Urheilu on vaarallista. Mutta otetaanko sitä tarpeeksi huomioon? Ovatko ihmiset tarpeeksi varautuneita siihen?
Eri lajeissa on eri lailla suojia, mutta onko niitäkään tarpeeksi? Pitäisikö esim. taklaukset kieltää kokonaan?
On totta, että joissain lajeissa haavoja ja mustelmia ei voi välttää. Suunnistuksessa saat oksia silmille ja nyrkkeilyssä lyöntejä päin.
Kuitenkin, valitettavasti, uutisissa on liki päivittäin uutisia loukkaantumisista. Hossa ja Arttu Lappi ovat ainakin tällä viikolla uutisissa olleet.
Loukaantumisia voi tapahtua muuaallakin kuin huipputasolla. Nastyn kaverilta lähti näkö. Kaverini vietiin sairaalaan yksinkertaisesta pelistä lähikoulun kentällä. Muutama vuosi sitten Jonzku92:n kaverilta lähti hampaita, huuli turposi ja verta vuoti. Tässä esimerkki hyvästä onnesta. R2-d2 on saanut kiekon kaksi kertaa päähän ilman vammoja.
Mitä mieltä olette nykyurheilun turvallisuudesta? Pitäisikö sitä parantaa? Kuinka? Keskitytäänkö nykyään liikaa urheilutapahtumaan, ei sen suoritukseen? Ovatko ihmiset tarpeeksi varautuneita loukkaantumisiin? Ratkaisevatko nykyään loukkaantumiset liikaa pääsarjatasolla? Kuinka urheilun vaaroista voisi valistaa ja niitä ehkäistä? Onko ihmisillä tarpeeksi suojia?
Itse olen sitä mieltä, että loukkaantumiset ratkaisevat aivan liikaa, sillä jos ykköspelaajasi loukkaantuu, viiden ottelun voittoputki saattaa vaihtua viiden ottelun tappioputkeksi. Joillain joukkueilla on selvä ykköspelaaja, jonka loukkaantuminen on katastrofi. Se on valitettavaa, sillä huono tuuri ratkaiisee aivan liikaa. Loukkaantumiset voivat toki johtua omasta virheestä tai tahalisesta vahingoitusyrityksestä. Olenkin sitä mieltä, että jos jonkun pelaajan koetaan tahallaan loukkaannuttavan joku pelaaja, hänen pitäisi saada pelikieltoa niin kauan kuin ko. pelaaja on loukkaantuneena. Se estäisi yhden loukkaantumissyyn.
Turvallisutta ei voi todennäköisesti koskaan olla liikaa, mutta luultavasti aina tulee loukkaantumisia. Nykyurheilun tila on valitettava, koska loukkantumisia sattuu paljon! Joukkueiden ja sarjojen pitäisi mielestäni keskittyä pelaajien pysymiseen ehjänä. Vaikka palkkaamalla paljon lääkäreitä tai vahvistamalla yleiskuntoa, sillä nykyään ehjänä pysyminen on äärimmäisen tärkeää.
Ihmiset eivät tiedä tarpeeksi loukkaantumisista, joten he eivät osaa varautua niihin. Mielestäni aina ennen kuin joku ihminen tekee sopimuksen jonkun joukkueen kanssa, hänen pitäisi osallistua esim. luennolle vaaroista. Se olisi tehokas keino vaarojen ehkäisemiseksi. Fakta on, että jos tietää vaaroista, osaa suojautua paremmin ja loukkaantumiset vähenevät. Kuitenkaan tietokaan ei auta kaikkea.
Olen puhunut nyt joukkuelaeista, mutta entäpä yksilölajit? Mielestäni yksilölajeissa loukkaantuminen vaikuttaa vielä enemmän kuin joukkuelajeissa, koska silloin sinä et pystykään tekemään sitä mitä sinun pitäisi ja sinulle ei välttämättä löydy korvaajaa, Joukkuetta ei perusteta ennen kuin korvaajiakin löytyy. Yksilölajeissa kuitenkin se henkilökohtainen haitta on suurempi kuin joukkuelajeissa, esimerkiksi palkintorahat, kunto ja motivaatio. Kaksi jälkimmäistä laskevat tosin joukkuelajeissakin, mutta en koe niiden laskevan niin paljoa joukkuelajeissa kuin yksilölajeissa.
Lopuksi mainitsen vielä yhden pahan esimerkin. Janne Happonen oli huippukunnossa, samanlaisessa kuin Ahonen, mutta hän loukkaantui ja on koko tämän kauden sivussa. Hän on jo menettänyt MM-kisat. Niiden menestymisestä saatavat rahalliset palkkiot ovat suuria. Suomen joukkuettahän olisi auttanut, loukkaantuessaan hän oli yksi maailman parhaista mäkihyppääjistä.
Fakta on, että loukkaantumisia tulee nykyään aivan liikaa, ne ratkaisevat aivan liikaa ja niistä tiedetään aivan liian vähän.
Sana on vapaa. (:
~kirja

Että näin tänään, mikä ei tapa se vahvistaa...