Suomen (mies)ampumahiihdon tason nousu

[rulezman]

Eräällä toisaalla interwebsissä oli vääntöä, että onko Suomen miesampumahiihdon taso nousussa? Koska tykkään tilastoista, niin puretaanpa tilanne auki.

Ihan ennen kuin aletaan pläräämään statistiikkaa, niin Suomella on tällä hetkellä kolme maailmancupin keskikastin urheilijaa, jotka kaikki hyvänä päivänä voivat yltää 20 sakkiin. Takana on kuitenkin useita vuosia, kun ei löytynyt käytännössä yhtään tällaista urheilijaa.
Nousu Suomen miesampumahiihdolla alkoi viime kaudesta, kun Tero Seppälä nousi olympialaisissa massalähtöön mukaan, viimeksi samaisen tempun on tehnyt Paavo Puurunen Torinossa 2006. Seppälä, Hiidensalo ja Grönmankin saivat alleen useita hyviä suorituksia ja pistesijoja.

Ja ennen kuin joku vääräleuka alkaa valittamaan, että tämä kausi on viime kauteen mennyt pisteiden osalta huomattavasti heikommin, niin toki näin, Terolla vasta pari pistesijoitusta ja Tuomaksella yksi. Mutta aloitetaanpa ne faktat sitten vaikka tästä kaudesta.

Viime kauteen verrattuna Tero Seppälän tekeminen vaikuttaa suhteellisen samantasoiselta. Viime kaudella Ruhpoldingiin asti sijoitukset pyörivät pääasiassa sijojen 30-60 välissä, lukuunottamatta yhtää hyvää sijoitusta 24:neksi ja muutamaa totaaliromahdusta. Tällä kaudella saldo näyttää varsin samalta, harmittavasti sijoitukset kisoissa monesti pyörähtäneet juuri sinne 40 ulkopuolelle. Samaan hengenvetoon toki todettava, että hiihtovauhti ei Terolla ole aivan viime kauden tasolla tällä hetkellä, mutta viime vuonnakin Tero oli vasta olympialaisissa parhaimmillaan.

Tuomas Grönman on viime kauteen verrattuna jonkin verran, ainakin tilastojen mukaan, nostanut tasoaan. Samaisessa vaiheessa viime kautta, eli Ruhpoldingin jälkeen, Tuomaksella oli maailmancupista saldona vain kaksi pistettä, nyt niitä on kerättynä "jo" seitsemän. Tuomas on tällä kaudella ollut myös kaikissa kisoissa, nyt viime viikkojen Saksan kisoja lukuunottamatta, 60 parhaan joukossa. Sijoituksia 60 parhaan joukkoon on tällä kaudella jo seitsemän, kun viime kaudella samaisia sijoituksia oli kahdeksan.

Olli Hiidensalo on myös suunnilleen samanlaisessa iskussa kuin viime kaudella. Tällä kaudella sijoituksia 60 joukkoon neljä, saman verran oli viime kaudella samassa ajankohdassa. Pistetili toki vielä avaamatta, mutta eiköhän se sieltä lävähdä jossain kisassa.

Kauden alussa Suomi oli myös sekaviestissä viides, se on paras sekaviestisijoitus koskaan. Toki, naiset suoriutuivat miehiä paremmin siinä, mutta ei huonolla suorituksella tulla maaliin viidentenä.

Kautta on nyt kisattu aikalailla puolet. Odotuksiin nähden suomalaismiehiltä olisi voinut odottaa ehkä hivenen enemmän, mutta katsotaan nyt kausi loppuun. Muistetaan, että viime vuonnakin suomalaiset olivat parhaimmillaan olympialaisissa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Yksi erinomainen mittari koko maajoukkueen tasosta on maailmancupin maapisteet.

2013-2014 18
2014-2015 18 (Kauppinen lopetti tähän kauteen)
2015-2016: 21
2016-2017: 20
2017-2018: 17
Tällä kaudella tähän mennessä: 15

Viime kauden osalta pitää muistaa, että olympialaisten hienot esitykset eivät näkyneet maapisteissä, näiden pisteiden avulla Suomi olisi todennäköisesti noussut sijalle 15 tai 16.

Viestin MC-pisteet on toinen hyvä mittari koko joukkueen tasosta.

13-14: 16
14-15: 22
15-16: 20
16-17: 19
17-18: 15
Tämä kausi: 14


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

2010-luvulla maailmancupissa pisteille on selviytynyt vain seitsemän urheilijaa. Paavo Puurunen (lopetti 2011), Timo Antila (lopetti 2012), Jarkko Kauppinen (lopetti 2015), Ahti Toivanen sekä tämänhetkinen kolmikko Seppälä, Grönman ja Hiidensalo.
Nyt siis vuoden aikana on saatu käytännössä kolme uutta kaveria pisteille (Hiidensalo nappasi avauspinnansa jo 13-14 kauden alussa, mutta sen jälkeen oli vaikeaa viime kauteen asti), kun aiemmin vuosikymmenen kuluessa vain neljä kaveria saavutti (haja)pisteitä.

