalin ja Ruotsi ei yhtään. Tervetuloa huippu-urheilunnaaltoliikkeeseen ystävä hyvä.
Kuten olen joskus aiemminkin tainnut ynnäillä, Suomen sukupolvenvaihdos ja sitä myöden seuraava aallonhuippu tuntuu tulevan muutaman vuoden myöhässä.
2016-2020 olivat Suomelle vaikeita vuosia, mutta abouttiarallaa vuosista 2021-2025 Suomi on kyennyt taistelemaan aivan tasapäin etenkin Ruotsin kanssa. Norjalla toki massa on kapeampaa, mutta näitä järkyttäviä poikkeusyksilöitä on sattunut siunaantumaan muutama samalle ajanjaksolle.

rulezman kirjoitti:Ja vaikkapa vuosien 2011-2016 välillä Norja saavutti yhden arvokisamitalin ja Ruotsi ei yhtään. Tervetuloa huippu-urheilunnaaltoliikkeeseen ystävä hyvä.
Kuten olen joskus aiemminkin tainnut ynnäillä, Suomen sukupolvenvaihdos ja sitä myöden seuraava aallonhuippu tuntuu tulevan muutaman vuoden myöhässä.
2016-2020 olivat Suomelle vaikeita vuosia, mutta abouttiarallaa vuosista 2021-2025 Suomi on kyennyt taistelemaan aivan tasapäin etenkin Ruotsin kanssa. Norjalla toki massa on kapeampaa, mutta näitä järkyttäviä poikkeusyksilöitä on sattunut siunaantumaan muutama samalle ajanjaksolle.

Edelleen olen eri mieltä tuosta että Norjalla massa olisi kapeampaa.

Joo ehkä kansallisesti 100 parhaan massa joissain lajissa voi olla kapeampi (ei kylläkään esim pidemmillä juoksumatkoilla). Mutta jos mitataan yksilöinä vaikka 20 parasta yleisurheilijaa, niin kyllä Norja kepittää mennen tullen Suomen ja monet muutkin maat. Kyllä 20 urheilijaa jo kansainvälisesti voi puhua massasta

Lajeja, joissa kymmenenneksi parhaan norjalaisen tulos on parempi kuin kymmenenneksi parhaana suomalaisen vuoden 2024 tilastojen perusteella:

Naiset:

800m
1500m
5000m
10 000m
maraton

(mm. kuulassa paras norjalainen oli seitsemänneksi parhaan suomalaisen kanssa tasoissa ja kiekossa kymmenenneksi parhaan norjalaisen edelle mahtui 36 suomalaista)

Miehet:

200m
800m
1500m
5000m
10000m
3000m esteet
maraton

(Norjan kymmenenneksi paras kuulamies on muutes alle 14 metrin kaveri ja keihäässä tasan 60 metrin mies. Kyllä Thorkildsen kääntyisi haudassaan, jos kuollut olisi)

Lajivoitot Suomeen siis 28-12

Otetaan nyt vielä Ämpsyn mieliksi samalla sapluunalla lajiensa kolme parasta vertailuun, ettei jää kaivelemaan. Tuleeko lajeihin muutosta?

Naiset:

200m
400m
800m
1500m
5000m
10000m
keihäs

Naisten pikamatkat kallistuivat Henrietta Jägerin verran Norjan voitoksi kapeammalla otannalla, sekä keihäässä Norjalla on tällä hetkellä naisissa terävä kärki.

Miehet:
200m
800m
1500m
5000m
10000m
3000m esteet
seiväs
pituus
maraton

Pari lajia miehissä keikahti Norjan eduksi tällä mittarilla, tosin esimerkiksi kakkosella kolmanneksi parhaiden erona oli hurjat pari sadasosaa.

Lajivoitot Suomeen siis 24-16

Haluaisin myös huomioida, että iso osa Norjan "voittamista" lajeista olivat hyvinkin tasaisia (pl. keskimatkat), kun taas Suomi esittää mm. heittolajeissa, aitalajeissa ja myös loikakkalajeissa suorastaan järkyttävää ylivoimaa.

