Kirjoittaja kirja » 18.03.2024 21.49
Maininnan ansaitsee, että Leevi Mutru lopetti Salpausselän kisoissa uransa.
Mutru antoi koko uransa ajan sympaattisen vaikutelman itsestään. Hän kärsi ties mistä terveysongelmista, mutta niin hän vain jaksoi jatkaa tähän kauteen asti. Helposti unohtuu, että hän saavutti maailmancupissa muutamankin top 10 -sijan ja oli MM-kisoissakin henkilökohtaisessa kilpailussa parhaimmillaan kymmenes. Ilman loukkaantumisia ja terveysmurheita hän olisi voinut tehdä hyvän uran.
Hirvonen pääsi tällä kaudella takaisin tasolle, jolla hän parhaimmillaan oli. Herolan kausi oli edellisiä vaisumpi, mutta tänä vuonna ei ole arvokilpailuita, joten jos joskus pitää viettää välivuosi, tämä oli hyvä hetki. Heidän takanaan oli kuitenkin vaisumpaa - muut suomalaiset vaikuttavat taantuneen. Parhaimmillaan Suomella kuitenkin oli hyvillä sijoilla Herolan ja Hirvosen lisäksi Mutru ja Arttu Mäkiaho, joka hänkin on kertaalleen ollut top 10:ssä. Edelleenkin Suomella on potentiaalisia urheilijoita kärkikaksikon takana - Perttu Reponen, Otto Niittykoski, Wille Karhumaa ja myös Mäkiaho. Heiltä toivoisi kuitenkin kehitysaskeleita. On helppo unohtaa, kuinka hyvin Mutru parhaimmillaan pärjäsi, ja sillekin tasolle näillä urheilijoilla on vielä pitkä matka. Harmi, että Mutrun ura tyssäsi tähän, mutta kaikkien vaikeuksien jälkeen on hienoa, että hän pystyi edes siihen, mitä vuosien aikana nähtiin.
~kirja
Kaikkea ei voi saada.