Yleisurheilua vuonna 1923, osa 2
Vuoden 1923 ehkä merkittävimmät eurooppalaiset yleisurheilukilpailut pidettiin Göteporissa (suomalaisten toimittajien tuolloin käyttämä kirjoitusasu) upouudella Slottsskogsvallenin kentällä, joka habitukseltaan muistuttaa hieman Helsingin Eläintarhan ja huvimajan välistä risteytystä. Idyllinen paikka sijaitsee muutama kilometriä kylän keskustasta lounaaseen laajan ulkoilualueen vieressä. Kentällä pidettiin 64 vuotta myöhemmin Euroopan cupin B-finaali, jossa Suomen miesten joukkue valahti rumasti C-sarjaan.
Suomessa esiintyi 1920-luvun alussa hienoista impivaaralaista ajattelua kansainvälisiä kisoja kohtaan. Matkakustannuksia pelättiin ja myös sitä, että ottelut paljastaisivat muulle maailmalle nuoren tasavallan valttikortit tuleviin Pariisin olympialaisiin. Saattaisivat ulkomaanpellet jopa kopioida suomalaisvalioiden tekniikkaa. Ruotsiin kuitenkin tilattiin piletit.
Kisoissa nähtiin maailman huippuja kuten seipään ME-mies Hoff, joka tosin tyytyi vain ylittämään virallisilla hypyillään 400 turhia rehkimättä. Mukana olivat myös saksalaiset yleisurheilijat Houbenin ja Pelzerin johdolla, vaikka tulevista Pariisin kisoista oli portit lyöty säppiin ensimmäisen maailmansodan häviäjiltä. Periaatteessa Göteporissa urheiltiin epäviralliset EM-kisat ilman brittejä.
Tuulos lähenteli ME:tä, Vilen 49,0Suomalaisten riehumisen Slottsskogsvallenilla aloitti Tuulos potkaisemalla pituuden SE:n 731, joka kauden päättyessä riitti maailmantilaston nelossijaan. Koipiensa varjelemiseksi kesähelteilläkin paksuja villasukkia käyttänyt Nääsvillen heinäsirkka vei myös kolmiloikkauksen maailmanluokan tuloksella 15,39, joka sivusi SE:tä. Muutama päivä myöhemmin olympiavoittaja körötteli Boråsiin ja pomppi siellä maailman kärkituloksen ja SE:n 15,48, joka jäi vain muutaman sentin Ahearnen yli kymmenen vuotta vanhasta ME:stä.
Härmän sudet jolkottivat kaksoisvoiton kympillä, vaikka ykköstykkejä Nurmea ja Ritolaa ei Göteporissa nähty. Rastas raatoi ajan 31.42,7 (maailmantilaston kakkonen). Sipilä purjehti vanavedessä 31.45,3, jolla syliin tipahti maailmantilaston kolmostila. Ruotsin ässä Backman nitkahti suomalaiskaksikon näännyttävässä kyydissä.
400 metrin SE parani melkein sekunnin, kun Vilen kellisti kaksinkamppailussa isäntämaan valiopinkoja Engdahlin ja pysätti taskunauriit ”uuteen loistavaan Suomen ennätykseen” (Uuden Suomen kirjeenvaihtaja) 49,0. Suomalainen tutki vielä loppusuoran alkaessa ruotsalaisen kantapäitä, mutta reuhtoi mielipuolisella raivolla voittoon kalkkiviivoilla. Kisan kolmanneksi jäi tuleva yleisurheiluliiton tappi Paulen, jolle on nykyään omistettu muistokisa Hengelossa Fanny Blankers-Koenin stadionilla. Engdahl oli kisan jälkeen niin kuitti, että heittäytyi nurmikolle pötkölleen huilaamaan, eikä Vilenkään varsinaisesti käynyt virkeyden perikuvasta. Engdahl kohensi tulostaan seuraavana vuonna kirmaisemalla kansainväliset lukemat 48,2. Vilen taas alkoi keskittyä enemmän 400 metrin aitoihin, jossa ylsi ehkä hieman yllättäen mitaleille Pariisin kisoissa.
Suomen armeijan mestari kranaatinheitossa Saaristo voitti kepinheiton ja Niittymaa limpunviskonnan. Kummassakin viestissä Suomen maajoukkue viuhtoi SE-lukemat (42,6 ja 3.19,3). Härö, Drisin ja Vilen urakoivat kummatkin viestit. Matkarahaa ei ollut liikaa; ei Göteporiin voinut lähettää sällejä laumoittain.
Kisojen viimeisenä päivänä korjailtiin uuden lajin 3000 metrin esteiden Suomen ennätystä, kun Katz kipaisi 9.40,9. Sillä lohkesi maailmantilaston kakkossija. Strandberg takoi 10-ottelun uuden SE:n 7226,905 (maailmantilaston kakkonen) ja nitisti tulevan olympiavoittajan ja kuulantyöntäjä-Matin isäukon P. Yrjölän velipojan I. Yrjölän (7134,540, maailmantilaston viides).
Göteporin ottelujen ansiosta suomalaista yleisurheilua alettiin paremmin tuntea Ruotsissa. Sillä oli hyvät ja huonot puolensa. Monissa lajeissa oli jo varhaista Finnkampenin henkeä, ja on mahdollisuuksien rajoissa, että vuonna 1925 alkaneen Suomi-Ruotsi-maaottelun konsepti lähti vähitellen muhiskelemaan joidenkin urheilujohtajien aivokopassa.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1505437?page=10https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1505433?page=6https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1505424?page=7https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1505418?page=5https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1505789?page=6https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1505774?page=6Aamulenkki 30.6.2023:
https://aamulenkki.blogspot.com/2023/06/paavo-nurmi-norjassa-ja-ruotsissa-1923.htmlHoff paransi kaksi kertaa ME:tä: 415 ja 421, Vilenille myös aitojen SEHoff teki Kööpenhaminassa selvää jälkeä heinäkuun jälkipuoliskolla. Turskaa pureva monitoimiatleetti hyppäsi ensin näytöstyyliin seipään ME:n 415 ja korotti saman tien 420:een, kun kerran hyppy kulki kuin paholainen. Uusi ME-korkeus meni toisella yli niin että heilahti. Rima sen sijaan ei heilahtanut. Tarkistusmittauksessa tulokseen tuli vielä sentti lisää. Yksi vuoden 1923 kovimpia yleisurheilusuorituksia oli nähty. Turhaan ei Turun Sanomat kehaissut tulosta ”satumaiseksi”.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanom ... 364?page=3Vilen hyödynsi huippukuntoaan Göteporin jälkeen Kööpenhaminassa, jossa paahtoi 400 metrin aidat uusille SE-lukemille 55,3. Vaikka sillä miehitettiin maailmantilastossa neljäs sija, oli se kuitenkin suhteessa heikompi noteeraus kuin 400 metrillä rykäisty 49,0, sillä aitojen ylittämistä vaativaa miehentappolajia ei maailmalla juurikaan harjoitettu 1920-luvun alussa.