Kirjoittaja Volmari » 03.03.2019 22.16
Ei tässä ainakaan millään juhlamielellä olla. Ei kausi tosin suomalaisittain suuria luvannutkaan, mutta venymiset jäivät puuttumaan.
Ehkä pitkäaikaisestikin kisoista jäi mieleen se omituinen kahvitteluhylly monella matkalla sekä muutamien hiihtäjien pukeutuminen shortseihin ja t-paitoihin. Lämpimästä säästä huolimatta lumiolot pysyivät hämmästyttävän hyvinä verrattuna vaikkapa Falunin kisoihin 2015.
Sekä tietysti Norjan ylivoima. Se vei 59 % kultamitaleista ja kaikista mitaleista 38 %. Maastohiihdossa se oli suorastaan murskaava. Kaikkiaan vain neljä maata sai kultamitaleita. Kuinka kauas taakse päin pitää mennä, että on käynyt noin?
Pohjoismaisten hiihtolajien tulevaisuudelle yhden maan ylivoima ei lupaa hyvää. Vaikuttaa että jännityksen puute alkaa harmittaa jo norjalaisiakin. Sikäläinen nettimedia ei hehkuttanut Seefeldin menestystä entiseen tapaan, eikä norjalainen kisayleisö laulanut ja huutanut kuin muinoin myös maan rajojen ulkopuolella.
Ehkä Norjan ylivoima päättyy joskus markkinatalouden avulla, kun sponsorit eivät halua tukea nykyisessä määrin lajia, joka kiinnostaa yhä pienenevää yleisöä. Mitä järkeä on uskotella, että suksimerkki ratkaisee voittajan, jos kuluttajalla on vahvasti mielessä, että menestyminen perustuu yksinomaan kansallisuuteen? Luultavasti nykytilanne vaikuttaa hiihdon harrastamisenkin suosioon. Suksi- ja sauvakauppaa käydään kohta vain yhdessä viisimiljoonaisessa maassa.