YLEISURHEILUA VUONNA 1925, OSA 5: MAAILMAN PARHAAT Vuoden 1925 parhaat yleisurheilijat maailmassa
1 Hubbard, Amerikka, pituus, 100y
2 Nurmi, Suomi, 1500 m, 5000 m, 10 000 m
3 Hoff, Norja, seiväs
4 Ritola, Suomi, 5000 m, 10 000 m, maasto
5 Houser, Amerikka, kuula, kiekko
Hubbard tuli huipputikissä Amerikan yliopistomestaruuskisoihin ja paransi pituushyypyn aina vaikeasti kohennettavaa ME:tä yli 10 senttiä lukemiin 789. Voittopytty tuli myös 100 jaardin pikakaasuttelusta. Voittoputki jatkui Amerikan mestaruuskisoissa, joissa afroamerikkalainen lojautti lankulta kaikkien aikojen kolmanneksi pisimmän potkun 773. Näillä meriiteillä tupsahtaa syliin maailman parhaan yleisurheilijan titteli armon vuonna 1925.
Nurmi oli ylivoimainen Amerikan-kiertueellaan, mutta mies jätti SM-kisat väliin. Ensimmäisessä Ruotsi-ottelussa juoksijain kuningas kuitenkin suvaitsi urakoida voitot sekä vitosella että kympillä. Turun miehen tulostaso putosi selvästi Pariisin olympiavuoden revittelyistä, joten kakkostilakin on tiukassa.
Norja Hoff ansaitsee kolmannen sijan, vaikka vapautui kilpailukiellosta vasta elokuussa. Musiikista tykkäävä turskanpurija tekaisi lämpimikseen kaksi ME:tä seipäässä: 423 kotimaassaan Oslossa ja pimeässä Turun syysillassa 425.
Ritola vie neljännen sijan. Miehen parhaaksi meriitiksi jäi vitosen halli-ME 14.23,2, jonka Peräseinäjoen susi takoi lyhyellä puuradalla ja tupakansavussa New Yorkissa. Tulos alitti viidellä sekunnilla Nurmen nimissä olleen ulkoratojen maailmanrekordin. Maastojuoksun ja 10 mailin katujuoksun Amerikan mestaruudet tulivat vanhasta muistista.
Amerikkalaiset heittäjät käyvät kovat kisan viidennestä sijasta. Kaksinkertainen olympiavoittaja Houser voitti USA:n mestaruuden sekä kuulassa ettö kiekossa. Tuloksetkaan eivät hälyttävässä määrin jääneet ME:istä. Hän ottaa viidennen sijan niukasti ja niistää Hartfrandtin, joka puolestaan voitti kuulassa yliopistomestaruuden ja limputti jo alkukaudesta ME:n 47,89.
Kaikkien aikojen parhaat tulokset nykyisissä olympialajeissa joulukuun 31. päivänä 1925Mainittakoon, että tämä ei ole virallinen ME-luettelo. Eri lajien eri versioista (suora rata – kaarrerata, metrimatka – jaardimatka) on valittu se suhteellisesti paras.
100 m: 10,4 Paddock, Amerikka, 1921 & 1923. Epäilyttävä tulos: 110 y (100,58 m) 10,2 Paddock, Amerikka, 1921. Epäilyttävä tulos ja ammattilainen: 100 y 9,375 Donaldson, Australia, 1910. Vastaa 100 metrillä tulosta 10,2.
220 y suora rata: 20,8 Paddock, Amerikka, 1921 & 1924. Vastaa 200 m:llä tulosta 21,2 täyskaarteisella radalla. 220 y kaarrerata: 21,2 Applegrath, Englanti, 1914. Vastaa täyskaarteisella radalla 200 m:n tulosta 21,1. Applegrathin noteerausta pidettiin pitkään loivalla kaarteella varustetun 220 jaardin parhaana tuloksena. Valkotakit ovat kuitenkin syynänneet Stamford Bridgen kentästä otettuja valokuvia ja todenneet, että kaarre oli jyrkkä. Yleisurheiluliitto alkoi hyväksyä 200 metrin kaarreradalla tehtyjä ME:itä virallisesti vasta vuonna 1951.
440 y kaarrerata: 47,4 Meredith, Amerikka, 1916 ja 47,4 Dismond, Amerikka, 1916. Afroamerikkalaisen Dismondin tulosta ei hyväksytty ME:ksi, koska hänen tapauksessaan sääntökirjaa tulkittiin pilkulleen. 47,4 vastaa 400 metrillä tulosta 47,1. Virallinen 400 metrin ME (1924-1926): 47,6 Liddell, Englanti, 1924 (hyväksyttiin 400 metrin ME:ksi, vaikka tulos oli suhteessa huonompi kuin Meredithin 47,4 440 jaardilla. Vuonna 1926 Liddellin tulos pyyhittiin pois ME-luettelosta.