No okei, otetaanpa vielä vain lajiensa parhaat:

Naiset:

200m
400m
5000m
400m aidat
pituus
keihäs

Naisissa siis aivan absoluuttista huippuakin katsomalla Suomeen lajivoitot 14-6

Miehet:

200m
400m
800m
1500m
5000m
10000m
maraton
400m aidat
seiväs
pituus
kuula
kiekko
moukari
ottelu

Saatiinhan sieltä viimeinkin Norja voittajaksi! 14-6 Norjalle vain lajiensa parhaita katsomalla!


Ämpsykän pyynnöstä jos otettaisiin se 20 urheilijan rajapyykki mittariksi, niin nopealla selailulla Norja ei voittaisi Suomea yhdessäkään lajissa. 100 urheilujan vertailussa Norja ei saisi valtaosaan lajeista edes "joukkuetta" pystyyn ja häviäisi satavarmasti Suomelle aivan jokaisessa lajissa

Toki, kyseessä on tässä nyt vain yhden vuoden vertailu, mutta isossa kuvassa tilanne tuskin muuttuisi, jos vuosia alettaisiin vaihtelemaan. Toki siellä trendin mukaan eri lajit nousisivat aina esiin yms.

Summattuna Norja hallitsee keskimatkoista pitkiin matkoihin, muutoin Suomi on selvästi niskan päällä. Isossa kuvassa Norja on kuitenkin yleisurheilun tason suhteen selkeähkösti Suomea jäljessä ja tämä vielä korostuu naisten puolella.
On myös päivänselvä asia, että Norjasta on viime vuosina tullut hämmentävän paljon yksittäisiä lajihuippuja. Isossa kuvassa tämä ei kuitenkaan Norjan yleisurhelussa juuri näy, joten vaikea tätä tähtiurheilujoiden nousua on pistää johonkin huikeaan lajivalmennuksen, Norjan yleisurheiluosaamisen, tms. tason nostoon.

Vieläkö löytyy vastaväitteitä? Mielelläni autistelen lisää tilastoilla.
Hirveetä vääntöä sitä joutuu käymään päivänselvistä asioista. Ja meikäläinen muka se jääräpää

No nyt et todellakaan ymmärtänyt

Tarkoitan kun mitataan 20 parasta yleisurheilijaa jokaisesta lajista kansainvälisellä tasolla

Eli absoluuttisesti Suomen parhaat voisi olla järjestyksessä

Kosonen, Vanninen, Murto, Tervo, Helander....

Norjasta

Warholm, Ingebritsen, 10-otteluhuiput......

Lähdit taas jotenkin vertailemaan kansallisen tason tilastoja laji kerrallaan. Kuinka monta kertaa pitää jankata että lopeta nyt se kansallisten tilastojen tuijotus ja siirry mittaamaan kansainvälisiä mitaleita, tuloksia, timanttiliigan osallistumisia, siellä pärjääviä....

Ja maajoukkuekilpailut eivät edelleenkään myös ole mikän kansainvälisen huipputason mittari, vaan kertoo ainoastaan eurooppalaisittain hyvää harrastuneisuutta yleisurheilussa.

Ottaisin sata kertaa sadasta yhden 400m aiturin joka on maailman paras, kuin vaikka 200 keihäänheittäjää jotka heittää 70m, mutta yjsikään ei päälle 87m tai kuulantyöntäjää jotka työntää 18m, mutta yksikään ei työnnä yli 21.50.

Koska tämä 400m aitajuoksija ottaa kultaa ja nämä kuulantyöntäjät kaunistavat näitä kansallisia tilastoja, millä ei ole mitään vitun merkitystä huipputasolle.

Näitä huipputason yleisurheilijoita Norjalla on enemmän ja ne on kovempia. Katso vaikka globaaleja arvokisoja, timanttiliigan menestymistä...

