WebSlave kirjoitti:Se oli diplomatiaa. Jotta Perunka voi säilyttää toimivat työskentelysuhteet sekä Lauraan että maajoukkueen ihmisiin jatkossa, hänen on parempi olla laukomatta mitään, jolla välit huononevat. Se oli Toivasen avautuminen, ei asiantuntijan tarvitse ottaa roolia tuossa tilanteessa. Veikkaan että maajoukkueporukkaa lähellä oleva Perunka kyllä tiesi hyvin mihin asioihin Laura viittasi.
Jos nyt laajennan keskustelua, tästähän urheilumediaa on usein kritisoitu. Jotta päästäisiin urheilijoiden puheille, ei uskalleta sanoa mitään negatiivista, jolloin vain myötäillään ja mediasta tulee PR-osaston jatke. Monet selostajat tulevat myös urheilukentältä ja urheilijat ovat kavereita, mikä vaikeuttaa minkään negatiivisen sanomista entisestään. Ensimmäiset selostajathan - Tahko Pihkala etunenässä - olivat nimenomaan urheilun aatteen edistäjiä ja tällaista edistämistä toteutettiin myös järjestämällä urheilutapahtumia. Tour de Francenkin perusti ranskalainen urheilulehti.
Olen jonkin verran lukenut lähinnä brittiläistä urheilumediaa koskevaa kirjallisuutta (esim. Raymond Boyle, David Rowe - lukulistalla on myös Rod Brookesin Representing Sport, mutta en ole saanut sitä vielä käsiini). Siellä tilanne näyttää totuuden nimissä olevan paljon huonompi ja urheilumedia huonossa maineessa. Toki moni tutkijoista tuntuu tavoittelevan utopiaa ottamatta kylmiä tosiasioita huomioon. Urheilumedia mielletään osaksi viihdettä (ei journalismia) ja tiettyjen toimittajien/julkaisujen haastatteluista kieltäytyminen on yleistä. Media toimii markkinointikanavana, ja haastatteluille saatetaan antaa tiukat ehdot (toimitat kysymykset etukäteen hyväksyttäviksi, käytät vain toimittamiamme kuvia, mainitset tämän sponsorin ainakin pari kertaa...). Entisiä urheilijoita käytetään selostajina ja studioissa (pundit), vaikka heillä ei ole juurikaan sanottavaa. Se, että he pääsevät suoraan selostamoon, osoittaa, ettei toimittajien koulutusta arvosteta - "ei tähän mitään parin vuoden koulutuksia tarvita, tämänhän osaa kuka tahansa, joka tuntee lajin". Tällainen kuva monesta kirjasta muodostuu ja tuo oli siis tiivistys siitä, ei oma mielipiteeni. Totuus tuskin on yhtä synkkä, mutta tutkimusten ja oman mediaseurantanikin perusteella brittiläinen urheilumedia eroaa suomalaisesta valtavasti. USA:n mediaa en ole niinkään seurannut, mutta se lienee vielä kaukaisempi ääripää.
Pointtini onkin ehkä se, että diplomaattisuudesta ja urheilun edun ajamisesta urheilumediaa on kritisoitu paljon. Toimittajilla on vaikea asema, koska heidän tulisi säilyttää hyvät välit urheilupiireissä, mutta heidän pitäisi myös ottaa kantaa eikä vain myötäillä. Vaikea yhtälö (jota moni tutkija ei tunnu huomioivan vaan he lyttäävät selostajien ammattitaidon).
Esim. Ruotsissa toimittajat ottavat kantaa paljon enemmän kuin Suomessa ja monesti suorastaan provosoivat ja yrittävät kärjistää. Vaikkapa Svenska Ylelle ruotsalaisten lehtien lisäksi kirjoittava Fredrik af Petersen on F1:n puolella väittänyt Marcus Ericssonin hakkaavan Valtteri Bottaksen ja Kimi Räikkösen 100-0. Vähän samasta ilmiöstä lienee ollut kysymys MTV:n Don Tamissa (ja toki Kanadassa Don Cherryssä) - tavoite on saada kansa haukkumaan, puolustamaan, ottamaan kantaa, kiinnostumaan - luodaan pöhinä! En tietenkään haluaisi ruotsalaista meininkiä Suomeen, mutta toivoisin silti, että toimittajien ja urheilukentän kytkös tulisi vähän löysemmäksi.
Hämeen Sanomat on kritisoinut HPK:n toimintaa, ja kritiikkiä on kritisoitu sillä ajatuksella, että paikallislehden tulisi ajaa oman joukkueensa asiaa. Sitä toivoisi, että tällaiset päivät olisivat ohi. En tietenkään tarkoita, etteikö saisi olla positiivinen ja kannustava. Ongelmia kuitenkin syntyy, jos median tehtävä muuttuu urheiluseuran asian ajamiseksi.
Mainitaan vielä, että Urheilu-Suomessa joku kirjailija mielestäni osuvasti sanoi, että urheilumedia on alkanut irtautua tällaisesta urheilun puolustamisesta ja että sitä esiintyy enää kulttuuritoimituksissa.
Ja tämä siis yleisenä media-analyysinä, en ottanut enää kantaa Perunkaan.
WebSlave kirjoitti:Toivasen kommentti tuli tosiaan yllätyksenä. Toisaalta ymmärrän sen, että naisissa jonkin verran mennään Kaisan ja Marin ehdoilla, koska heillä ne menestyssaumat on. Sen luulisin toki muidenkin urheilijoiden ymmärtävän. Toivanen penäsi vuorovaikutustaitoja ja positiivisuutta, joten jokin siellä hiertää.
Itse sain jatkouutisoinnista sen käsityksen, että Toivanen pikemminkin tarkoitti, että ns. B-maajoukkue olisi unohdettu eli olisi liikaa keskitytty vain maailmancupin vakiokalustoon. Hän ei tainnut avata tätä tarkemmin, joten näiltä osin ollaan arvailujen varassa.
~kirja