Tour de Ski 2021

[rulezman]

Itse veikkaan, että jokainen urheilija on aina vähintäänkin erittäin tyytyväinen aina omaan suoritukseensa, kun saa tehtyä uransa parhaam suorituksen. Suomalaishiihtäjät eivät siis mielestäsi saisi näin tehdä (esim. Vuorela ja Joensuu nyt Tourilla), koska maajoukkueen taso ei ole riittävän korkea? Eihän tämä nyt herranen aika ole kyseisten urheilijoiden vika. Päinvastoin hehän vievät sitä tasoa omalla parhaalla tekemisellään eteenpäin.

[M1999]

Joensuu otti sprintissä, mikä on hänen paras lajinsa hyvän sijan. Jos norjalaiset mukana, niin n.24-25. Sen jälkeen selvästi ulos pisteiltä kahdessa kisassa - edelleen edessä olisi vielä 5-6 norjalaista. Ei, ei ole aihetta olla tyytyväinen kokonaisuudessaan

Vuorela edellä olisi normitilanteessa ollut samat ainakin 5-6 norjalaista + 2-4 suomalaista. Sijat olisivat tippuneet reippaasti 30 päälle. En kyllä näe tässäkään mitään erityistä tyytyväisyyden aihetta. Eikös noita sijoja (30-40) ole tippunut jo ennenkin. Ja molemmat tais olla n.25 vuotiaita eli ei enää mitään nuoria, vaan urheilijana alkavat olemaan keski-iässä

[rulezman]

Mitä tosiaan tulee vielä Suomen naishiihdon tasoon, niin tosiaan vuosien 95-99 välillä ei Suomi ei maailmancuptasolla saavuttanut kuin muutaman podiumpaikan viestissä, henkilökohtaisia podiumeja ei yhtään.
Vasta sitten vuosituhannen vaihteessa doping-Kaisa ja Muranen alkoivat napsimaan hyviä henkilökohtaisiakin sijoja. Nousukiito valitettavasti katkesi sitten Lahteen.
Lahden katastrofin jälkeenkin pari seuraavaa kautta menivät yksittäisiä podiumpaikkoja napsiessa, kunnes sieltä Kuitunen ja Saarinen (myös Roponen) nousivat todenteolla tekemään seuraa Mannisen menestykselle. Kyseisten naisten lopetettua Krista on onneksi kyennyt pitämään Suomen lippua korkealla.

Ja jos vielä verrataan viime vuosien alennustilaa vuosien 95-99 alennustilaan, niin huomattavasti paremminhan viime vuosina on mennyt. Viesteistä on kyetty napsimaan joka kausi podiumpaikkoja. Krista ja Kepa ovat olleet kaudesta toiseen podiumilla ja Anne Kyllöseltäkin taitaa löytyä jokunen pallipaikka viimeisen viiden vuoden ajalta. Toki, kisoja käytiin 90-luvulla huomattavasti vähemmän.

[rulezman]

Mitään varsinaisia lukuja itselläni ei ole pöytään heittää, mutta tuntuu ainakin itsestäni siltä, että ennen nuoren hiihtäjänalun oli huomattavasti helpompi lähteä tavoittelemaan sitä huippu-urheilu-uraa, taloudellisesti.
Nykyisinhän käytännössä kaikki suomalaiset yksilölajien urheilijat, aivan muutamaa absoluuttista huippua lukuunottamatta, joutuvat käytännössä elämään köyhyysrajan alapuolella. Itseäni ei ainakaan ihmetytä, että miksi nuoria ei kyseisenlainen elämä niin valtavasti houkuttele. Yritä siinä sitten tasapainoilla opiskelujen tai osapäiväisen työn kanssa.
Vaikkapa Laura Monosella olisi takuuvarmasti ollut enemmän annettavaa suomalaiselle hiihdolle, mutta päätti toimia fiksuksi ja luki itsensä ensin lääkäriksi ja sitten keskittyi hiihtouraan täysillä. Muistoksi jäi (vielä voi toki tulla lisää) tälläkin lähestymistavalla MM-mitali ja tukku maailmancupin huippusijoituksia.

Edelleen ottaisin todella mieluusti Suomeen sen Keski-Euroopan mallin, jossa huipputalviurheilijoille sorvataan (suoja)työpaikat armeijalta, poliisista, tullista tai rajavartiostosta. Helpottaa huomattavasti keskittymistä siihen pääasiaan, eli urheiluun, kun tietää, että täysin tyhjän päälle ei putoa, jos jokin meneekin pieleen.

