Suomen joukkue

[M1999]

Alkaa olla urheilijana parhaassa iässään, joten ensi vuonna on taisteltava MM kisoissa mitalista ja se vaatii n.585-590 tasoa.

No nyt on hurjia vaatimuksia

Tohon listaan vois vielä Jessica Kähärä, Mikäs on nuoren naisen tilanne ? Kehitys pysähtynyt ku seinään.
Viekö sosmedia kaiken vapaaajan nykynuorilta ? Eikös aseteta Selkeitä tavotteita joita kohti edetään määrätietoisesti ?
Mentaalinen harjoittelu jäänyt monelta kokonaan väliin.

Miten on mahdollista että heittolajeissa ollaan 10 metriä joissain jopa enemmän perässä maailman huippua ? Miesten kuulassa reilut 4 metriä, NELJÄ METRIÄ! kuten naisissakin. Uskomatonta. Täysin Uskomatonta!

Mielestäni ei ole hurja vaatimus nuorten ME urheilijalta olla mitalikamppailussa 25 vuotiaana.

[Urheilunkuluttaja]

585-590 tasoa

[M1999]

585-590 tasoa

Aivan, niinpä tietenkin. Tarkoitan tietenkin 485-490

[rulezman]

Kangas: paska vuosi, palaako enää samaan tasoon kuin pitäisi. Olisi pitänyt jo taistella mitalista Tokiossa. Tehdäänkö asialle jotain vai annetaanko Helanderin tapaan uran mennä vessasta alas. Nyt tarkkana että toista samanlaista vuotta ei enää tule. Toivoa on vielä, mutta anteeksiantamaton moka jos Kangas jää jatkossa heittelemään 77-79 kaaria. Mitalitasolle vaaditaan yli 80 selvästi ja ensi vuonna pitää olla siellä.

Tähän hölmöyteen piti vielä puuttua, kun muistan vielä.
Aaronilla on nyt tällä hetkellätosiaan alla vajaa 3 kuukauden heikko hetki. Käytännössä koko ura on ennen tätä vaikeaa ajanjaksoa kulkenut tasaisesti ylöspäin. Hätäisimmät hätähousut kuitenkin (en toki nyt puhu vain sinusta) ovat tuomitsemassa miehen hukatuksi lupaukseksi ja vähintäänkin vaatimassa suuria mullistuksia harjoitteluun.
Todella outoja vaatimuksia, kun Aaronin vaikeudet johtuvat vieläpä (aibakin tämänhetkisen tiedon mukaan) selvästä tekniikkavirheestä, jota ei yrityksestä huolimatta saatu korjattua kesäkuun aikana. Kesäkuun lopun jälkeen Aaron ei olekaan sitten vielä kilpaillut.

Itse huolestun vasta, jos ensi kaudella sama alle 75 metrin taso jatkuu.

Btw Norjan Henriksen ylitti nyt 30 vuotiaana ensi kertaa 80 metrin rajapyykin uransa yhdeksänsissä aikuisten arvokisoissa.
Aaronin kohdalla voidaan katsella sitten joskus 2030, että minkälaiseen muotiinsa ura on asettunut

[M1999]

Huolestut vasta jos ensi vuonna jää alle 75m? Mitä jollain 76-77m tuloksilla tehdään maailmalla. Tätä hölmöyttä juuri tarkoitankin suomalaisessa urheilussa. Kangas yksi harvoja jotka voivat taistella kärjessä vuosina 2022-2024, joten silloin hänen myös pitäisi heittää sellaisia tuloksia millä voidaan näistä taistella

Ihan mielenkiinnosta keneltä sinä odotat sellaista tulostasoa vaikkapa ensi vuonna MM kisoissa tai 2024 Olympialaisissa joilla taistellaan mitaleista. Luultavasti et keltään suomalaiseen tapaan. On ihan ok olla vain osallistumassa.

