Kirjoittaja kirja » 10.08.2021 20.27
Urheilijoiden arvosteluun haluaisin vielä todeta, että suorituksen ja tason arvioiminen ovat kaksi eri asiaa. Suorituksia arvioitaessa ei ole järkeä jättää tasoa huomioimatta. Matilda Bogdanoffilta (esimerkkinä hyvästä kansallisen tason urheilijasta, jolla on kuitenkin pitkä matka kansainväliseen kärkeen) olympiapaikka ja aika 13,10 alkuerässä olisi erinomainen suoritus, Annimari Kortteelta ei. Urheilijoiden tai laajemmin suomalaisen urheilun taso on taas täysin toinen keskustelunaihe. Siitä onkin käyty hyvääkin keskustelua ja kirjoitan joskus paremmalla ajalla lisää siitä. Se on kuitenkin oma aiheensa. Olympialaiset ovat tapahtuma, kilpailu, ja koska on kyse yksittäisestä kilpailusta, mielestäni arvioidenkin tulisi kohdistua suorituksiin. Sitähän olympialaisissa katsotaan - urheilijoiden suorituksia tärkeässä tapahtumassa. Tällöin arvioiden tulisi vertautua urheilijoiden omaan tasoon, ja keskustelu siitä, miksi taso on sellainen kuin se on, on paljon itse olympialaisia laajempi kysymys.
Arviointikeskustelussa lienee paikallaan arvioida urheilijoita. Näin arvostelisin itse Suomen olympiajoukkueen. Miltä tämä näyttää?
Suuri venyminen
Eetu Kallioinen - mitali jäi harmittavasti niukasti saavuttamatta, mutta nelossijakin on upea saavutus ja paljon odotuksia paremmin.
Sara Kuivisto - neljä juoksua, neljä SE:tä, enempää on vaikea vaatia.
Matti Mattsson
Vähän yläkanttiin
Ida Hulkko
Wilma Murto
Kristiina Mäkelä
Aku Partanen
Kristian Pulli - vaikean ulkokauden jälkeen finaalipaikka on hyvä onnistuminen.
Topi Raitanen - kenties vaikein urheilija arvioitavaksi, sillä finaali ja pistesija on suurin piirtein sitä, mihin hänen parhaimmillanan uskottiin pystyvän. Odotusten maksimiin (mutta ei yli) yltäminen voisi riittää tähän kategoriaan.
Kaarle Tapper - kahdesta huonosta lähdöstä toinen pois, niin mitali olisi ollut otettavissa, mihin moni ei tainnut etukäteen uskoa.
Fanny Teijonsalo
Tasollaan
Lizzie Armanto - viime syksyn loukkaantumisen jälkeen kärkitaisteluun oli vaikea uskoa, eikä finaalipaikka lopulta ollut edes kovin lähellä.
Matilda Castren, Sanna Nuutinen, Sami Välimäki
Lassi Etelätalo, Oliver Helander
Mimosa Jallow
Akseli Keskinen/Sinem Kurtbay
Jarkko Kinnunen, Aleksi Ojala
Kalle Koljonen
Silja Kosonen
Elias Kuosmanen, Arvi Savolainen
Elmo Lakka
Elina Lampela - olympiapaikan saavuttaminen oli jo onnistuminen. Mitään ei enää sen jälkeen odotettu, mutta mitään ei myöskään saatu.
Viivi Lehikoinen
Lari Pesonen - olympiapaikan saavuttamisen jälkeen ollut vaikeampaa, joten mitään ihmeitä ei odotettukaan.
Tuuli Petäjä-Sirén
Mira Potkonen
Tuula Tenkanen
Hieman alakanttiin
Maria Huntington
Reetta Hurske, Annimari Korte
Ella Junnila
Toni Kuusela
Senni Salminen
Kalle Samooja
Krista Tervo
Pahasti alakanttiin
Ari-Pekka Liukkonen - olympialaisten alussa annetut lausunnot antoivat odottaa vaisuja suorituksia, ja sellaisia sitten nähtiinkin.
Satu Mäkelä-Nummela - alku sujui hieman top kympin ulkopuolella, lopussa romahti. Odotukseni saattoivat olla liian korkeat, mutta silti heikko tulos.
Ei arvosanaa
Henri Ruoste - hevonen pilasi suorituksen. Sitä on vaikea laittaa huonon tuurin piikkiin, koska hevonen on kuitenkin elävä olento, itsenäinen eläin, mutta samasta syystä sitä on vaikea laittaa Ruosteenkaan piikkiin. Vaikka mitä tekisi, eläin ei kuitenkaan ole kone, jonka voisi ohjelmoida haluamallaan tavalla, vaan sillä on myös ikään kuin oma tahto. Ei arvosanaa.
Antti Vikström - jousen hajoaminen vieläpä useita kertoja jos mikä on huonoa tuuria (ellei käy ilmi, että Vikström tavalla tai toisella laiminlöi jousensa huollon tms. mihin on hyvin vaikea uskoa), mutta olisi voinut varmistaa voiton ottelussaan jo ennen jousen hajoamista. Suoritus meni kuitenkin pilalle urheilijasta riippumattomista syistä, joten arvosanan antaminen ei ole mielekästä.
Kokonaisuutena suomalaisten suorituksiin on siis oltava tyytyväinen. Suuri osa suoritti omalla tasollaan ja suuria venymisiäkin nähtiin, joskin myös muutama pettymys.
~kirja
Kaikkea ei voi saada.