880 y: 1.52,2 Meredith, Amerikka, 1916. Vastaa 800 metrillä tulosta 1.51,6. 800 m virallinen ME: 1.51,9 Meredith, Amerikka, 1912.
1500 m: 3.52,6 Nurmi, Suomi, 1924.
5000 m: 14.28,2 Nurmi, Suomi, 1924.
Halli-ME: 14.23,2 Ritola, Suomi, 1925. 10 000 m: 30.06,2 Nurmi, Suomi, 1924.
Maraton: 2.32.35,8 H. Kolehmainen, Suomi, 1920. Reitin pituus virallisesti 42 750 metriä. Kolehmaisen tulos vastaa aikaa 2.30.37 42 195 m:llä. Maantiejuoksijoiden tilastoyhdistys väittää reitin pituudeksi 40 kilometriä. Maraton radalla (ammattilaiset): 2.29.39,2 W. Kolehmainen, Suomi, 1912.
3000 m esteet: 9.33,4 (ei vesihautaa) Bontemps, Ranska, 1924. Paras vesihaudallinen tulos: 9.33,6 Ritola, Suomi, 1924. Virallisia ME:itä esteissä alettiin noteerata vasta vuonna 1954.
120 y aidat: 14,4 Thomson, Kanada, 1920 & 1921. Vastaa tulosta 14,4 110 m aidoissa. 110 m aitojen virallinen ME: 14,8 Thomson, Kanada, 1920.
400 m aidat: 53,8 Pettersson, Ruotsi, 1925. Paras hypittävän 400 metrin tulos, joka nykysäännöillä olisi hyväksytty ME:ksi: 52,6 Taylor, Amerikka, 1924. 440 y aidat: 52,1 (ei hyväksytty) Riley, Amerikka, 1924.
4 x 100 m: 41,0 Amerikka (Hussey - Clarke - Murchison – LeConey), 1924.
4 x 400 m: 3.16,0 Amerikka (Cochran - Stevenson - MacDonald – Helffrich), 1924.
Korkeus: 203 Osborn, Amerikka, 1924.
Seiväs: 425 Hoff, Norja, 1925.Pituus: 789 Hubbard, Amerikka, 1925.3-loikka: 15,52 D. Ahearn, Englanti & Irlanti (Amerikka), 1911 & 15,52 Winter, Australia, 1924. Vuonna 1924 Ahearnin tulokseksi tulkittiin 15,51, jolloin Winter sai nimensä ME-luetteloon yksin.
Vuonna 1945 Ahearnin tulos pyöristettiin 15,52:ksi, jolloin Winter joutui jakamaan tuloksen irlantilaisen kanssa.
Kuula: 15,54 Rose, Amerikka, 1909.
Kiekko: 47,89 Hartranft, Amerikka, 1925. Epävirallinen kilpailu: 48,27 Taipale, Suomi, 1913.
Moukari: 57,77 Ryan, Englanti & Irlanti (Amerikka), 1911.
Keihäs: 66,62 Lindström, Ruotsi, 1924. Näytöskilpailu: 68,56 Myyrä, Suomi, 1925. Ei hyväksytty ennätykseksi tuulen vuoksi: 67,31 Lindström, Ruotsi, 1925.
10-ottelu: 7751.60 (vuoden 1920 taulukko) Thorpe, Amerikka, 1912. Thorpen mitalit vietiin ammattilaissyytösten vuoksi vuonna 1913. 1980-luvulla ne annettiin takaisin suvulle. Thorpen ME-tuloksia ei kuitenkaan palautettu virallisten ennätysten kirjoihin. Virallinen ME (vuoden 1920 taulukko): 7710,775 Osborn, Amerikka, 1924.
20 km kävely: 1.37.57 Anthoine, Ranska, 1913.
50 km kävely: 4.34.03 Sievert, Saksa, 1924.
(Lähde: Richard Hymans (ATFS) & Imre Matrahazi (IAAF), Progression of IAAF World Records, 2015 Edition.)
Seuraavassa jaksossa valitaan Suomen parhaat yleisurheilijat vuonna 1925 ja syynätään maan kaikkien aikojen parhaat yleisurheilutulokset vuoden 1925 loppuessa.