[rulezman]

Huolestut vasta jos ensi vuonna jää alle 75m? Mitä jollain 76-77m tuloksilla tehdään maailmalla. Tätä hölmöyttä juuri tarkoitankin suomalaisessa urheilussa. Kangas yksi harvoja jotka voivat taistella kärjessä vuosina 2022-2024, joten silloin hänen myös pitäisi heittää sellaisia tuloksia millä voidaan näistä taistella

Ihan mielenkiinnosta keneltä sinä odotat sellaista tulostasoa vaikkapa ensi vuonna MM kisoissa tai 2024 Olympialaisissa joilla taistellaan mitaleista. Luultavasti et keltään suomalaiseen tapaan. On ihan ok olla vain osallistumassa.

Kyllä, huolestun jos jää alle 75 metrin tuloksiin. Tilanteeseen toki vaikuttaa aika paljon loppukauden kisatkin, saako Aaron korjattua tekniikkamurheensa jo tämän kauden aikana? Luonnollisesti tämän kauden haasteet voivat vielä heijastua ensi kauteenkin, aika näyttää.

Harmittavaa, että et taaskaan kykene näkemään metsää puilta. No, nykyjonnet toki ovat tällaista kaikkimullehetinyt-porukkaa. Aaronin keskiarvo tosiaan viime kaudelta oli karvan verran päälle 76,5 metriä. Vaikka Aaron eittämättä onkin todella lupaava moukaristi, niin matka maailman huipulle on pitkä, ilman tekniikkaongelmiakin.

Ihan mielenkiinnosta keneltä sinä odotat sellaista tulostasoa vaikkapa ensi vuonna MM kisoissa tai 2024 Olympialaisissa joilla taistellaan mitaleista. Luultavasti et keltään suomalaiseen tapaan. On ihan ok olla vain osallistumassa.

Tottakai yleisurheilun arvokisoihin jo selviäminen on niin kova suoritus, että se on "ok".
Ensi vuonna en uskalla mahdollista MM-mitalitason menestystä povailla välttämättä vielä kenellekään. Pariisin kisoja ajatellen on myös aikalailla mieletöntä veikkailla mahdollisia suomalaismenestyjiä. Tämänhetkisten nuorien superlupausten nimet toki ovat kaikkien lajia seuraavien tiedossa ja näiden urakehitystä seurataan suurennuslasilla.

Ihan mielenkiinnosta, kerroppa nyt ammattilaisen mielipide, että mitä Kankaan nyt pitäisi urallaan tehdä. Valmentaja heti luiskaan ja kaikki uusiksi? Tiedätkö tosin, että kuka siellä edes miestä valmentaa? Älä googlaa

[M1999]

Ei mulle ole tärkeää kuka häntä valmentaa, en ajattele näitä asioita tällä tavalla että yleensäkään pitää jotain nimiä mainita tai valmentajia heittää luiskaa tai tyrmätä julkisesti. Nämä ovat enemmänkin sun heittoja. Ei tässä tarvi nimiä mainita.

Totean saman minkä olen jo moneen kertaan sanonut. Kankaankin kohdalla epäonnistuminen ollut selkeä tällä kaudella. Tärkeää käydä asia läpi, miksi näin kävi. Lisäksi voidaan miettiä oliko urheiluliiton lajivalmennusjohto riittävän tietoinen Kankaan valmentautumisesta, seurattiinko sitä, tuettiinko sitä. Kriittinen keskustelu ja asioita tehdään paremmin jatkossa. Siellä luulisi olevan ammattitaitoiset valmentajat jotka pystyvät näitä korjaamaan ja jos ei ole tuki täytyy olla parempaa. Kangas on yksi niistä tärkeimmistä urheilijoista, jonka kanssa ei sählätä.