Kyllä on jännä nähdä minkä itse keksimäsi tilaston tähän kaivat täysin eri asiasta mistä on puhe.

No kun nyt nätisti pyysit; Suomen ja Norjan 20 parasta urheilijaa WA:n rankingin perusteella:

20. parhaan pisteet:

Suomi:

Naiset: 1165
Miehet: 1138
Yhdistettynä: 1210

Norja:

Naiset: 1132
Miehet: 1146
Yhdistettynä 1190

Suomihan on perhana vieläkin joka statsissa Norjaa edellä

Otetaan nyt vielä molemmista sukupuolista se kymmenenneksi paras, vaikka onkin toki aivan liian suppea mittari:

Suomi:

Naiset: 1226
Miehet: 1186

Norja:

Naiset: 1163
Miehet: 1223

Nehän on hitto edelleen Suomen naiset, jotka vievät voiton!

Tätä pienempään otantaan ei ole enää kovin mielekästä lähteä. Kuten sanoit, kynsin ja hampain 20 urheilijaa voi jo pieneksi massaksi kutsua.

Odotan seuraavaksi Ämpsyltä julistusta, jossa toteat, että Suomen taso 20 urheilijan kokonaismassalla on Norjan vastaavaa leveämpi. Ja ei, kukaan ei edelleenkään kiistä, etteikö Norjassa olisi huomattavasti terävämpi keihäänkärki.
Ettei vaan tarvitse jatkossa alkaa vääntämään samasta asiasta uudestaan!

Vastasiko tämä nyt alkuperäistä tehtävänantoa?

(Ja joo, WA:n pistetaulukko ei toki millään muotoa ole tieteellisen tarkka metodi tähän tarkoitukseen, mutta paremman puutteessa!)

---------------------------------------------------------------------------------------------‐-

Pahoittelut, tämä lause hiukan hämäsi:

Joo ehkä kansallisesti 100 parhaan massa joissain lajissa voi olla kapeampi (ei kylläkään esim pidemmillä juoksumatkoilla).

Kyllä, kuten yllä sanoin, Norjan massa on varsinkin tällä mittarilla Suomea heikompi jokaisessa yleisurheilulajissa.

Ja kyllä, Norjassa on ehdottomasti tällä hetkellä Suomea parempi terävä absoluuttinen kärki, eihän tätä ole kukaan missään vaiheessa kiistänyt.
En kuitenkaan nyt ihan ymmärrä, että miksi tällainen mittari, joka mittaa kokonaislaajuisesti yleisurheilun laajempaa tasoa on niin iso mörkö sinulle?

Kuinka monta kertaa pitää jankata että lopeta nyt se kansallisten tilastojen tuijotus ja siirry mittaamaan kansainvälisiä mitaleita, tuloksia, timanttiliigan osallistumisia, siellä pärjääviä....

No johan nyt, nyt sieltä tulee oikein komentoja! Itse ainakin nautin suunnattoman paljon tällaisista tilastoista, jotka tuovat lajin syvempää suhdannetta esille suoraan sieltä ruohonjuuritasolta. Jokainen myös osannee ihan itse avata sen Wikipedian ja katsoa sieltä vaikkapa Norjan ja Suomen viime vuosien MM -ja olympiamitalistit, vai tarvitaanko tässäkin meikäläisen apua?

Kaiketi tällaiset tilastot sitten poissulkevat niiden absoluuttisten huippunimien seuraamisen ja huipputason statistiikkojen ymmärtämisen, vai mikä oikein kiukuttaa?

Pahoittelut, että en (hiukan epäselvää) tehtävänantoasi ymmärtänyt. Suosittelisen edelleenkin oikolukemaan ne omat viestisi läpi ajatuksen kanssa, niin väärinkäsityksiltä vältyttäisiin huomattavasti helpommim. Olisihan minun kuitenkin toki pitänyt ymmärtää, mitä viestilläsi tarkoitit, vaikka et sitä täysin moitteettomasti saanutkaan esille tuotua. Toistan uudestaan vielä syvimmät pahoitteluni.
Ajattelin toki, että on itsestäänselvä asia, että Norjalla on tällä hetkellä selkeästi Suomea terävämpi kärkiurheilijoiden joukko, enkä tietääkseni ainakaan itse ole tätä kiistänyt.