Ylipäänsä koko 2000-luvulla maailmancupissa pisteitä ovat saavuttaneet ylläolevien lisäksi vain: Hietalahti, Räikkönen ja Jouni Kinnunen (yksi piste).
Toki vasta 2009(?) tuli uudistus, että 40:lle parhaalle jaetaan pinnoja, mutta ehkäpä tässä vuosien saatossa taso on myös koventunut sen kymmenen sijan verran.

2000-luvulla siis vain kymmenen suomalaista urhelijaa on saavuttanut maailmancupissa pisteitä ja tällä hetkellä heistä neljä kilpailee edelleen aktiivisesti.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Laajennetaanpa otatantaa nyt vielä IBU-cuppiin.

Tällä kaudella Suomen miehet ovat keränneet IBU-cupissa yhteensä 151 cup-pistettä. Tuukka Invenius 73, Otto Invenius 46, Tuomas Harjula 23, O-E Karvinen 5, Ahti Toivanen 3 ja Jaakko Ranta 1.

Kun lasketaan neljän edelliskauden pisteet yhteen, eli 14-15 - 17-18, niin Suomen miesurheilijat saavuttivat tällä ajanjaksolla 172 pistettä. Eli siis Suomen miehet ovat keränneet vajaan kauden aikana melkein yhtä paljon pinnoja kuin edellisellä neljällä kaudella yhteensä. Aikamoinen tasonnosto, eikö vain?

Toki, IBU-cupin pisteitä ei kannata ihan niin orjallisesti katsoa. Varsinkin Suomen kohdalla jos taso riittää IBU-cupissa pisteille, niin äkkiä urheilija nostetaan myös maailmancuppiin mukaan.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Suomella on tällä hetkellä todella lupaava nuorten urheilijoiden joukko tulossa ryminällä kohti maailman kärkeä. Seppälä, Inveniuksen veljekset, Jaakko Ranta, Tuomas Harjula. O-E Karvinen nappasi uransa ensimmäisessä IBU-viikonlopussa heti pinnoja.
Olli Hiidensalolla ja Tuomas Grönmanillakin ikää vasta 27 vuotta, parhaassa iässä siis kestävyysurheilijalle pikkuhiljaa.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ja kyllä, Suomen ampumahiihdon taso voisi ja pitäisikin olla kovempi, mutta realiteetit huomioon ottaen Suomen joukkue on menossa oikeaan suuntaan, jopa hyvällä vauhdilla. Ampumahiihto ei kuitenkaan koskaan ole ollut Suomessa iso laji, mutta nyt viime vuosien Kaisan menestyksen johdosta yhä enemmän nuoria ajautuu lajin pariin. Mielestäni tulevaisuus Suomen ampumahiihdossa näyttää varsin valoisalta.

Jos joku vielä tämän jälkeen väittää, että miesampumahiihdon taso ei ole nousussa, niin laita viestin perään osoite, tulen kylään ja tirvasen nenille. (no en oikeesti)

[M1999]

Tämä kovan luokan tilastokattaus (lähes yhtä mielenkiintoinen kuin se hiihdon maakohtainen tilasto) saattoi olla kohdistettu esimerkiksi minulle. Tällaisia on aina mielenkiintoista lukea, siitä isot kiitokset

Näitä kyseisiä tilastoja vastaan turha alkaa väittämään. Varmasti juuri näin on tilastojen mukaan. Se mitä kohtaan voi esittää oman näkemyksen on seuraavat asiat:
- Millä aikavälillä puhutaan noususta? Käytetäänkö mittarina 1990-lukua, 2000-lukua, viime vuosia vai tätä kautta. Sekä 1990- että 2000-luvun alkuun nähden ei voi puhua noususta. Tuli useita MM-mitaleita (jopa voitto) sekä olympiamitaleita. Useita sijoja MC top10. Myös viime kaudesta tähän kauteen nousu on ollut kyseenalainen ja tarvitsee paremman loppukauden, jotta voi puhua noususta. Kuten myös sijoja n.20 tienoille MM-kisoissa.

