Kirjoittaja M1999 » 07.08.2021 21.47
Kaksi pronssimitalia ja joitakin pistesijoja. Ikävintä tässä on se, että tähän valitettavasti täytyy melkein olla tyytyväinen.
Puhun nyt ennenkaikkea yleisurheilusta, mutta pätee muihinoin lajeihin. Nousussa ollaan vaikka 5 vuoden takaiseen aikaan, mutta kauanko voidaan tyytyä siihen huippu-urheilussa että hoetaan oman tasomme nousseen ja kehitystä tapahtuneen. Tämä nousu täytyy saada mitalitason suorituksiksi ja se kehityskään ei auta jos muualla kehitytään vielä enemmän. Lähtökohta on se että arki täytyy saada siihen että ennen kisoja ollaan sillä tasolla ettei tarvi venyä tai ylittää itseänsä pärjätäkseen. Se että asiat vuoden tai vuosien aikana tehdään niin huonosti että kisoissa yksittäisen suorituksen täytyy olla täydellinen menestyäkseen ei voi olla onnistuneen huippu urheilijan mittari. Todellinen huippu-urheilija tekee perussuorituksen kisoissa ja menestyy/voittaa sillä. Suomessa aivan liian paljon kiinnitetään huomiota yksittäiseen kisasuoritukseen ja siihen venyykö vai kestääkö pää. Se kisasuoritus on sellainen minkä vuosien/vuoden harjoittelu on tuottanut. Tähän pitää kiinnittää huomiota. Tällaisia yllämainittuja todellisia huippu-urheilijoita on kesälajeissa tällä hetkellä Suomessa käytännössä nolla kappaletta - mikä on suorastaan järkyttävän häpeällistä. Yksikään ei ottaisi mitalia ilman täydellistä onnistumista (ehkä Potkonen ei tarvinnut ylittää itseänsä).
Yleisurheilun puolelta ei olla saatu tehtyä vuosikausiin niistä urheilijoista menestyjiä joista olisi pitänyt saada. Kehitystä on osoittaneet sellaiset urheilijat jotka maailman tasolla eivät kuitenkaan taistele mitaleista tyyliin Kuivisto, Korte. Mutta ne tärkeimmät ja potentiaalisemmat mitalitason urheilijat ollaan vedetty melkein 100% vituiksi. Miten heidän kanssa onnistuttu?
Helander: huippu-ura käytännössä katkolla. Tietääkö Suomen lajivalmennusjohto edes miten herra harjoittelee? Ei mitään seurantaa? Jossain omassa kuplassaan tehnyt omalla porukalla vääriä valintoja vuosia. Ei se ole Helanderin tai hänen taustojen vika, vaan vika on se, että tämä ollaan sallittu. Karmea epäonnistuminen
Kangas: paska vuosi, palaako enää samaan tasoon kuin pitäisi. Olisi pitänyt jo taistella mitalista Tokiossa. Tehdäänkö asialle jotain vai annetaanko Helanderin tapaan uran mennä vessasta alas. Nyt tarkkana että toista samanlaista vuotta ei enää tule. Toivoa on vielä, mutta anteeksiantamaton moka jos Kangas jää jatkossa heittelemään 77-79 kaaria. Mitalitasolle vaaditaan yli 80 selvästi ja ensi vuonna pitää olla siellä.
Murto: 5.sija on hieno tulos, mutta fakta on että jää mitalitasosta n.30cm. Se on nuorten ME naiselta tässä vaiheessa 24 vuotiaana aivan helvetisti liikaa. Suomessa ei ole varaa ME urheilijoilla jäädä tähän pistesijaodottamaan. Alkaa olla urheilijana parhaassa iässään, joten ensi vuonna on taisteltava MM kisoissa mitalista ja se vaatii n.585-590 tasoa.
Junnila: pahalta näyttää, pahalta näyttää. On tällä hetkellä huonompi urheilija kuin vuosi sitten ja selvästi.
Huntington: omaan silmääni potentiaali olisi iso tai ainakin oli vielä kaksi vuotta sitten. Nyt kaikki junnaa paikallaan: ominaisuudet, henkinen puoli kilpailuissa ja ennen kaikkea tekninen suorittaminen heitoissa ja juoksuissa (aidat poislukien). Kuinka on voitu hukata tärkeimmät vuodet siihen että mitään kehitystä ei ole tapahtunut. Paha epäonnistuminen, onko edes enää sitä potentiaalia yli 6600-6700 urheilijaksi?
Nostan vielä yhden nimen esiin joka tuntuu unohtuneen kaikilta. Taika Koilahti. Vieläkö edes urheilee tosissaan. Mitä helvettiä hänen kanssaan on tehty?
Eli rumasti sanottuna ei Suomen yleisurheilun huipun kannalta (MM ja Olympiatasolla) ole merkitystä miten joku Kuivisto tai Raitanen ja tulevaisuudessa Mononen/Helander kehittyy, eivät he ota mitaleita afrikkalaisten joukossa vaikka kehittyisivät kuinka. Tärkeintä on se miten esim. yllämainitut nimet kehittyvät. Ja näissä nimissä on tähän asti epäonnistuttu lähes 100%.:sti ja sitä ei tunnuta edes huomaavan kun hoetaan tätä yleisen tason nousua.
Seuraavan 1-3 kolmen vuoden käytännössä ainoa suomalaisen yleisurheiluvalmennuksen onnistumisen tärkeä mittari on mitä tapahtuu Saga Vannisen, Topias Laineen ja Silja Kososen kanssa + nämä yllämainitut nimet. Nämä täytyy saada mitali/voittajatasolle. Silloin meillä on 10 vuotta yleisurheilussa kärki joka tuo meille menestystä voitoilla/mitaleilla, mikä taatusti vie koko urheilua eteenpäin. Aivan sama mitä tapahtuu muiden kanssa.
Ruotsi ja Norja on onnistuneet huippujen kanssa (ne urheilijat joilla on merkitystä), Suomi tähän mennessä epäonnistunut lähes 100%, eikä sitä kukaan edes huomaa, kun Raitanen juoksee 8. ja Kuivisto välieriin SE ajoilla. Tämä peittää alleen sen että tärkeimpien ja potentiaalisempien urheilijoiden kanssa ollaan menty metsään.
We are all born ignorant, but one must work hard to remain stupid.