[Volmari]

Aaron Kangasta valmentaa hänen isänsä Jarmo Kangas. Tuo Suomessa yleinen perhesuhde minulla olikin mielessä, kun toisessa ketjussa kysyin yleisurheiluvalmentajiemme kurssitusten perään. Siitä toisesta yleisestä valmentajasuhteesta, jossa valmentajana toimii paikallinen liikunnanopettaja, en olisi niin huolestunut, koska opet ovat valmistuneet maistereiksi Jyväskylän liikuntatieteellisestä tai vähintään opiskelleet jossain urheiluopistoistamme. Ovat siis tenttineet myös valmennusasioita, olkoonkin että tiedot olisivat jo vanhentuneita, eivätkä olisi kovin lajikohtaisia. Toki se iskä tai äiskäkin voi aloittaa tutustumisen lapsensa valmennusalkeisiin oman kuntansa kirjastosta ja lisäksi kaukolainata sinne liikuntatieteellisen tenttikirjoja, mutta lähiopiskelu ja muu keskustelu parhaiden asiantuntijoiden kanssa toisi varmaan ongelmatilanteissa hyödyllisiä lisänäkökulmia asiaan.

[kirja]

Urheilijoiden arvosteluun haluaisin vielä todeta, että suorituksen ja tason arvioiminen ovat kaksi eri asiaa. Suorituksia arvioitaessa ei ole järkeä jättää tasoa huomioimatta. Matilda Bogdanoffilta (esimerkkinä hyvästä kansallisen tason urheilijasta, jolla on kuitenkin pitkä matka kansainväliseen kärkeen) olympiapaikka ja aika 13,10 alkuerässä olisi erinomainen suoritus, Annimari Kortteelta ei. Urheilijoiden tai laajemmin suomalaisen urheilun taso on taas täysin toinen keskustelunaihe. Siitä onkin käyty hyvääkin keskustelua ja kirjoitan joskus paremmalla ajalla lisää siitä. Se on kuitenkin oma aiheensa. Olympialaiset ovat tapahtuma, kilpailu, ja koska on kyse yksittäisestä kilpailusta, mielestäni arvioidenkin tulisi kohdistua suorituksiin. Sitähän olympialaisissa katsotaan - urheilijoiden suorituksia tärkeässä tapahtumassa. Tällöin arvioiden tulisi vertautua urheilijoiden omaan tasoon, ja keskustelu siitä, miksi taso on sellainen kuin se on, on paljon itse olympialaisia laajempi kysymys.

Arviointikeskustelussa lienee paikallaan arvioida urheilijoita. Näin arvostelisin itse Suomen olympiajoukkueen. Miltä tämä näyttää?

Suuri venyminen
Eetu Kallioinen - mitali jäi harmittavasti niukasti saavuttamatta, mutta nelossijakin on upea saavutus ja paljon odotuksia paremmin.
Sara Kuivisto - neljä juoksua, neljä SE:tä, enempää on vaikea vaatia.
Matti Mattsson

Vähän yläkanttiin
Ida Hulkko
Wilma Murto
Kristiina Mäkelä
Aku Partanen
Kristian Pulli - vaikean ulkokauden jälkeen finaalipaikka on hyvä onnistuminen.
Topi Raitanen - kenties vaikein urheilija arvioitavaksi, sillä finaali ja pistesija on suurin piirtein sitä, mihin hänen parhaimmillanan uskottiin pystyvän. Odotusten maksimiin (mutta ei yli) yltäminen voisi riittää tähän kategoriaan.
Kaarle Tapper - kahdesta huonosta lähdöstä toinen pois, niin mitali olisi ollut otettavissa, mihin moni ei tainnut etukäteen uskoa.
Fanny Teijonsalo

Tasollaan
Lizzie Armanto - viime syksyn loukkaantumisen jälkeen kärkitaisteluun oli vaikea uskoa, eikä finaalipaikka lopulta ollut edes kovin lähellä.
Matilda Castren, Sanna Nuutinen, Sami Välimäki
Lassi Etelätalo, Oliver Helander
Mimosa Jallow
Akseli Keskinen/Sinem Kurtbay
Jarkko Kinnunen, Aleksi Ojala
Kalle Koljonen
Silja Kosonen
Elias Kuosmanen, Arvi Savolainen
Elmo Lakka
Elina Lampela - olympiapaikan saavuttaminen oli jo onnistuminen. Mitään ei enää sen jälkeen odotettu, mutta mitään ei myöskään saatu.
Viivi Lehikoinen
Lari Pesonen - olympiapaikan saavuttamisen jälkeen ollut vaikeampaa, joten mitään ihmeitä ei odotettukaan.
Tuuli Petäjä-Sirén
Mira Potkonen
Tuula Tenkanen