- Mikä lasketaan nousuksi ja mikä vuosittaiseksi heilahteluksi. Sijat 20 ja 14 välillä vaihdellen viime vuosina vähän siitä riippuen onko joku yksittäinen ollut vireessä muutamassa kisassa tai joku lopettanut, niin onko se nousua vai kausikohtaista vire asiaa (monesti urheilijat puhuvat päivän vireestä - onko tämä sama asia?). Laitan esimerkin hiihdon puolelta - Risto Matti Hakola: onko kehittynyt hiihtäjänä tällä kaudella, kun nappasi uransa parhaan sijoituksen normimatkalla kertaalleen, mutta sprintissä ei ole kulkenut edellisen vuoden malliin? Onko tapahtunut nousua vai ei? No loppukausi tämän saattaa näyttää. Mutta minun mittarilla nousu tapahtuu edelliseltä kaudelta silloin kun nappaa myös sprintissä top3 sijoja, nyt niitä ei ole tullut. Sama vaikka Seppälän kohdalta. Onko se nousua jos viime kauden n.20-40 sijat muuttuisivat kertaalleen vaikka top10 sijaan, muuten sijoitusten ollessa n.30-40?

-Sitten viimeisenä pointtina tämä ikuinen näkemysero. Kun kilpaurheilusta puhutaan (maailman kärjen tasolla), niin onko sillä mitään merkitystä jos nostat sijaa vaikkapa 40:stä 30:een? Voidaanko puhua noususta huippu-urheilussa jossa voitot (mitalit) ratkaisevat? Jos futiksesta otetaan esimerkki, niin siellä ei huipputasolla juuri ajatella, että Brighton on nyt nousussa jos hävisi edellisellä kerralla Manulle 0-5 ja nyt vaan 0-2. Tappio mikä tappio. Noususta puhutaan kun keskikastista päästään europeleihin tai sarjasta noustaan askel ylemmäksi. Ampumahiihtoon kääntäisin tämän niin, että Suomi maana nousee kun keskikastin maasta noustaan maaksi joka taistelee useissa kisoissa esim viestissä top3 sijoista (kuten Ruotsi on tehnyt). Tämä siis oma näkemykseni huippu-urheilusta ja siellä noususta.

Kuten sanoin näitä faktoja en ala kiistämään, ne osoittavat että tietyllä aika välillä on ollut havaittavissa nousua pisteissä. Mutta se mikä on nousua tarkoittaa itselle eri asiaa. Mutta erittäin mielenkiintoista keskystelua ja tällaista toivoisi tänne enemmänkin.

[rulezman]

Suomen ampumahiihto on huippuvuosinakin ollut vain muutaman yksittäisen huipun varassa. Ja eikä niitä arvokisamitaleitakaan nyt löydy kun viisi kappaletta, jos lähdetään katsomaan 90-luvun alusta alkaen. Kauemmas ei mielestäni ole järkeä mennä, huippu-urheilu on vuosien saatossa muuttunut valtavasti. Jopa 90-luvulla ampumahiihto oli lajina ihan erilainen kuin nykypäivänä, taso on nykyisin huomattavasti leveämpi ja kovempi.

Vesa Hietalahti on viimeisen 30 vuoden aikana oikeastaan ainoa miesampumahiihtäjä, joka on jatkuvasti ollut huipun tuntumassa. Paavo Puurunen oli melkein Iivomainen kunnonajoittaja, uran kolme parasta sijoitusta ovat kaikki arvokisoista. Ville Räikköselle sattui pöljä päivä Naganossa, samoin Harri Elorannalle Albertvillessä, kummallakaan ei taso ollut kovin kummoinen maailmancupissa tai muissa arvokisoissa.

90-luvullakin, kun Suomella kilpaili samanaikaisesti hyviä sijoituksia maailmancupissa tai arvokisoissa ottaneita urheilijoita, sijoitukset arvokisaviesteissä olivat yleensä kaukana kärjestä, harvemmin edes kahdeksan joukossa.

Suomi on ollut aina ampumahiihdossa keskikastin maa, jopa alemman keskikastin. Menestykseltään Suomea voi aika hyvin verrata ampumahiihdossa Latviaan. Menneiltä vuosikymmeniltä suunnilleen samanlaiset meriitit (Ilmars Bricis, Olegs Maluhins, Rastorgujevs jne.) ja maapisteissä ovat keikkuneet vuosikausia Suomen kanssa suunnilleen samoilla sijoilla. Ainoa eroa Latviaan on, että siellä huipputasolla ei käytännössä maastohiihtoa harrasteta, vaan kaikki panostetaan ampumahiihtoon.

Kaikki ampumahiihdon maailmancuppia kiertävät urheilijat ovat huippu-urheilijoita. Suurin osa kokopäiväisiä urheilijoita, osa nimellisesti kirjoilla jollain valtiollisella tekijällä (Keski-Eurooppalaiset perinteisesti sotilaita, tullimiehiä tai rajavartijoita) ja osa käy urheilu-uran lomassa koulua.

Suomen jalkapallonkin sanotaan olevan nousussa, vaikka yhtään maailmanmestaruutta ei ole vielä tullut? Voiko ilman titteleitä tällaista määritelmää antaa?

