Yleisurheilua vuonna 1922, osa 4
Vapaaurheilun mestaruuskisat Helsingin Eläintarhassa 1922Suomen vapaaurheilumestaruuskilpailut alkoivat Helsingin Eläintarhan kentällä 19. elokuuta 1922. Fordin pirssi saatiin pysäköityä laittomasti läheisen huvilan takapihalle.
Suomalaisten odotukset olivat korkealla. Nyt iskettäisiin pöytään sellaiset tulokset, että ulkomaanpellet vapisisivat horkassa niitä lukiessaan. Rouva Fortuna käänsi härmäläisille kuitenkin pyylevän takapuolensa: kumpanakin kisapäivänä satoi lotisemalla. Etenkin hyppylajeissa oli toivotonta tehdä tulosta, sillä ponnistuspaikkojen pitävyys ei merkittävässä määrin eronnut lehmänläjästä. Tässä valossa Tuuloksen voittolaaki 14,71 kolmiloikkauksessa oli suorastaan hyvä. Rautapallon pökkääjät, limpunviskojat ja keppimiehet joutuivat taistelemaan liejuisen heittovälineen kanssa.
Nurmi osallistui vain 1500 metrille. Hän lähti vetämään. Viipurin Urheilijoiden Järvelä rohkeni seurata, mutta hyytyi pahoin lopussa. Siinä hullunkyydissä kun maailman parhaatkin vetävät itsensä piippuun. Nurmen voittoaika mutavelliä muistuttavalla radalla oli 4.01,9. Raviradalla lupaavia tuloksia ravannut Tala oli toinen ja täysin kuitti Järvelä kolmas.
Vuoden 1922 ehkä kiinnostavin laji kansallisesti oli 200 metriä. Ennätyskarkeloista saatiin esimakua jo kesäkuussa, jolloin Härö porhalsi liiallisen myötätuulen avittamana 22,4. Kotkan mies sai Kalevan kisoissa parhaan lähdön, mutta kangistui kalkkiviivoilla, jolloin Australiassa vuonna 1972 kuollut Drisin rynni takaa voittoon uudella SE:llä 22,5. Moraalisesti SE olisi kuulunut myös Härölle, jolle ei otettu virallisesti aikaa mutta joka jäi voittajasta vain noin 20 senttiä eli 2-3 sadasosasekuntia. Kolmas potentiaalinen puolen ratakierroksen ennätyksen tavoittelija Vilen ei osallistunut 200 metrille vaan jyräsi voittoon pika-aidoissa, 400 metrillä ja 800 metrillä, jolla kukistui tuore SE-mies Tala. Härö kuittasi 200 metrin tappionsa reuhtomalla paddockmaisella loppuhypyllä satasen voittoon ajalla 10,9, joka sivusi moraalista SE:tä (Railon 10,8-tulosta vuodelta 1907 on lupa tervehtiä mitä suurimmalla epäilyksellä).
Olympiavoittaja Pörhölä voitti rallatellen kuulantyönnön, vaikka oli vähällä myöhästyä karsinnasta. Pohjanmaan juna oli myöhässä, joten Peräpohjolan peto loikkasi urbaanin legendan mukaan liikkuvasta vaunusta pois Eläintarhan kentän kohdalla, hölkkäsi kieli vyön alla areenalle ja ehti karsintaan mukaan toisen työntökierroksen alkaessa. Kuulakehässä nähtiin tänä vuonna ensimmäisen kerran uusien sääntöjen määräämä puinen reunus ringin sillä puolella, josta rautapallo lentää ulos.
Pankinjohtaja Myyrä Savitaipaleelta suvaitsi tällä kerralla näyttäytyä Kalevan kisoissa. Keihäänheiton kaksinkertainen olympiavoittaja vietti todennäköisesti välivuotta ja hävisi Johanssonille. Yksikään kilpailija ei olosuhteiden vuoksi päässyt yli 60 metrin, mikä kirjattiin aikakirjoihin hienoinen häpeän puna naamavärkissä.
Suomen Urheilulehden toimitussihteeri ja myöhemmin radion urheiluselostajana kunnostautunut Jukola otti pronssia pitkissä aidoissa. Bengström uusi vuoden takaisen SM-kultansa.
Kalevan maljaa ei tarvinnut retuuttaa paikasta toiseen, sillä se pysyi edelleen HIFK:n toimistossa.
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/854922?page=1https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1393140?page=6https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1393138?page=3https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1485048?page=1https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1485043?page=1https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevan_kisat_1922Seuraavassa jaksossa tutkitaan, mitä tapahtuu, kun huippukuntonsa syyskuuhun ajoittanut Nurmi päästetään mellastamaan radoilla.