Urheilufoorumi

Fair Play eli "kaikki pelaa" jårjestelmässä kaikille joukkueen pelaajille (junnuissa siis) annetaan suurin piirtein yhtä paljon peliaikaa, mikä on mielestäni ihan perseestä! Ne ketkä tekevät kovemmin töitä ja ovat parempia pitäisi saada pelatakin sen mukaisesti enemmän kuin vähemmän töitä tekevät ja huonommat. Jos vanhemmat alkavat itkeä että lapsi itkee kun ei saa tarpeeksi peliaikaa niin sitten pitää vaan laittaa toiseen joukkueeseen tai alkaa harjoittelemaan! Nytten Suomen jääkiekossa puhutaan nuorten yksilöosaamisesta yms. Syy on Fair Playssa, taitavat pelaajat eivät ratkaise pelejä yksin kun valmentaja patistaa syöttämään huonomallekin. Myöskään pelaajat eivät opi nuorena paineeseen kun heitä ei aina laiteta kentälle kun on tiukka paikka, vaan siellä on huonommat pelaajat kentällä pelaamassa. Tämä oli Jenkeissäkin käytössä ja heti USA:n taso pikkaisen notkahti, sitten se tajuttiin ottaa pois ja taas alkanut nuorten taso nousta. Nyt äkkiä tälläinen Fair play systeemi roskakoppaan!

Kyllä minun mielestäni kaikkien pitäisi antaa pelata.

Olen täysin samaa mieltä ketjun aloittajan kanssa. Kyllä se vaan niin on, että jotkut vaan on lahjakkaampia kiekkoilijoita kuin toiset. Ei Suomessa ole kohta enää yhtään villeleinoja tai jannepesosia tämän uuden järjestelmän myötä, eikä sitä myötä pärjätä kansainvälisissäkään peleissä. Duunariosasto sen sijaan kasvaa kyllä tätä myötä, eikä enää kiekollisia pelaajia tule. Niin surullista kun se onkin, niin kyllä siitä järjestelmästä pitäisi päästä eroon.

Sama systeemihän on ollut käytössä Palloliiton lanseeraamana myös jalkapallossa. En jääkiekon tilannetta yhtä hyvin tunne, mutta oletan että siellä puhutaan kuitenkin varsin samanlaisista ohjenuorista.

Itse asiasta: ensinnäkin haluan korjata Nastyn viestistä yhden tahattoman tai tahallisen hutilaukauksen.

Nasty kirjoitti:Ne ketkä tekevät kovemmin töitä ja ovat parempia pitäisi saada pelatakin sen mukaisesti enemmän kuin vähemmän töitä tekevät ja huonommat.

Virkkeen kuuluisi olla pikemminkin näin: "Ne ketkä tekevät kovemmin töitä tai ovat parempia pitäisi saada pelatakin sen mukaisesti enemmän kuin vähemmän töitä tekevät tai huonommat." Jo lasten luonnollisten erojen vuoksi on itsestäänselvää ettei työmäärä välttämättä korreloi millään tavalla lasten taitotasoon. Jotkut saattavat armottomasta harjoittelusta huolimatta olla varsin heikkotasoisia, ja jotkut puolestaan saattavat olla todella lupaavia kykyjä, vaikka treenejä jäisikin jatkuvasti väliin.

Toisin sanoen lapsilla ja nuorilla on kaksi toisistaan riippumatonta muuttuvaa tekijää: luontainen (synnynnäinen) taito sekä harjoittelumotivaatio. Jos näistä pitäisi toinen asettaa toisen edelle, niin ehdottomasti mieluummin peluuttaisin sellaista kaveria, joka tekee armottomasti töitä muttei vielä taidollisesti ole joukkueen parhaimmistoa, kuin sellaista jolla kykyjä riittäisi mutta treenaaminen ei kiinnosta.

Itse olen sitä mieltä että Kaikki Pelaa on toimiva järjestelmä tiettyyn ikäluokkaan asti. Niin tarkkaan en ole asiaan perehtynyt, että voisin suoralta kädeltä sanoa mikä tämä ikäluokka olisi, mutta voisin kuvitella että puhumme suunnilleen 12-13 -vuotiaista. Tuohon saakka on mielestäni aivan oikein tarjota kaikille tasaveroiset mahdollisuudet kehittyä ja myös kokeilla taitojaan tosipaikoissa (kilpailuissa ja peleissä).