Ruotsi ei ole noussut keskikastin maasta huipulle, koska Ruotsi ei ole koskaan keskikastin maihin kuulunutkaan. Ruotsi on lukeutunut käytännössä koko 2000-luvun huippumaihin, ihan Norjan, Saksan, Venäjän ja Ranskan tuntumaan.
Toki, ennen viime kautta oli muutama vähän heikompi kausi, mutta jo ennen viime kautta ruotsalaisilta löytyy nopean laskutoimituksen mukaan yhdeksän arvokisamitalia 2000-luvulta.
Viesteissäkin Ruotsi on ollut viimeisen 10-15 vuoden aikana kymmenisen kertaa podiumilla.

Ruotsi on kaudesta 04-05 kauteen 13-14 ollut joka kausi maapisteissä seitsemän parhaan maan joukossa. Sitten tuli tosiaan muutama heikompi vuosi ja nyt Ruotsi on taas pikkuhiljaa nousemassa sinne, missä se on aina viihtynyt, viime kaudella oli seitsemäs.

[M1999]

Itse olen futisihminen ja olen sitä mieltä ettei Suomen futis ole nousussa. Kehitystä on tapahtunut, mutta muualla sitä tapahtuu paljon enemmän.

Arvokisoihin pääsy edelleen yhtä kaukana kuin 1998 (kuuluisa Unkari-ottelu) ja Roy-sedän kanssa 2000-luvun lopulla. Mutta varsinkin yksilötasolla ollaan pudottu melkeinpä dramaattisesti 1990 ja 2000 luvun vuosista. Valioliigassa kymmeniä pelaajia näihin aikoihin + aivan absoluuttisia huippuja (Litmanen, Hyypiä, Niemi mm.). Nyt huipputasolle voi laskea mielestäni vain Hradeckyn. Eremenko ei siellä nyt tuomion jälkeen ole.

Joten ei ole Suomen futis nousussa mielestäni

[rulezman]

Tartuit siitä viestistä sitten siihen ainoaan virkkeeseen, mikä ei ampumahiihtoon liittynyt ollenkaan

[M1999]

Futis on hieno laji, niin piti päästä sitä kommentoimaan

noihin muihin mulla ei ole ensimmäisen viestini jälkeen muuta lisättävää

[rulezman]

Harmi, olisin voinut autistella lisää tilastojen kanssa ja torpata lisää (virheellisiä) mielipiteitäsi kivenkovilla faktoilla.

[rulezman]

Suomi oli kaudella 2002-2003, jolloin Paavo Puurunen ja Vesa Hietalahti saavuttivat molemmat MM-mitalin, maapisteissä 13, eli siis suunnilleen samalla sijalla kuin nytkin. Tällöin oltiin Latvian ja Viron välissä. Maailmancupissakin tällöin vain Puurunen, Hietalahti ja Antila saavuttivat pinnoja. Viesticupissa oltiin sijalla 14, 20 maan joukossa.

Suomella on siis todellakin parhainakin päivinä ollut vain yksittäisiä huippuja, jotka ovat sillointällöin onnistuneet erinomaisesti. Kun koko maan tasoa vertaillaan, niin tällaiset yksittäiset huipputekijät ovat aikalailla sattuman kauppaa. Jos vaikkapa Iivo Niskanen olisi maastohiihdon sijasta valinnut lajikseen ampumahiihdon, niin Suomella voisi olla viime vuosiltakin arvokisamitaleja. Mutta nostaisiko tällainen yksittäinen huippu koko joukkueen ja Suomen ampumahiihdon tasoa kokonaisuudessaan? Mielestäni ei juurikaan.

Edelleen, kun koko joukkueen tasoa saadaan pikkuhiljaa nostettua ylöspäin, on aina todennäköisempää, että joku urheilija sieltä nousee maailman huipulle. Jokainen askel eteenpäin on sanansa mukaan askel eteenpäin. Pienilläkin askeleilla saadaan ajan myötä kuljettua aikamoinen matka.

[Volmari]

Ristomatti Hakolahan aloitti ampumahiihtäjänä. Millähän tasolla mahtaisi olla, jos olisi pitänyt sitä päälajinaan? Olisiko Suomen ampumahiihdon kirkkain valopilkku vai halveksittu pummien ampuja?

[WebSlave]

Ristomatti Hakolahan aloitti ampumahiihtäjänä. Millähän tasolla mahtaisi olla, jos olisi pitänyt sitä päälajinaan? Olisiko Suomen ampumahiihdon kirkkain valopilkku vai halveksittu pummien ampuja?

Samaa itse mietin ketjua lukiessani. Voisi epävarmasta ammunnasta huolimatta olla vahvistus viestijengiin kolmen permanenttiedustajan rinnalle.

