24.7.-1.8.
Miekkailu on kuulunut kaikkien olympiakisojen ohjelmaan vuodesta 1896 lähtien. Säilämiekkailun henkilökohtainen kilpailu onkin ainoa yleisurheilun ulkopuolinen laji, jossa on kilpailtu mitaleista kaikissa kisoissa. Naisten floretti otettiin olympiaohjelmaan jo Pariisissa 1924, mutta naisten kalpa vasta Atlantassa 1996 ja säilä Ateenassa 2004. Voidakseen lisätä naisten lajeja Kansainvälinen miekkailuliitto joutui vähentämään joukkuekilpailujen määrää: vuosien 2004–16 kisoissa olympiaohjelmaan kuului kuusi henkilökohtaista ja neljä joukkuekilpailua. Tokiossa kilpaillaan ensimmäistä kertaa täydellä 12 kilpailulajin ohjelmalla.
Sähköinen osumanrekisteröinti otettiin olympiakisoissa käyttöön kalvalla jo Berliinissä 1936, floretissa Melbournessa 1956, mutta säilällä vasta Barcelonassa 1992. Olympiamiekkailun kilpailumuotoon tehtiin suuria muutoksia Atlantassa 1996. Henkilökohtaiset kilpailut muutettiin kokonaan pudotusotteluiksi ja joukkuekilpailut viesteiksi, joissa uusi ottelupari jatkaa aina edellisen parin jälkeisestä pistetilanteesta.
Suomen Miekkailuliitto on perustettu 1931. Suomalaismiekkailijoita osallistui olympiakisoihin ensimmäisen kerran kuitenkin jo Amsterdamissa 1928. Toistaiseksi paras suomalaissaavutus olympia-areenoilla on Rolf Wiikin kahdeksas sija kalpakilpailussa Melbournessa 1956. Viimeisimpänä suomalaisena on olympiakisoissa esiintynyt Minna Lehtola, joka osallistui kalpakilpailuun Atlantassa 1996.
Kalpamiekkailija Niko Vuorinen on Suomen olympiatoivo miekkailussa. Tie kisoihin on kuitenkin haastava. Rankingin kautta Vuorinen ei voi enää olympiapaikkaa lunastaa. Mahdollisuus kisoihin on 24.-25. huhtikuuta Madridissa järjestettävä Euroopan karsinta, josta sieltäkin aukeaa paikka vain yhdelle urheilijalle.