Tämän pisteen jälkeen yksilöiden perustaitopohja on luotu, ja on aika ruveta keskittymään yksilöiden kehittämiseen. Mielestäni tässä vaiheessa olisi myös luonnollista poistaa, tai ainakin vähentää asteittain, Kaikki Pelaa -periaatteen soveltamista.

Lisäys: Äänestin kyllä, koska mielestäni Fair Play on hyvä järjestelmä tiettyyn ikäluokkaan asti.

Pidän tästä Fair Play-systeemistä. Vielä pelaan jalkapalloa junnujoukkueessa ja tämä sääntö on käytössä. Tosin harmitti erään turnauksen finaalissa kun kerrankin päästiin niin pitkälle, mutta hävittiin. Vastustaja käytti koko pelin ajan parhaita kentällä ja me käytimme kaikkia pelaajia kentällä tasapuolisesti. Ja kaikki niiden maalit tulivat meidän huonompien pelaajien virheestä. Tulivat vastustajan pelaajista puolet turhaan koko turnaukseen . Äänestän siis vaihtoehtoa kyllä!

Mielestäni pitäisi olla 2 joukkuetta, toisessa pelaavat ne ketkä haluavat vain harrastaa, ja toisessa sellaiset ketkä pelaavat ns tosissaan.
Esim. täällä lahessa perustettiin juuri uusi salibandy joukkue, johon otettiin try outin kautta vain parhaat pelaajat. Toisessa joukkueessa pelaavat sellaiset ketkä ovat harrastelijoita, tai joilla ei taito vielä tuonne Future tiimiksi nimettyyn joukkueeseen riitä.

Itse asun tässä Lahden vieressä pienessä kylässä joten meillä ei ole varaa tiputtaa esim. salibandyssä yhtään pelaajaa pois joukkueesta että saamme edes pari kenttää kasaan.

Jalkapallossa sama juttu. Pelaajia niin vähän että se on sama onko Flair-Play vai ei. Vaikka kyllä se ei enään minun ikäisissäni päde.

Jorkki_1 kirjoitti:Itse asun tässä Lahden vieressä pienessä kylässä joten meillä ei ole varaa tiputtaa esim. salibandyssä yhtään pelaajaa pois joukkueesta että saamme edes pari kenttää kasaan.

Jalkapallossa sama juttu. Pelaajia niin vähän että se on sama onko Flair-Play vai ei. Vaikka kyllä se ei enään minun ikäisissäni päde.

Heh, muistui mieleen, kun muutama vuosi sitten pelasin eräässä joukkueessa..Meillä oli turnaus ihan "kunnon" joukkueita vastaan. Vain 5 pelaajaa+maalivahti saapui hallille, onneksi saatiin toisesta joukkueesta yli-ikäinen vahvistus. Oli siinä sitten kiva pelata sellasia joukkueita vastaan joilla oli pari kentällistä, meillä 1 vaihtopelaaja Ottelun alut menit tosi hyvin, sitten hyydyttiin, kun jokainen pelasi keskimäärin 25 minuuttia per peli xD
Parhaimmillaa johettii yhtä joukkuetta 1-0, hävittii lopulta 5-3. Pahimmillaan...10-1

rulezman kirjoitti:Kyllä minun mielestäni kaikkien pitäisi antaa pelata.

Kaikille pitää antaa mahdollisuus; mutta toi tasapuolinen peluutus menee jo pikkasen yli.

No näis ihan pikkujunnuissa on tosi hyvä homma tää FP, mielestäni leijonaliigan (5-9v) ja E-kauden jälkeen (10-12v) vois jo alkaa taistelu pelipaikoista. Täälpäin on tämmöset tasojoukkueet jääkiekos ihan SaPKon E-junnuilla, vähemmän kehittyneet ns. kakkosjoukkueeseen. Ja sitten treenien avulla sielt napataa sinne ykköseen pelaajia :) Ihan hyvä systeemi, sanon kyllä!

http://www.mtv3.fi/olympialaiset/radyn_rykaisy.shtml?683710

Rädyn kanssa samoilla linjoilla olen.

Nasty kirjoitti:http://www.mtv3.fi/olympialaiset/radyn_rykaisy.shtml?683710

Rädyn kanssa samoilla linjoilla olen.

Samaa mieltä.

r2-d2 kirjoitti:

Nasty kirjoitti:http://www.mtv3.fi/olympialaiset/radyn_rykaisy.shtml?683710

Rädyn kanssa samoilla linjoilla olen.

Samaa mieltä.

Samaa mieltä kanssa.