[joe]

En myöskään kiistä tilastoja jotka voivat tosiasiallisesti osoittaa sen että miesten ampumahiihtomme on kehittynyt viime aikoina. Kuitenkin tilanne on se että vain kaksi suomalaista on saanut MC:ssä pisteitä, ovat kokonaistilastossa sijoilla 75 ja 76 sekä viestijoukkueemme häviää useammalle joukkueelle kuin mitä se voittaa. Tässä asetelmassa on aika hankala löytää positiivisia fiiliksiä aihepiiriin liittyen. Tilanne voisi olla vieläkin huonompi mutta ei se huonoa nykytasoa muuksi muuta.

[rulezman]

Itseasiassa Suomi on viesteissä ollut aika tasantarkkaan keskikastin joukkue. Ruhpoldingissakin sijoitus 14 27 joukkueen joukossa, eli tasan puolessa välissä. Viesticupissa sija on sama 14:sta, edelleen 27 joukkueen joukossa.

Itse olen löytänyt tästä, ja etenkin viime kaudesta, hyvinkin paljon positiivista verrattuna muutamiin edellisiin kausiin. Mielummin itse ainakin tätä(kin) lähden rakentamaan positiivisen kautta. Keskimäärin positiivisemmalla asenteella on kisoja myös mukavampi katsella.

Hakolan osalta siirto ampumahiihtoon taitaa valitettavasti olla vain toiveajattelua, sen verran hyvin pärjää kuitenkin maastohiihdossa. Jonkun Lari Lehtosen ottaisin ihan mielelläni a-hiihtoon, varsinkaan nyt, kun ei pertsaakaan pysty vetämään. Ikäkään ei vielä olisi este, esim. Jörgen Brink vaihtoi ampumahiihtoon vasta 33-vuotiaana.

[M1999]

Itseasiassa Suomi on viesteissä ollut aika tasantarkkaan keskikastin joukkue. Ruhpoldingissakin sijoitus 14 27 joukkueen joukossa, eli tasan puolessa välissä. Viesticupissa sija on sama 14:sta, edelleen 27 joukkueen joukossa.

Itse olen löytänyt tästä, ja etenkin viime kaudesta, hyvinkin paljon positiivista verrattuna muutamiin edellisiin kausiin. Mielummin itse ainakin tätä(kin) lähden rakentamaan positiivisen kautta. Keskimäärin positiivisemmalla asenteella on kisoja myös mukavampi katsella.

Hakolan osalta siirto ampumahiihtoon taitaa valitettavasti olla vain toiveajattelua, sen verran hyvin pärjää kuitenkin maastohiihdossa. Jonkun Lari Lehtosen ottaisin ihan mielelläni a-hiihtoon, varsinkaan nyt, kun ei pertsaakaan pysty vetämään. Ikäkään ei vielä olisi este, esim. Jörgen Brink vaihtoi ampumahiihtoon vasta 33-vuotiaana.

Tästä olen samaa mieltä, että tuota lajivaihtoa voisi oikeasti ainakin kokeilla Suomessa aktiivisemmin. Lehtonen voisi olla tosiaan yksi niistä. Samoin nopeasti ajateltuna Kyllönen, Mononen. Hiihdossa nämä kaikki ovat parhaat hiihtonsa hiihtäneet, mutta ampumahiihtoon vahvistaisivat maajoukkueen tasoa, esim. viesteissä, jos nyt jotenkin osuisivat. Ainakin näitä voisi nykyistä enemmän kokeilla.

[rulezman]

Otetaanpa vielä vertailuun kolmen parhaan suomalaismiehen keskiarvosijoitukset maailmancupin kaikista kisoista kaudesta 09-10 alkaen. Tästä kaudesta alkaen siitä syystä, että Saksan wikipedia-aktiivit ovat keränneet sijoitukset erittäin mallikkaasti helposti luettavaan muotoon, enkä nyt jaksa liikaa vaivaa alkaa tämän eteen näkemään.
Jos kolmelta mieheltä ei kauden ajalta löydy pisteitä, niin lasken kolmen eniten kauden aikana kisanneen tulokset mukaan.
Jos urheilija on päässyt sprintistä takaa-ajoon mukaan, mutta takaa-ajossa keskeyttänyt tai ajettu kierroksella kiinni, merkitsen tämän sijaluvuksi 60.
Arvokisat lasketaan myös jokaiselta kaudelta mukaan.

