24.7.-3.8.
Telinevoimistelu on jossakin muodossa kuulunut kaikkien olympiakisojen ohjelmaan vuodesta 1896 lähtien. Vuosien 1906–20 kisoissa kilpailtiin henkilökohtaisten lajien ohella joukkuevoimistelussa suurilla miehistöillä. Suomi saavutti 26 miehen joukkueella pronssia Lontoossa 1908 ja 20 miehen vahvuisena hopeaa vapaan järjestelmän kilpailussa Tukholmassa 1912.
Olympiakisojen telinevoimistelun ohjelma on vuodesta 1924 lähtien muodostunut joukkuekilpailusta, henkilökohtaisesta moniottelusta ja henkilökohtaisista telinekilpailuista. Miesten nykyisistä telineistä hyppy, hevonen, renkaat, nojapuut ja rekki olivat ohjelmassa jo Ateenassa 1896. Permannolla kilpailtiin mitaleista ensi kerran Los Angelesissä 1932. Miesten olympiaohjelma on muodostunut näistä kuudesta telineestä vuodesta 1936 lähtien.
Naisten telinevoimistelu oli ensi kerran virallisena kilpailulajina Amsterdamin kisoissa 1928. Alun perin ohjelmassa oli pelkkä joukkuekilpailu. Henkilökohtainen moniottelu ja telinekilpailut lisättiin mitalilajeiksi Helsingin kisoissa 1952.
Joukkue-, moniottelu- ja telinemitalit jaettiin alun perin samojen suoritusten perusteella. Erilliset telinefinaalit otettiin käyttöön olympiakisoissa vuonna 1960, henkilökohtaisen moniottelun finaali 1972 ja joukkuekilpailun finaali vuonna 2000. Sydneyn kisojen toinen uudistus oli pakollisten liikkeiden poistaminen kilpailuohjelmasta.
Suomen ensimmäinen henkilökohtainen voimistelun olympiamitalisti oli Heikki Savolainen, joka otti pronssia hevosella Amsterdamissa 1928. Savolainen voittikin mitaleita viisissä peräkkäisissä olympiakisoissa 24 vuoden aikajänteellä 1928–52. Ensimmäisen kultamitalin Suomelle toi Ale Saarvala Berliinin rekkikilpailusta 1936. Lontoossa 1948 Suomi oli voimistelukilpailujen paras maa: joukkuekultamitalin lisäksi tuomisina oli peräti 9 henkilökohtaista mitalia. Veikko Huhtanen voitti kultaa moniottelussa ja hevosella, Paavo Aaltonen hypyssä ja hevosella. Hevoskilpailussa Huhtanen, Aaltonen ja Heikki Savolainen voimistelivat samat voittopisteet. Kyseessä on ainut kerta minkään lajin olympiahistoriassa, kun kultamitalin on jakanut kolme saman maan urheilijaa.
Suomalaisten menestys alkoi hiipua jo kotikisoissa Helsingissä 1952, kun Neuvostoliitto ja Japani tulivat mukaan olympiavoimisteluun. Suomen viimeisimmän kultamitalin on voittanut Eugen Ekman hevosella Roomassa 1960, viimeisen mitalin, niin ikään hevosella, Olli Laiho Mexicossa 1968. Vuosien 1972–2012 olympiakisoissa ei esiintynyt yhtään suomalaista miesvoimistelijaa. Naisten telinevoimisteluun Suomi on osallistunut joukkueella vuosina 1952 ja 1960 sekä yksittäisten voimistelijoiden toimesta 1964 ja 2012.
Huhtikuun lopun EM-kisoissa Sveitsissä on jaossa kaksi paikkaa miesten kuusiotteluun. Niitä tavoittelevat etenkin Elias Koski ja Oskar Kirmes. Lisäksi Emil Soravuo on ensimmäisellä varasijalla permannon telinekohtaisessa rankingissa.
Rytminen voimistelu
6.-8.8.
Rytminen voimistelu tuli mukaan olympiakisoihin Los Angelesissä 1984. Jo Helsingissä 1952 ja Melbournessa 1956 ohjelmaan oli tosin kuulunut naisten joukkuevoimistelu käsivälinein, jonka pisteet laskettiin mukaan telinevoimistelukilpailuun. Moniottelu on ainoa olympiakisojen henkilökohtainen kilpailulaji; yksittäisiltä välineiltä ei mitaleita jaeta. Ryhmäkilpailu lisättiin ohjelmaan Atlantassa 1996.
Ensimmäisenä suomalaisena olympiakisojen rytmisessä voimistelussa esiintyi Hanna Laiho Barcelonassa 1992. Paras saavutus toistaiseksi on Katja Volkovan 21. sija Rio de Janeirossa 2016.
Suomi tavoittelee joukkuekilpailun paikkaa EM-kisoista Bulgariasta kesäkuussa. Yksilöissä kisapaikkaa tavoitellut Rebecca Gergalo ilmoitti talvella lopettavansa huippu-urheilun.
Trampoliinivoimistelu
30.-31.7.
Trampoliinivoimistelu oli ensi kerran olympiaohjelmassa Sydneyssä 2000. Suomalaisia ei ole vielä osallistunut lajin olympiakilpailuihin.