Ja kyllä, toivoisin myös näihin leipätekstin kysymyksiini vastauksia, mutta älä hätiköi!

Pahoittelut, tulee toinen viesti heti edellisen perään, älä lue tätä ennen kuin olet edellisen sisäistänyt!


No okei, Ämpsyn mieliksi vielä vuodesta 2021 lähtien Suomen ja Norjan aikuisten arvokisamitalistit niin sisäradoilta kuin ulkiradoiltakin (ei kuitenkaan maastojuoksista, kävelyistä tms.)

Norja:

Jakob Ingebrigtsen
Karsten Warholm
Eivind Henriksen
Narve Nordås
Marcus Rooth
Sander Skottheim
Marie Obst
Henriette Jäger
Söndre Guttormsen
Zerei Mezngi
Karoline Grövdal

Suomi:

Wilma Murto
Topi Raitanen
Lassi Etelätalo
Saga Vanninen
Lotta Kemppinen
Oliver Helander
Kristiina Mäkelä
Senni Salminen
Reetta Hurske
Kristian Pulli
Ella Junnila

Hämmentävästi molemmilta mailta löytyy siis tältä vuosikymmeneltä 11 mitaliurheilijaa.

EDIT: Hittolainen, nyt on pakko korjata sen verran, että nevahööd Lillefosse meni silmien ohi, eli 12-11 voitto Norjaan!

On toki myös kiistaton fakta, että Suomen menestys on huomattavasti heikompaa kansainvälisillä kentillä kuin Norjalla sekä se, että Norjalta löytyy pari lajinsa aivan absoluuttista ykkösnimeä.

Kiistaton fakta kuitenkin mielestäni etenkin tämän vuosikymmenen osalta on, että:

- Suomessa on suurimmassa osasta yu-lajeissa Norjaa laajempi taso
- - pätee suurimassa osassa lajeista myös kärkinimien osalta
- - pätee lähes kaikissa lajeissa myös isommalla otannalla

- Suomella on määrällisesti enemmän, tai vähintäänkin yhtä paljon, hyviä kansainvälisen tason huippu-urheilijoita
- - kuten yllä todistettu, maiden 20. parhaan yleisurheilijan
tasoa vertaillessa Suomi vie voiton

- Norjalla on määrällisesti enemmän absoluuttisia maailman huippunimiä

- Norja mitaliodottama on myös vähintään muutamana seuraava vuotena huomattavasti Suomea isompi, etenkin kansainvälisissä kisoissa, juurikin näiden muutaman huippunimen ansiosta.

Alkuperäisen väittämäsi

Mutta jos mitataan yksilöinä vaikka 20 parasta yleisurheilijaa, niin kyllä Norja kepittää mennen tullen Suomen ja monet muutkin maat. Kyllä 20 urheilijaa jo kansainvälisesti voi puhua massasta

Väittämä voidaan mielestäni näillä kaikilla faktoilla todeta virheelliseksi.

Tilanne olisi ehdottomasti täysin eri, jos otettaisiin vaikka seurantaan mailta viisi parasta urheilijaa, Norja ei tällöin kalpenisi juuri kenellekään. Isossa kuvassa näin pienellä otannalla ei kuitenkaan ole juuri mitään tekemistä maan yleisen yleisurheilutekemisen kanssa.

Otan mielelläni vastaväitteitä vastaan!

Harmittavaa, että jäsen M ei ole vielä kerennyt kommentoimaan, mutta tulipahan ihan mielenkiinnosta vielä tutkailtua pohjoismaiden laajuista rankingia vähän tarkemmin. Menee toki vähän ohi otsikon aiheen, pahoittelut.