09-10: 57,1
10-11: 50,8 (Pave lopetti tähän kauteen)
11-12: 66,3
12-13: 63,4 (Kauppinen oli 10. kauden avauksessa, edelleen viimeisin sijoitus kymppisakkiin)
13-14: 59,7
14-15: 61,2 (Kauppinen lopetti)
15-16: 75,2 (Ei yhtään MC-pistettä)
16-17: 61,7 (Paluu MC-pinnoille Hiidensalon ja Grönmanin voimin)
17-18: 64,1 (Useita hyviä sijoituksia kolmen urheilijan voimin, mutta tasaisuus puuttui)
18-19: 54,2 (Vahvistaa käsitystä, että suoritusvarmuus on tällä kaudella noussut verrattuna edellisiin)

Näiden tilastojen mukaan on vuosien saatossa ollut aika realistista odottaa suomalaisilta sijoituksia sinne 60 haminoille.
Ampumahiihdossa pitää muistaa, että jokaisessa kisassa on yli 100 osaanottajaa, eikä näiden joukossa käytännössä ole yhtään "turistia", johtuen tiukoista karsintakriteereistä. Sijoittuminen sijalle 60 ampumahiihtokisassa vastaa vaikkapa maastohiihdon maailmancupissa sijoittumista suunnilleen 35-40 joukkoon, jos ihan puhtaasti sijoitusta verrataan mukana olevien urheilijoiden määrään.

[rulezman]

Ampumahiihdon olympiahistoriassa Suomi on mitalitilastossa sijalla 16. Tutun kuuloinen sija?

MM-tasolla sentään sijoitus on kahdeksas 36 mitalilla. Näistä mitaleista tosin 19 on tullut 60 -tai 70-luvuilla.

E. Näihin mukaan laskettu siis naisetkin, en nyt jaksa alkaa erittelemään.

[M1999]

En ole enää varma tämän tilaston jälkeen mistä lopulta väittelemme, mutta mielenkiintoista keskustelu silti kiva jatkaa. Tämä viimeisin tilasto mielestäni osoittaa mieluummin juuri sen heilahteluasian (kausikohtainen) kuin varsinaisen nousun. Kymmenen vuotta sitten lähdettiin hieman päälle 50 sijan keskiarvosta, sitten Puurusen lopetuksen jälkeen valuttiin reippaasti päälle 60 sijan. Käväistiin sitten vähän alle 60 sijan ja taas yhden lopetettua valuttiin 70 tienoille. Nyt sitten taas tällä kaudella tasaisuudella ollaan päälle 50 sijoilla. Itse näen juuri tämän kausikohtaisena heilahteluna en varsinaisena nousuna. Tasaisesti 50-70 välillä.

Toinen asia mihin tartun on tämä realistista odottaa sanoma. En itsekään odota suomalaisilta juuri tämän kummoisempia suorituksia. Tätähän se on näillä urheilijoilla ollut pidemmän aikaa. Eikös tämä juuri kerro siitä, että nousua ei ole tapahtunut kun ei heiltä edelleenkään odoteta (ei varmaan kukaan odota) yhtään tämän parempia suorituksia? Jos nousua olisi tullut, odottaisimme heiltä kovempia suorituksia.

Vielä yksi asia, niin mieluummin katsoisin sellaista urheilijaa joka voittaa jonkun kisan ja on lopuissa vaikka 80. Mielestäni on parempi, että sijoituskeskiarvo on tällä tavalla se 40 kuin joka kisassa sijoittumalla 35-45 väliin.

[rulezman]

Ylläoleva taulukko oli vain lisädataa, ei varsinaisesti liittynyt mihinkään aiempaan väittelyyn.

Kun kovasti tykkäät aina verrata Ruotsia Suomeen, niin Suomessahan on tällä hetkellä menessä aikalailla samanlainen tilanne kuin Ruotsissakin, pienemmässä mittakaavassa toki.
Muutama vuosi sitten Ruotsin kestomenestyjät Björn Ferry ja CJ Bergman lopettivat uransa (Puurunen, Antila, Kauppinen), sen jälkeen oli muutama vuosi todella vaisua (Suomi vuosina 13-16), kun olympialaisissa nähtiin taas kova tasonnosto Samuelssonin, Nelinin ja kumppaneiden osalta (Seppälä, Grönman, Hiidensalo).

Tälläkin kaudella Ruotsilla on vain neljä kaveria saanut edes MC-pinnoja, ja näistäkin Stenersen (joka muutes on norjalainen) on pisteissä Seppälän ja Grönmanin takana.

[joe]

Tälläkin kaudella Ruotsilla on vain neljä kaveria saanut edes MC-pinnoja, ja näistäkin Stenersen (joka muutes on norjalainen) on pisteissä Seppälän ja Grönmanin takana.

Ruotsihan voitti joulukuussa Hochfilzenin viestin. Kuitenkin sellainen suoritus johon Suomi ei pysty.