Hieman alakanttiin
Maria Huntington
Reetta Hurske, Annimari Korte
Ella Junnila
Toni Kuusela
Senni Salminen
Kalle Samooja
Krista Tervo

Pahasti alakanttiin
Ari-Pekka Liukkonen - olympialaisten alussa annetut lausunnot antoivat odottaa vaisuja suorituksia, ja sellaisia sitten nähtiinkin.
Satu Mäkelä-Nummela - alku sujui hieman top kympin ulkopuolella, lopussa romahti. Odotukseni saattoivat olla liian korkeat, mutta silti heikko tulos.

Ei arvosanaa
Henri Ruoste - hevonen pilasi suorituksen. Sitä on vaikea laittaa huonon tuurin piikkiin, koska hevonen on kuitenkin elävä olento, itsenäinen eläin, mutta samasta syystä sitä on vaikea laittaa Ruosteenkaan piikkiin. Vaikka mitä tekisi, eläin ei kuitenkaan ole kone, jonka voisi ohjelmoida haluamallaan tavalla, vaan sillä on myös ikään kuin oma tahto. Ei arvosanaa.
Antti Vikström - jousen hajoaminen vieläpä useita kertoja jos mikä on huonoa tuuria (ellei käy ilmi, että Vikström tavalla tai toisella laiminlöi jousensa huollon tms. mihin on hyvin vaikea uskoa), mutta olisi voinut varmistaa voiton ottelussaan jo ennen jousen hajoamista. Suoritus meni kuitenkin pilalle urheilijasta riippumattomista syistä, joten arvosanan antaminen ei ole mielekästä.

Kokonaisuutena suomalaisten suorituksiin on siis oltava tyytyväinen. Suuri osa suoritti omalla tasollaan ja suuria venymisiäkin nähtiin, joskin myös muutama pettymys.

~kirja

[M1999]

Varmasti jos itse kisoissa tapahtuvaa suorittamista katsotaan, niin ylläoleviin arvioihin voi suurin piirtein yhtyä (en toki ihan kaikkiin).

Itse vaan haluan nostaa keskusteluihin paljon tärkeämmät asiat kuin yksittäiset kisasuoritukset. Monet urheilijat (ainakin tavoitteelliset) valmistautuvat olympialaisiin lähes koko elämänsä tai ainakin edelliset neljä vuotta. Tällä pitkällä matkalla on se ylivoimaisesti isoin osuus siitä voitko koskaan olla olympiamitalisti. Se paljon puhuttu taso on tämän johdosta oltava niin kova ettei venymisiä tarvita. Väitän että selvästi suurin osa mitalisteista suoritti kisoissa perustasollaan. Kun tällä on niin kova merkitys menestymiseen olympialaisissa, niin tätä on tuotava esiin. Itse en keksi tässä foorumissa parempaa topicia kuin olympiatopicia tämän esilletuomisiin.

Itseäni häiritsee se, että joidenkin mielestä olympiatopicissa olisi ilmeisesti pitänyt arvioida ja kommentoida vain pelkkää kisasuoritusta - ei merkittävästi kisamenestykseen vaikuttavaa valmentautumista. Jo tästäkin syystä katsoin että omalta kohdaltani tätä halusin tuoda esiin, sillä kun odotukset ovat nollissa niin silloin käytännössä jokainen urheilija venyy kisoissa ja "ylittää" itsensä. Joten oli syytä tuoda olympiatopicissa esiin se miksi odotukset oli nollissa. Arviointia voi tehdä myös menestymisen perusteella, silloin arvioidaan paljon muutakin kuin itse kisasuoritusta ja tämä luulisi olympiatopicissa olevan erittäinkin oleellista.