Pohjoismaiden vertailussa naisten kokonaisrankingissä suomalaisia on 20 parhaan joukossa peräti 12 kappaletta. Norjalaisia kolme, ruotsalaisia neljä ja yksi tanskalainen.

Lajikohtaisesti kymppikärjen jakauma menee rankingin perusteella:

100m: Ruotsi 5, Suomi 4 ja Norja 1
200m: Norja 3, Ruotsi 3, Suomi 3 ja Islanti 1
400m: Norja 4, Ruotsi 4 ja Suomi 2
800m: Suomi 4, Norja 3, Ruotsi 2 ja Tanska 1
1500m: Ruotsi 5, Norja 4, Tanska 1
5000m: Ruotsi 4, Norja 4 ja Suomi 2
10000: Norja 4, Ruotsi 3, Suomi 2 ja Tanska 1
maraton: Ruotsi 5, Suomi 2, Tanska 2 ja Norja 1
100m aidat: Suomi 5, Norja 3, Tanska 2
400m: aidat: Suomi 5, Norja 3, Ruotsi ja Tanska 1
3000m esteet: Ruotsi 4, Suomi 3, Tanska 2, Norja 1
korkeus: Suomi 5, Ruotsi 3 ja Islanti 2
seiväs: Suomi 4, Ruotsi ja Norja 3
pituus: Ruotsi 5, Suomi 3, Norja ja Islanti 1
kolmiloikka: Ruotsi 4, Suomi 3, Norja, Tanska ja Islanti 1
kuula: Ruotsi 5, Suomi 4 ja Islanti 1
kiekko: Suomi 4, Ruotsi ja Tanska 2, Norja 1
moukari: Suomi 4, Ruotsi ja Islanti 2, Norja ja Tanska 1
keihäs: Suomi 5, Ruotsi 3, Norja 2

Kokonaisranking toki laskee mukaan vain, jos kisasuorituksia löytyy vähintään 5 kappaletta kyseisestä lajista, eli mittarina vähintäänkin puutteellinen.

Ja yhteensä:

Ruotsi: 63
Suomi: 63
Norja: 43
Tanska: 14
Islanti: 8

Naisten ruotsi-ottelusta voidaan odottaa siis elokuussa aikamoisen tasaista!

Miehet ehkäpä tuonnempana, jos mielenkiinto vielä säilyy.

Ja miehet samalla sapluunalla naisten kanssa.

Kokonaisranking: Ruotsi 11, Norja 7 ja Suomi 2.

100m: Ruotsi 4, Suomi 3, Tanska 2 ja Norja 1
200m: Ruotsi 4, Suomi 4 ja Norja 2
400m: Norja 4, Suomi 3, Ruotsi 2 ja Tanska 1
800m: Norja 5, Suomi 3 ja Ruotsi 2
1500m: Norja 5, Ruotsi 2, Suomi, Tanska ja Islanti 1
5000m: Norja 6, Ruotsi 2, Suomi ja Islanti 1
10000m: Norja 4, Ruotsi 4, Suomi ja Tanska 1
110m aidat: Suomi 4, Ruotsi 3, Norja 2 ja Tanska 1
400m aidat: Ruotsi 4, Suomi 3, Norja 2 ja Tanska 1
3000m esteet: Ruotsi 5, Suomi ja Norja 2, Tanska 1
korkeus: Ruotsi 4, Suomi 3, Norja 2, Tanska 1
seiväs: Suomi 5, Ruotsi 3, Norja 2
pituus: Suomi 3, Ruotsi 3, Norja 2, Tanska ja Islanti 1
kolmiloikka: Suomi 6, Ruotsi 3, Norja 1
kuula: Ruotsi 5, Suomi 4 ja Norja 1
kiekko: Suomi 4, Ruotsi 3, Norja, Tanska ja Islanti 1
moukari: Suomi 6, Norja 2, Ruotsi ja Islanti 1
keihäs: Suomi 8, Islanti ja Tanska 1

Suomi: 64
Ruotsi: 54
Norja: 45
Tanska: 12
Islanti: 6

Hämmentävästi Suomi on miehissä selkeä ykkönen. Kertooko se sitten muiden Pohjoismaiden suorastaan surullisesta tasosta aivan absoluuttisen huipun takana, vai vain rankingjärjestelmän puutteista onkin sitten eri asia.