Ja mitenkäs nyt sanoisin ajatuksiani. On mielenkiintoista seurata urheilijan uraa jo alkutaipaleeltaan ja huomata kuinka hän nousee maailman huipulle. Tällaisia mielenkiintoisia seurattavia ovat olleet esim Mika Häkkinen ja Kaisa Mäkäräinen. Etenkin Häkkinen sai kulkea pitkän ja vaivalloisen tien joka kesti vuosia ja oli jopa lähellä kuolemaansa.

Mutta mitä noista nykymiehistämme sanoisi. Minusta kukaan heistä ei ole sellainen joka ikinä voi nousta maailman huipulle. Ei Mäkäräinenkään uransa alussa kamppaillut kärkisijoista mutta suht nopeasti kyllä. Kaikki ampumahiihdot seuraan toki mutta miesten kisoja ei oikein voi seurata suomalais-vinkkelistä, erittäin harvoin jos koskaan TV:stä saa seurata suomalaisen miehen ampumasuoritusta tai oikeastaan mitään muutakaan tekemistä. Taso on voinut nousta mutta vielä on matkaa "merkityksellisiin sijoihin" parempaa sanamuotoa en keksi ja toivon olevani väärässä kun esitän epäilyn että tuolta nykyporukalta sellaisia ei ikinä edes nähdä. Aika tavallisesti ne, jotka nousee huipulle, tekee sen jo melko pian. Kuten Iivo Niskanen.

[kirja]

Mielenkiintoista keskustelua!

Innostuin itsekin tekemään pari tilastoa:
- Suomen miesten pisteet maiden välisessä cupissa (Nations Cup) 2000-2019, vertailun vuoksi mukana myös Itävalta, Norja, Ruotsi, Saksa ja Venäjä
Tässä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että jaossa oleva pistemäärä vaikuttaa kasvaneen huomattavasti.
- Suomen miesten yhteensä saamat pisteet maailmancupissa 2000-2019
Myös tässä tapauksessa jaossa olevien pisteiden määrä taitaa olla kasvanut, ei kuitenkaan yhtä paljon.

Näiden ja rulezmanin viestien valossa näyttää kiistattomalta, että taso on noussut. Toinen kysymys on sitten se, voiko nykytasoon olla tyytyväinen (tuskin), onko nousu nopeudeltaan tyydyttävää ja jatkuuko se. Tämä kausi ei ole ollut edellisen tasoinen, mutta kausi on vielä nuori.

Mielestäni vuosittainen heilahtelu ei selitä viime vuosien nousujohteista kehitystä, vaan yksittäisiä urheilijoita tarkastellen lähes jokainen on parantanut, mikä näkyy myös tarkastellessa muita suorituksia kuin pisteitä. Suomalaiset saavat edelleen niin vähän pisteitä, että vaikkapa yhdessä olosuhteiden sotkemassa kilpailussa saavutettu erinomainen sijoitus vaikuttaa kokonaispottiin merkittävästi. Merkittävää sen sijaan on se, että suomalaiset ovat yhä useammin pisteiden tuntumassa ja entistä harvemmin häntäpäässä. Se jos mikä kertoo perustason noususta.

Kun kilpaurheilusta puhutaan (maailman kärjen tasolla), niin onko sillä mitään merkitystä jos nostat sijaa vaikkapa 40:stä 30:een? Voidaanko puhua noususta huippu-urheilussa jossa voitot (mitalit) ratkaisevat?

Viesti, josta poimin tämän lainauksen, sisälsi mielestäni paljon hyviä kommentteja, vaikka monesta mielipiteestä olenkin eri mieltä.

Mitalit ovat tärkeitä, mutta jos muulla ei ole väliä, joka kilpailun jälkeen vain yksi tai kolme urheilijaa voi olla tyytyväinen suorituksiinsa eikä suuren osan kannattaisi edes osallistua. En allekirjoita tätä näkemystä, vaan pystyn iloitsemaan myös omalla tasolla olevista tai sen ylittävistä suorituksista, vaikka ne eivät riittäisikään kärkeen. Tämä on kuitenkin mielipidekysymys. Sen sijaan huomauttaisin, että pitää edelleen erottaa kehitys ja taso toisistaan. Kehitys on aina parannusta, ja vaikka taso olisi alle jonkun hyvänä pidettävän tason, ainakin kehitys vie lähemmäksi sitä! Eli vaikka vaatisi urheilijoilta vaikkapa top 10 -sijoituksia, nousu 30 parhaan joukkoon vie urheilijan lähemmäs tavoitetta, minkä takia siihen voi olla tyytyväinen.

Jalkapalloesimerkki vähän ontuu, sillä yksittäisessä ottelussa on kolme mahdollista tulosta - voitto, tasapeli, tappio - eivätkä ottelut yksittäisinä ole tärkeitä, kokonaisuus eli sarjatilanne on, kun taas yksilölajeissa mitataan sijoituksia laajemmalla asteikolla. Parempi vertaus olisi nousu sarjataulukon sijalta 12 sijalle 9.

