Kirjoittaja RobinHood » 06.10.2019 22.13
Nyt kun umpisurkeasti päättyneet yleisurheilun MM-kisat ovat ohi, on aika tehdä pientä analyysiä vähän yleisimminkin Suomen urheilusta.
Jaotellaan lajit nopeus-, voima-, kestävyys-, hyppy-, joukkue- ja taito- lajeihin.
Kun katsotaan Suomen historiaa niin nähdään aika selkeästi, että Suomi pärjää varsin hyvin voimaa ja kestävyyttä vaativissa lajeissa, hyppy- ja taitolajeissa keskinkertaisesti, mutta nopeus- ja joukkuelajit ovat heikko kohta. Tämä on aika loogista, sillä ankarat kylmät olosuhteet ovat jalostaneeet nimenomaan voimaa ja kestävyyttä vaativia ominaisuuksia. Onhan meillä myytti suomalaisesta sisusta.
Nämä voidaan laittaa järjestykseen näin.
1.Voima
2.Kestävyys
3.Hyppy
4.Taito
5.Joukkuelajit
6.Nopeuslajit
Jos ajatellaan esimerkiksi tuota yleisurheilua niin olen miettinyt, että onkohan noi suomalaiset nyt ihan oikeissa lajeissa.
Esimerkiksi
Wilma Murto
Laji on seiväs ja taitoa ja nopeutta vaativa laji.
Liian isokokoinen ja kömpelön näköinen. Voisko joku heittolaji sopia paremmin, kuten keihäänheitto?
Krista Tervo
Laji moukarinheitto voimaa vaativa laji
165cm ja 64kg painoa, liian lyhyt ja kevyt moukarinheittoon. Voittajalla pituutta 172cm ja painoa yli 100kg. Sopivampi laji olisi paini.
Aiturit
Hienosti ovat kauden vetäneet, mutta jotenkin haiskahtaa siltä, että maksimit on tässä. Sama trendi on nähtävissä monissa muissakin lajeissa, suomalaisia kilpailee enemmän lyhyillä matkoilla kuin pitkillä. Olisikohan niin, että nykysuomalaisia vaivaa laiskuus ja kunnianhimon puute? Lyhyempiä matkoja on kivempi harrastaa, kun niissä ei tule hiki ja varsinkin, kun sitten huomaa olevansa Suomen paras. Seinä tulee kuitenkin vastaan siinä vaiheessa, kun pitäisi saavuttaa kansainvälistä menestystä. Juha Väätäinen aikoinaan aloitti 400m aidoista, siirtyi sitten keskipitkille matkoille ja paras tulos tuli pitkiltä matkoilta.
Haen tällä sitä, että pitäisi valita itselleen sopivin laji, missä menestyspotentiaali on suurin. Nyt näyttää siltä, että harrastellaan ja puuhastellaan kivojen ja trendikkäiden lajien parissa ja menestymisellä ei ole sitten niin väliä. Samalla lajien välinen kateus- ja kyttäilykulttuuri on voimissaan. Laji pyrkii pitämään lahjakkaan urheilijan väkisin omissa piireissään, vaikka tällä voisi olla paremmat edellytykset jossain toisessa lajissa. En oikein tykkää näistä trendeistä. Yhdessä vaiheessa oli tällainen koripallobuumi ja kaikki lapset rupesivat harrastamaan koripalloa. No mitäs sitten, kun pituuskasvu jää sinne 180cm:iin ja koripallosta ei oikein tule mitään, kun muut on yli 20cm pidempiä? Mitäs sitten tehdään?
Minusta olisi myös ensarvoisen tärkeätä järjestää suorituspaikkoja. Esimerkiksi kaupungeissa on hyvin vaikeata harrastaa keihäänheittoa tai maastohiihtoa - suomalaisia perinteisiä menestyslajeja, mutta jalkapalloa sitäkin helpommin, vaikka siinä ei ole koskaan mitään menestystä tullut.
Joukkuelajeissa minua on pistänyt silmään sellainen aisa, että esim. lentopallossa meiltä puuttuu kovat hakkurit, koripallossa isokokoiset korinaluspelaajat tyyliin Shaq O'Neill, jääkiekossa vahvat voimapelajaat tyyliin Eric Lindros, jalkapallosskaan en tunne yhtäkään suomalaista, joka tunnetaan esimerkiksi kovasta laukauksesta tai olisi tällainen vahva target tyyppinen pelaaja tai toppari. Tuossa aikoinaan vertailin jääkiekon MM-kisoissa suomalaisia ruotsalaisiin ja havaitsin, että vaikka suomalaiset ja ruotsalaiset olivat suunnilleen yhtä pitkiä, ruotsalaiset kuitenkin painoivat keskimäärin n. 5kg enemmän. Suomalaiset joukkuelajin edustajat näyttävätkin ihan TV-ruudussa olevan aika laihoja. Niin kuin tuossa sanoin, että voima on ollut suomalaisten vahvuus. Joukkuelajeja, joita pidän tällaisina monipuolisuuslajeina, suomalaiset eivät ilmeisesti ole tätä vahvuutta tarpeeksi hyvin ymmärtäneet.
Viimeksi muokannut
RobinHood päivämäärä 06.10.2019 22.20, muokattu yhteensä 1 kerran
"Ajat eivät riitä"