Vielä kerran toivon suomalaisessa urheilussa (miksei tässä foorumissakin) päästävän sille keskustelun tasolle, että keskitytään matkaan, arkitekemiseen, valmentautumiseen, analyyttisyyteen harjoittelun suhteen yms. asioihin, niin ehkä tasomme olisi joskus sellainen ettei tarvitse toivoa edes yhden suomalaisen venyvän yli tasonsa mitalisijoihin. Saisimme muiden pohjoismaiden tapaan ihan perussuorituksilla 6-10 mitalia.

Toki tätäkin foorumia seuratessa tuskin tälle tasolle kovin nopeasti päästään ja saadaan seuraavatkin vuodet toivoa yhden mitalin saamiseksi lähes ylimaallista itsensä ylittämistä

[Volmari]

Voin yhtyä aika lailla kirjan arvioihin. Ella Junnilan nostaisin kuitenkin kategoriaan tasollaan, sillä eihän hänellä ollut ollenkaan tasainen kotimainen kausi ja valmentajasekoilukin alensi ennakko-odotuksia. Lizzie Armannon puolestaan pudottaisin kategoriaan hieman alakanttiin, mutta siihen vaikuttaa myös median hypetyksen varassa roikkumiseni. Veneilyyn ja surffailuun en voi ottaa edes kantaa, kun en niitäkään lajeja seuraa. Mira Potkosen kisat menivät mielestäni vähän yläkanttiin, kun ikääkin on jo tullut.

[rulezman]

Väitän että selvästi suurin osa mitalisteista suoritti kisoissa perustasollaan.

Mielenkiintoinen väite, niin katsotaanpa mikä asian todellinen laita on.

Katsoin kisojen 38:n lajin (viestejä, kävelyitä ja maratonia en näe mielekkääksi listata) tämän kauden tilastoja ja rajaksi vedin tilastojen kuusi parasta, mikä mielestäni aika hyvin kuvaa suurimpien suosikkien aseman.

Näistä lajeista tuli yhteensä 114 mitalistia ja näistä 32 tulee tilastojen kuuden parhaan ulkopuolelta. Eli siis n. 28% mitalisteista voidaan pitää yllätyksenä ja suorituksia selvinä venymisinä.
Näistä 32:sta vielä 14:sta (n. 12%) tuli lajissaan tilastojen kympin kärjen ulkopuolelta, eli joka kymmenettä näissä lajeissa jaettua mitalia voidaan pitää jopa suuryllätyksenä.

Jos haarukkaa vielä vähän tiivistettäisiin, niin ei kovin monessakaan lajissa se etukäteen kovin kolmikko mitaleja napannut. Oikeastaan vain miesten pitkät aidat. naisten 100, ja naisten seiväs taisivat olla tällaisia lajeja.

[M1999]

Mutta kuinka monta mitalistia tuli suomalaisten tilastosijoilta. Oliko Senni Salminen se paras etukäteen, muut olivat reippaasti 10 tai 15 ulkopuolella tai vielä kauempana. Täytyy jatkossa saada joka tapauksessa se taso sinne edes top10 isommalla laajuudella, jotta voidaan realistisesti ilman mahdotonta venymistä taistella mitaleista. Yleisurheilu on suosittu laji Suomessa (ja hyvä niin), mutta olisi suotavaa että ei tyydytä siihen yksittäisten kisojen venymisiin, vaan alettaisiin vaatimaan perustason nostamista maailman kärkeen ja pidettäisiin sitä onnistumisen mittarina.

[rulezman]

Mutta kuinka monta mitalistia tuli suomalaisten tilastosijoilta.

Kuten yltä voi todeta (jos lähdetään siitä, että Suomen huippunimien "listasijoitus oli. 12.) keskimäärin joka kymmenes.