Eilisessä rulezmanin viestissä oli mielestäni erinomainen pointti: Ruotsi ei ole ollut keskikastin maa, Ruotsi on huippumaa, jolla on ainoastaan ollut joskus muutamia heikompia vuosia. Jatkaisin tätä toisella väitteellä: tasoaan pudottaneen on helpompi tehdä tietyn suuruinen parannus kuin sellaisen, joka on samalla tasolla mutta ei ole aiemmin pärjännyt paremmin. Huipulta pudonneen on helpompi nousta huipulle kuin samalla tasolla olevan, joka ei ole ollut huipulla.

Sain sen kuulostamaan erittäin monimutkaiselta, mutta havainnollistan sitä esimerkillä. Williams oli F1-sarjassa pitkään suurin piirtein viidenneksi paras talli, mutta viime kaudella heidän autonsa oli koko joukon huonoin. F1-keskusteluja lukiessani olen ihmetellyt, kuinka niin moni odottaa Williamsin auton olevan tulevallakin kaudella surkea. Itse ajattelen pikemminkin niin, että viime kauden auto oli poikkeus, ja on epätodennäköistä, että nyt aloitettuaan uuden auton kanssa puhtaalta pöydältä talli tekee uudestaan yhtä suuria virheitä. Eli yhtä huonon auton suunnitteleminen on epätodennäköistä, ei odotettua.

Vaikka Williams oli viime kauden huonoin, talli oli silti lähempänä kärkeä kuin esimerkiksi vuonna 2010 mukaan tulleet uudet tallit missään vaiheessa. Näiltä talleilta nousu häntäpäästä Williamsin viime vuosien tasolle olisi ollut aivan käsittämätön temppu, sen sijaan Williamsilta odotan vastaavaa nousua. On paljon helpompi nousta takaisin aiemmalle tasolle kuin tehdä vastaavan suuruinen parannus ilman, että on aiemmin ollut kyseisellä tasolla. Siksi kehitys on usein hidasta ja tapahtuu askel askeleelta. Juuri tällaista Suomen miesampumahiihdossa on viime vuosina tehty.

Totean kuitenkin, että tekemiäni kaavioita tuijottaessani kehitys vaikutti paljon pienemmältä kuin kuvittelin. Eikä tällä kaudella menestys ole ainakaan vielä ollut yhtä hyvää kuin viime vuonna. Toivoisin siis suomalaisten parantavan loppukaudesta, mutta joka tapauksessa muutaman viime vuoden trendi on selkeä: Suomi on nostanut tasoaan koko ajan pienin askelin. Nyt pitää vain yrittää jatkaa nousua. Vaikka unohdettaisiin tilastot hetkeksi, huomauttaisin, että on harvinaista, että Suomella on useita lupaavia nuoria ampumahiihtäjiä samaan aikaan. Edistystä!

~kirja

[WebSlave]

Minusta kun keskustellaan yleisestä tasosta tai sen noususta, tarkkailuun ehdottomasti pitää ottaa laajempi joukko urheilijoiden tuloksia kuin yksittäiset huippusijoitukset. Varsinkin ampumahiihdossa, jossa yksittäisissä kisossa voi mennä huippuhyvin, ja toisissa surkeasti, eikä se ole pelkästään urheilijan omaa ansiota. Kertoiko Marin voitot Holmenkollenilla Suomen naisten yleisestä tasosta? Ei mielestäni.

Huomioisin vähintään koko MC-joukkueen kaikki tulokset, tai ehkä vielä mieluummin tietynkokoisen urheilijajoukon (esim. 10 parasta) tulokset. Vain siten saadaan vertailukelpoisia tuloksia kaudesta toiseen yleisestä tasosta, eikä kapean kansallisen kärjen tasosta.

Mutta mitä noista nykymiehistämme sanoisi. Minusta kukaan heistä ei ole sellainen joka ikinä voi nousta maailman huipulle. Ei Mäkäräinenkään uransa alussa kamppaillut kärkisijoista mutta suht nopeasti kyllä.

Melko raakaa leimata Tero Seppäläkin menetetyksi lupaukseksi, josta ei ole nousemaan maailman huipulle. Tero kilpailee jo kolmatta kauttaan maailmancup-tasolla iässä, jossa Kaisalla ei ollut vielä yhtään MC-starttia. Terolla on nyt neljä Top25-sijoitusta. Kaisan piti odottaa ensimmäistään vielä vuoden vanhemmaksi. Ja sanoisin, että Kaisan alkuaikoina se oli helpompaa kuin nykyään.