kirja kirjoitti:M1999 kirjoitti:Edelleen pidän golfia ja tennistä turhan yliarvostettuina lajeina Suomessa. Tai siis suomalaisen "menestymistä" niissä.
Jarkko Niemistäkin huudeltiin useita vuosia vuoden urheilijaksi ja lopulta ei voittanut oikein mitään merkittävää...pääsikö koskaan edes puolivälieriin 8 joukkoon grand slameissa. Samoin golffarit, ovatko koskaa voittaneet tai olleet edes lähellä kärkisijoja suurimmassa kilpailuissa (oliko golfissa Major?)
Vuoden urheilija -äänestys ei herätä minussa suuria tunteita, ja ihmettelen sen eri piireissä usein synnyttämää kinastelua lajien arvostuksesta. Tähän kommenttiin haluan kuitenkin ottaa kantaa.
Mielestäni yksilölajeja arvostetaan Suomessa liian vähän suhteessa joukkuelajeihin.
Jos urheilija on yksilölajissa esim. maailman 25:nneksi paras, häntä ei tunneta laajasti, ellei kyse ole valovoimaisesta esiintyjästä tms. Itse kukin osaa varmaan nimetä urheilijoita, jotka ovat esillä mediassa huomattavan paljon suhteessa urheilusaavutuksiin. Jos urheilija taas on joukkuelajissa 25. maailmassa, hän voi hyvin olla tähti esim. kovatasoisimman sarjan viidenneksi parhaassa joukkueessa. Tällaiset pelaajat keräävät usein hehkutusta ja ovat tunnettuja laajasti. Joukkuelajeissa valokeila kohdistuu siis paljon laajempaan joukkoon urheilijoita kuin yksilölajeissa, ja menestystäkin saavuttaa paljon useampi. Lajit ovat erilaisia, mutta yksilölajeissa saattaa hyvin olla 3-8 voittoon kykenevää urheilijaa. Joukkuelajeissa vaikkapa neljä mestaruudesta taistelevaa joukkuetta tarkoittaa paljon suurempaa määrää urheilijoita, jotka voivat saavuttaa suurta menestystä.
Yksilö- ja joukkuelajien välillä on toinenkin merkittävä ero. Joukkuelajien urheilijat ovat joukkueiden palkkalistalla, yksilölajien urheilijat joutuvat hankkimaan tulonsa palkintorahoista ja kumppanuuksista. Taloudellisesti yksilölajeissa urheileminen on siis epävarmempaa. Joukkuelajien urheilijoillakin on usein lyhyitä sopimuksia ja pelaajia siirretään joukkueesta toiseen, mutta esimerkiksi loukkaantumisten pilaama vuosi tarkoittaa monesti vain sopimusta aiempaa heikompaan joukkueeseen ja tällöin pienempää palkkaa. Yksilölajeissa vastaava pilalle mennyt vuosi tarkoittaa monesti tulojen kutistumista olemattomiksi.
Tietenkin lajeissa on eroa, ja toisissa kilpailua on vähemmän ja huipulle helpompi päästä kuin toisissa. Rankingin 25. sija ohjaskelkkailussa tai koskimelonnassa ei siis ole sama asia kuin sama sija tenniksessä. Joukkuelajeissakin on kuitenkin kansainvälisesti kilpaillumpia ja vähemmän kilpailtuja lajeja, ja niissä ylipäänsä urheilijoiden tuntuu olevan helpompi saada arvostusta.
~kirja
Itse kyllä ajattelen, että joukkuelajien edustajia ei todellakaan arvosteta yksilölajien edelle Suomessa.
Kyllä käytännössä minkä tahansa yksilölajin olympiavoittaja lähes automaattisesti voittaisi äänestyksessä, vaikka ToP5 sarjojen huippupelaajan joka on voittanut mestaruuden jalkapallossa. Ja mielestäni näin ei pitäisi olla (lajista riippuen toki). Ja kyllä sillä pitää olla merkitystä mikä on lajin kansainvälinen (ja kotimainenkin) näkyvyys, arvostus, kilpailu. Ikävä kyllä monet yksilölajit ovat pieniä arvostukseltaan paitsi Suomessa niin myös kansainvälisesti. Silloin esim. Jalkapallon ja/tai Koripallon huippupelaajat oikeutetusti kiilaavat edelle
Se kuinka vaikeaa taloudellisesti on pärjätä, miten saa sponsoreita, miten budjetit riittää, voiko loukkaantua....yms asiat ei pidä vaikuttaa itse valintaan parhaaksi urheilijaksi. Tulokset pitää ratkaista
