USA:n olympiakarsinnat yleisurheilussa pidetään uudenkarhealla Hayward Fieldin kentällä Oregonin Eugenessa 18.-27. kesäkuuta eli vain viikko yliopistomestaruuskisojen jälkeen.
Olympiakarsintoja pidetään maailman kovatasoisimpana kansallisena mestaruuskisana. Tosin kylmän sodan aikana Neuvostoliiton taso meni edelle, jos mukaan lasketaan myös naisten tulokset.
Kerrasta poikkiJoukkueen valintajärjestelmä on raaka mutta oikeudenmukainen: karsintakilpailun kolme parasta tulosrajan saavuttanutta pääsee sovittamaan olympiajoukkueen kisa-asuja. Tyhjäksi jääviä paikkoja tarjotaan ranking-pisteitä riittävästi keränneille karsintakisan järjestyksessä. Urheilijan ihonvärillä, uskonnolla, poliittisilla mielipiteillä, asuinpaikalla, suhdeverkostoilla tai vanhoilla näytöillä ei ole valinnnoissa merkitystä.
Yhdysvaltalaisille kansainvälisen tason yleisurheilijoille olympiakarsinta on uran tärkein kotimainen kilpailu jo pelkästään sponsorineuvottelujen vuoksi. Viiden renkaan kisojen näkyvyys USA:ssa on toista luokkaa kuin esimerkiksi yleisurheilun MM-kisojen. Rata- ja kenttäurheilu kuuluu Amerikassa vain niukasti 20 suosituimman urheilumuodon joukkoon.
Niinpä urheilijat ottavat olympiakarsinnoissa itsestään kaikki irti ja tulokset nousevat joissakin lajeissa huippulukemiin. Tasoa kohottaa myös se, että kukaan maailman huippu ei voi jäädä omasta leipälajistaan pois, jos siinä aikoo kisailla Tokiossa.
Kipsitassu pihalleKerrasta poikki -järjestelmä on pudottanut monta olympiavoittajaehdokasta kisajoukkueesta. 110 metrin aitoja 40-luvun lopulla hallinneelle Dillardille sattui tilastotappio karsinnoissa, joten miestä ei valittu Lontooseen matkustavaan aitarikolmikkoon. Hän tosin pääsi kolmen parhaan joukkoon sivulajissaan satasen sileällä, jonka lämpimikseen voitti Lontoossa.
Toiselle pika-aiturille Keni Harrisonille sattui huono päivä vuoden 2016 karsinnoissa, joissa jäi kuudenneksi. Pari viikkoa myöhemmin daami kävi sitten vihan riivaamana nuolaisemassa ME:n 12,20, mutta Rion kisoihin portit pysyivät kiinni.
Kaksinkertainen 110 metrin aitojen maailmanmestari Foster hajotti kätensä juuri enen Amerikan karsintoja 1988. Koska hallitseville maailmanmestareillekaan ei ole suotu ohituskaistaa, ei Fosterin auttanut muu kuin lähteä etutassu paketissa radalle ottelemaan. Huonostihan siinä sitten kävi; matka päättyi erissä keskeytykseen.
Kymmenottelun mestari ja nykyisin kisoja Amerikan televisiolle selostava O'Brien jäi aina herkässä ottelulajissa seipäässä ilman tulosta vuoden 1992 karsinnoissa, joten tie Barcelonan kisoihin oli armotta tukossa. Sälli tosin otti vahingon takaisin korkojen kera voittamalla lajin kotikisoissaan Atlantassa neljä vuotta myöhemmin.
Ehkä huvittavimmat "olympiakarsinnat" pidettiin vuonna 1980, jolloin USA oli jo kauden alussa päättänyt boikotoida Moskovan kisoja. Karsintakisat kuitenkin pidettiin ja joukkue nimettiin. Nykyisin Amerikassa kiistellään, ovatko tuon joukkueen jäsenet oikeutettuja käyttämään itsestään kunniakasta titteliä "Olympian".
Kisat korvessaAmerikan karsinnoissa on aina yritetty jäljitellä tulevia olympiakisoja parhaalla mahdollisella tavalla. Monena vuonna karsintojen aikataulukin on sorvattu minuutilleen samaksi kuin itse olympiakisoissa. Pisimmälle mentiin jäljittelyssä vuonna 1968, jolloin vuoristokorpeen Kalifornian ja Nevadan rajoille raivattiin kertakäyttöinen tartan-rata samalle korkeudelle, jolla Mexicon kisat pidettiin. Kentän keskeltä ei saanut kaataa puita pois, koska ympäristöviranomaiset kielsivät.
https://www.usatf.org/events/2021/2020-u-s-olympic-team-trials-track-fieldhttps://trackandfieldnews.com/usa-olympic-trials-history/