En nyt jaksa myöskään tarkistuslaskea, voi olla virheitä!

Katotaan nyt vielä kerta kiellon päälle ja ja kuinka paljon eri maille kertyy lajeista rankingin ykköstiloja:

Miehet

Ruotsi: 9
Norja: 6
Suomi: 3

Naiset:

Ruotsi: 7
Norja: 6
Suomi: 5

Tasaista on naisissa. Jos 20 kilsan kävely ja ottelu otettaisiin vielä mukaan, niin Suomi nousisi myös seitsemään, mutta näillä lajeilla on niin pieni otanta, etten tässä mieltä nähnyt.

Viimeiset 20-vuotta on mediassa jauhettu siitä kuinka yleisurheilu on nosteessa ja jos nyt ei vielä tullut mitalisadetta tullut niin ihan kohta se mitalisade on alkamassa. Ja jos niitä mitaleita ei nyt tullut niin ainakin tässä joukkue EM-kilpailussa Suomen taso näkyy tason laaejentumisessa. No vuonna 2015, jolloin vielä Venäjäkin oli mukana, Suomi oli sijalla 11. ja ilman Venäjää sija olisi ollut 10.. Suunnilleen tämän jälkeen se yleisurheilun hirveä uusi tuleminen piti alkaa.

Nytkin tämä uusi 400m juoksija oliko nimi joku Antti Sainio vai mikä lähtee kauden jälkeen Amerikkaan yliopistoihin hakemaan lisää vauhtia. Tuttu tarina ja teen ennustuksen. Parin vuoden jälkeen palaa takaisin maitojunalla takaisin kun tulokset ovat menneet huonompaan suuntaan niin kuin uimari Ida Hulkolla tai Hanna-Maari Päkk(Latvala) ja monella muulla aikoinaan. Takana loukkaantumiskierre ja ylikunto-oireet.

Heitän kysymyksen? Pitäisikö Suomen hakua apua valmennusosaamisen suhteen Yhdysvaltojen tai ylipäätänsä lännen sijaan Venäjältä? Venäjä tunnetaan hyvästä valmennusosaamisesta mikä näkyy erityisesti hyvänä teknisenä suorittamisena. Oli laji mikä tahansa niin venäläisten vahvuus on aina tekninen suorittaminen. Hyvää teknistä suorittamista ei saada mistään geeneistä, eikä dopingista, vaan sen takana on aina kova työ ja valmennusosaaminen. Kysykää asiaa Anatoli Hovantsevilta, joka on vaikuttanut mm. ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisen ja Tero Seppälän taustalla. Tiesitkö mistä Seppälän vaisu kausi muutaman vuoden takaa johtui? No siitä syystä, että valmennussuhde jäätyi Hovantsevin suhteen Venäjän sodan seurauksena.

Olen itse kokenut ruohojuuritasolla venäläisen valmennusosaamisen. Itse seurasin kun suomalaista jalkapallon juniorijoukkuetta valmensi joku venäläinen valmentaja. Se oli sellaista kurinalaista pikkutarkkaa pilkun viilaamista. Kun juniori oli metrin väärässä paikassa, tuli heti huutoa. Sitten kun saman harjoitteen teki joku suomalainen valmentaja, asiat tehtiin vähän sinne päin ja harjoituksissa oli kivaa ja hauskaa ja kaikille jaettiin hymytarra.

Mutta miltä maistuu Putinin lasti?

Harmittaa kyllä hiukan, että M ei ole kesän kiireiltään vielä kerennyt kommentoimaan