Vielä Fair Playstä;
Jos on paska jossain niin tuskin se näyttöpaikkoja antamalla tasoa hirveästi parantaa, eiköhän se omaharjoittelu auta aika paljon asiaa. Jos taas taso ei riitä kuin penkin lämmittämiseen eikä ikinä pääsisi kentälle ilman FP-sontaa, niin eiköhän olisi aika vaihtaa joukkuetta ja mennä johonkin "puulaaki"-sarjaan pelaamaan.

Tämä on ikäkysymys. Tiettyyn ikään asti (ja tämä ikä riippuu myös lajista) harrastajien kehitys voi olla täysin erilaista. Joku saattaa jo 12-vuotiaana olla todellinen lahjakkuus, mutta sen jälkeen suurempia tasonnousuja ei enää tulekaan. Jollain taas saattaa kestää 15-vuotiaaksikin, ennen kuin nähdään yhtäkkinen tasonnousu.

Lisäksi ei voida ajatella että pelivastuun vähentämisen voi korvata lisäämällä harjoittelua. Peleistä/kilpailuista saa kuitenkin irti aivan erilaisia asioita, joita ei pelkästään harjoittelemalla opi. Kehittyvälle nuorelle urheilijalle on tärkeää saada myös näitä kilpailunkaltaisia suorituksia, vaikka taso ei vielä olisikaan parhaiden joukkuetovereiden tasolla.

Toi on ihan hyvä järjestelmä 9-vuotiasiin asti mutta sitten se menee perseelleen koska sen jälkeen kaikki on muka hyviä mutta silti paskoja.

Mitä ideaa on antaa huonojen pelata ja tuomita näin koko joukkue. [tämä on muuten yksi syy miksi inhoan joukkue pelejä, ei ole vapautta tehdä mitään vaan tanssitaan muiden pillien mukaan] Totta kai parhaiden pitäisi olla kentällä niin kauan kuin jaksaa ja huonot pitäisi potkia ulos joukkueesta. Eikös se näin mene oikeassakin elämässä. Vahvat pärjää ja huonot on mitä on. Pois tuommonen paska, oneksi jenkit sentääs ovat vielä "puhdasmielisiä" tämän urheilun suhteen. (no tuleehan jenkeistä tälläkin hetkellä lähes kaikki oikea ja turmeltumaton urheilu)

Samaa mieltä, että ala-aste ikäisillä voi toimiakkin, mutta ei muuten.

jeeeeelo kirjoitti:huonot pitäisi potkia ulos joukkueesta. Eikös se näin mene oikeassakin elämässä. Vahvat pärjää ja huonot on mitä on.

Harmi vaan että on niitä tätejä (ja miksei setiäkin) jotka elävät jossain pumpulimaailmassa ja kasvattavat lapsensakin uskomaan siihen, että maailma on reilu paikka. Puututaan vähän kaikkiin lajeihin vaikkei mitään tiedetä koko lajista ("jääkiekko on yhtä tappelua jne.").

Onko nuorten urheiluharrastuksen tarkoitus luoda uusiam maailmanmestareita, vai pitää yllä/kehittää lapsen fyysistä (miksei myös henkistä) kuntoa? Kaikille urheilu ei ole suuria tavoitteita ja valtavaa työpanosta, vaan oman kunnon kehittämistä ja taitojen kartuttamista. Siksi toimiva systeemi olisi erottaa (ainakin isoissa seuroissa tämä on mahdollista) ns. harrastelijaryhmä ja edustusjoukkue. Seuran kannalta on kuitenkin tärkeää muistaa tukea myös harrastelijaryhmää, eikä unohtaa kokonaan sen olemassaoloa.

Harrastelijaryhmässä toimisi ns. Fair Play -periaate ja edustusjoukkuessa kovalla työpanoksella saa enemmän peliaikaa. Harrastelijaryhmästä voitaisiin tarvittaessa nostaa pelaajia, ja edustusjoukkueesta siirtää harrastelijoihin hakemaan uutta vauhtia esim. motivaation kadottua.

Tämä nyt on tietysti kaksipiippuinen juttu. Tietysti ymmärrän järjestelmän pointin, joka tarkoittaa pelkästään hyvää, mutta Suomen tilanteeseen se ei ole mielestäni paras mahdollinen ratkaisu. Kuitenkin tilanne on Suomessa se, että meillä ei ole yhtään lahjakkuutta hukattavaksi asti eli toisin kuin esim. Venäjällä tai USA:ssa meillä ei massan laki tuota jatkuvalla syötöllä uusia lahjakkuuksia. Sen vuoksi fair play-ideologian soveltumista Suomeen pitääkin mielestäni pohtia uudemman kerran.