Urheilufoorumi

Tässä sitte pohditaan syitä, miksi Suomella meni niin huonosti kuin meni.

5 mitalia, joista ei yhtään kultaista ja 4 pronssia. 9 sijoitusta 4-6 sijoille. Joten pienestä toki oli kiinni, että kisoista olisi tullut menestys.

Roger Talermo ja Kari Niemi-Nikkolakin myönsivät, että nyt on jotain mennyt pahasti pieleen. Ensi Olympialaisiin pitää satsata ihan uudella järjestelmällä ja nuorten urheiluun puututtava. On aika pienet massat nuorten tasolla ja pitää antaa niille harvoille kunnon mahdollisuudet huippu-urheiluun.

Itse näen ongelman siinä, että urheilijat saa ihan helvetin vähän tukia. Kun taloustilanne on urheilijalla heikko niin siinä on vaikea keskittyä olennaiseen eli harjoitteluun. Kun lajiliitoillakaan ei ole rahaa niin ollaan vielä enemmän kusessa, jos on asia niin kuten Väätäinen sanoi ettei saatu mäkimiehille edes leiritystä kunnolla niin annetaan auttamatta tasoitusta jo.

Toinen tärkeä seikka on ammattiosaamisen keskittäminen. Mitä hyötyä on huippuvalmentajista ja tietotaidosta kun se kaikki menee ulkomaille? Moni mäkivalmentaja on ulkomailla, kun kotimaassakin kaivattaisiin apua. Lisäksi tuotekehittelyn pitäisi pysyä oman maan tietona, eikä esim. niin, että suomalaiset kehittelevät Ammanille huippusiteen.

Ei siinä, kyllähän näitä alisuorittamisia tulee aina kaikille maille. Nytkin Venäjällä meni kisat päin persettä, mutta Suomella oli jo toiset kisat peräkkäin kun menneet totuttua heikommin. Lisäksi tutut menestyjät alkavat ikääntymään ja harva on enää ensi kisoissa mukana, saati sitten menestyy siellä.

Paitsi miesleijonissa, myös monissa muissa lajeissa/joukkueissa tulee tapahtumaan nuorennusleikkaus. Jatkuvuuden varmistamiseksi nuorten urheiluun on satsattava enemmän rahaa. Valtion tuet ovat rajalliset, mutta nekin kovin pieniä verrattuna muihin maihin. Sponsoreita pitäisi saada enemmän, mikä onnistuu vain jos urheilulaji/urheilija saa tarpeeksi näkyvyyttä. On median vastuulla, että myös nuorten menestys näkyy lehdissä ym. Nuorista lupauksista pitäisi uutisoida enemmän, jotta heidän nimensä tunnetaan.

Jos Suomesta ei rahoitusta löydy, on suomalaisten rohkeasti lähdettävä esim. Yhdysvaltoihin treenaamaan. Vaikka mielestäni on sääli, jos päästämme huippu-urheilijoita muihin maihin harjoittelemaan. Tällöin he eivät esimerkiksi SM-kilpailuihin välttämättä enää osallistu, jolloin kansallinen taso laskee, mikä ei pitkässä kaavassa ole hyvä asia. Lisäksi olisi hienoa urheilijan menestyessä sanoa, että tulos on suomalaisen urheilutoiminnan ansiota.

Ongelma ei todellakaan pieni. Kyse on myös politiikanmuutoksesta, ehkä jopa kulttuurinmuutoksesta. Huippu-urheilusta odotetaan Suomessa paljon (olemmehan urheiluhullua kansaa) mutta resurssit ovat muihin maihin nähden hävettävän olemattomat. Muutoksia pitäisi tehdä paljon, eikä esimerkiksi 4 vuotta (seuraavat talviolympialaiset) ole riittävä aika todellisen huippu-urheilumeiningin nostamiseen. Silti, nyt jos koskaan olisi hyvä aloittaa!

Löysin mielenkiintoisen artikkelin, jossa pohditaan Suomen heikkoa menestystä Vancouverissa lajikohtaisesti.

http://vancouver2010.sportti.com/vancouver-2010-mika-suomalaisilla-meni-pieleen/

Mä kyllä näkisin tuon mieluummin niin päin, että tukia maksetaan liikaa ja väärille henkilöille.

Suomessahan sponsorointi alkaa olla näkyvää kun ensin tulee menestystä. Mitä ihmettä esimerkiksi Kuitunen, Poutiainen, Ahonen ja kesäurheilijoista Pitkämäki tekevät noilla tuilla ? Jokaisella on varmasti lompakko riittävän paksu omakustanteiseen harjoitteluun.

Näiden huippujen takana on iso joukko urheilijoita jotka eivät saa käytännössä mitään, vaikka kunnon treenillä lahjoja olisi maailman huipulle. Talviurheilijoista tulee ensin mieleen Sanni Leinonen ja kesäurheilijoista Nooralotta Neziri, Jukka Keskisalo ja Minna Nikkanen. Noista etenkin Keskisalon tapaus on mielenkiintoinen. Kykyjä ja intoa löytyy, mutta menestys kansainvälisellä tasolla on aika vähäistä ja lajiliitto pieni, joten rahaa ei oikein heru.

Rahat tulisi mielestäni suunnata nouseville kyvyille eikä eläkevuosia lähestyville tähdille. Tätä ei kuitenkaan tule tehdä nykyisen kaltaisella tonni kuussa periaatteella, vaan siten että tukija maksaa korkean paikan leirin / muun harjoittelun, ja kuitteja vastaan mahdollisesti jotain muutakin. Jokaisen tulevan sentin on mentävä harjoitteluun + perustoimeentulon osalta autetaan tarpeen mukaan. Näin urheilija ei pääse laiskistumaan rahan voimalla, vaan jaksaa tavoitella parempaa toimeentuloa.

Tässä tietenkin on riskinä se että joku saattaa valita helpomman elämän ja mennä päiväduuniin. On kuitenkin muistettava ettei huipulle nousta muutenkaan ilman täydellistä omistautumista sille päämäärälle. Tämä jopa mahdollisesti karsisi kisaturisteja jatkossa.