Kirjoittaja rulezman » 15.07.2019 12.15
Kylmä fakta on, että harrasteurheilun ja huippu-urheilun raja on hyvinkin häilyvä, asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia.
Mikä sitten määritellään huippu-urheiluksi ja huippu-urheilijaksi? Onko vaatimuksena, että elämä on rakennettu 100 prosenttisesti urheilun ehdoilla? Jos näin on, niin suomalaiset huippuyleisurheilijat on laskettava melkein yhden käden sormilla. Kylmä fakta on, että suurin osa huippuakin tavoittelevista urheilijoista ei elä täysin urheilun ehdoilla, eikä siinä ole mitään väärää. Opiskelut kannattaa hoitaa kunnialla, jotta ei tarvitse pudota täysin tyhjän päälle. Ei se vaadi kuin yhden isomman loukkaantumisen ja urheilu-ura on sitä myöten paketissa. Mitäs sen jälkeen, jos minkäänlaista turvaverkostoa ei ole rakennettu.
Tilanne on toki monissa toisen ja kolmannen maailman valtiossa. Sinun on melkein pakko panostaa urheiluun täysillä jos haluat päästä pois sieltä alimmasta saastasta. Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa tilanne on ihan erilainen. Jos urheilu-ura ei otakkaan tuulta alleen, niin siitä vaan kohti uusia haasteita, ja ehkä jopa päällimmäisenä mieleen on jäänt hyviä kokemuksia, että tulipa tuotakin kokeiltua.
Hyvänä esimerkkinä vaikka Janica Rauma. Hoiti opiskelut kunnialla ja ilmeisesti tällä hetkellä on töissä Turun yliopistossa. Nyt on pari vuotta keskittynyt enemmän urheiluun ja Berliinissä viime vuonna juoksikin esteissä komeasti ennätyksensä 32-vuotiaana. Voidaanko Janica Raumaa siis tituleerata huippu-urheilijaksi? Mielestäni ihan hyvin mielin voidaan. Toki voidaan jossitella, että mitä Janica olisi voinut saavuttaa, jos olisi kaikkensa panostanut urheiluun alusta alkaen, mutta mielestäni tässä ei ole mitään mieltä.
Aika tylsiä olisivat vaikkapa olympiamaratonit, jos kisaan osallistuisivat vain realistisesti mitalista kamppailevat urheilijat. Ei tarvitsisi olla kisassa muita kuin kolme kenialaista, ugandalaista ja etiopialaista.
Ja mitä tulee suomalaisteh arvokisasuoritusten arvoon, niin itsellä ainakin herkästi jää näitä arvokisojen aamuseasioita katsomatta, jos suomalaisia ei ole mukana. Voin kuvitella, että näin on monella muullakin. Tämähän vaikuttaa sitten suoranaisesti sponsorien näkyvyyteen, sitä myötä liiton ja urheilijoiden rahatilanteeseen yms.
Ja kisarajan alitus yleisurheilussa, etenkin MM-kisoissa on aina kova suoritus. Tämä tarkoittaa käytännössä aina sitä, että kuulut lajissasi vähintään 50 parhaan urheilijan joukkoon maailmassa. Eikä tällaista tasoa saavuta kukaan, joitain geneettisiä superlahjakkuuksia lukuunottamatta, jos ei elä ja harjoittele kuin huippu-urheilija. Jokainen tämän tason urheilija harjoittelee lajinomaisesti useita tunteja päivässä.
Faktahan on, että urheilukin on vain viihdettä, jos et nauti sen katsomisesta, niin älä herranen aika katso, aina löytyy muutakin tekemistä.
When Rulezman does a pushup, he isn't lifting himself up, he's pushing the Earth down