Itse jos olisin puolustusvoimien komentaja, niin olisin vaikkapa Anita Korvalle tarjonnut suoraan urheilualiupseerin paikkaa vaikkapa parin viikon sotakoulutuksen jälkeen. Sen jälkeen takaisin täyspainoiseen harjoitteluun ja satunnaisesti tekemään puolustusvoimien vaatimia tehtäviä. Nyt jälkikäteen on helppo olla viisas ja sanoa, että armeijaan lähtö oli Korvalta virhe. Mutta koska tavoitteena tosiaan oli se työpaikka siellä, niin pakkohan sinne oli lähteä.

Jotain tarttes tehdä, että (yksilölajien) huippu-urheilu ja siihen panostaminen koettaisiin edes jollain tasolla houkuttelevana vaihtoehtona. Toki selvää on, että niskasmaisia puhtaasti raa'alla voimalla huipulle nousevia tyyppejä tullaan jatkossakin näkemään, mutta yhteiskunnan muuttuessa ei takuuvarmasti yhtä paljon kuin menneinä vuosikymmeninä.

-----------------------------

Lisäyksenä vielä aiempaan. Kaisa Varis, Aikku Saarinen, Kuitunen ja Roponen nousivat maailman eliittiin 24-vuotiaina tai vanhempinakin. Viime vuosikymmenten suomalaismenestyjistä oikeastaan vain Manninen ja Pärmäkoski ovat nousseet n. 20-vuotiaina aivan huipun tuntumaan.
Näihin verraten vaikkapa juuri Anita Korvalla, Jasmin Kähärällä, Tiia Olkkosella ja Johanna Matintalollekin on mielestäni vielä annettava jokunen vuosi aikaa näyttää, ennen kuin lopullisesti dumataan tämän hetken potentiaalinen nuorisokaarti menetettyjen lupausten laatikkoon.
Yllämainittu Laura Mononen saavutti uransa ensimmäiset MC-pinnat 27-vuotiaana.

[M1999]

Hyvä kirjoitus

Vaatii tosiaan luonnetta nousta huipulle. Siksi itse esim. Iivoa arvostan. Tekee kaiken menestyksensä eteen ja on itsekäs ja varmasti vittumainen luonne (kuten muutamat suksihuoltajat ovat viime vuosina joutuneet todistamaan), eikä tyydy muuhun kuin voittoon. Samaa luonnetta taisi olla Kuitusella ja Saarisella - ainakin näin väitetään. Harmi tosiaan että nykynuorista ei näitä tunnu löytyvän. Absoluuttiselle huipulle ei ole tainnut päästä yksikään suomalainen joka olisi tehnyt nuorena kompromisseja urallansa. Tai jos on niin saa kyllä valistaa.

[AH-fani]

Ei mene tourin voitto Karlssonille heittämällä. Brennan & Diggins on parempia vapaalla. Huomenna takaa-ajossa ovat ennakkosuosikkeja. Svahn on vahva.

Selostajat voisivat alkaa selostamaan, eikä sekoilemaan.

Fridalla oli liikaa pitoa ja huono luisto. Ebbakaan ei ole ihan noin huono, sillä joutui nousemaan kaukaa eikä suksi luistanut. Lisäksi siis tuo perhanan letkahiihto ja rata taas laskeekiinni-rata

Kyllä Ebba on sittenkin juuri niin huono. Tänään vielä huonompi. Ei kai korkeus voi teettää tuollaista. Kunnolle on käynyt kuin Kallan kunnolle kaksi vuotta sitten. Ruotsin unelmajoukkue on murenemassa, kun paremmassa vireessä jo ollut Kalla on koronan riuduttama ja Ebban kausi on ilmeisesti perseellään. Hänen kannattaisi kai keskeyttää Tour

[rulezman]

Absoluuttiselle huipulle ei ole tainnut päästä yksikään suomalainen joka olisi tehnyt nuorena kompromisseja urallansa. Tai jos on niin saa kyllä valistaa.

Takuuvarmasti kaikki huipulle tähtäävät tekevät kompromissejään nuorena, asuinpaikan suhteen, sosiaalisen elämän suhteen ja myös mahdollisen jatkokoulutuksen suhteen. Mutta siinähän se ongelma onkin, että vaikka tekisi minkälaisia uhrauksia ja panostaisi huippu-urheiluun täysillä, niin välttämättä siltikään se väylä maailma huipulle ei aukene. Tämän takia valtiolta tulisikin ehdottomasti tulla jotain porkkanaa, jotta nuoret uskaltaisivat lähteä tätä (epävarmaa) polkua kulkemaan.

Toki parempaan suuntaan ollaan Suomessakin menossa vaikkapa yrityssponsoroinnin ja seuratuen kautta. Nythän vaikkapa yleisurheilun puolella Tampereen Pyrintö on saanut raavittua yhteistyökumppaneidensa kanssa sammoisen potin rahaa kasaan, että kykenee maksamaan muutamalle tähtiurheilijalleen ihan oikeaa kuukausipalkkaa, toki ei mitään isoa.
Maastohiihdon puolella käsittääkseni seurojen tuki on aikalailla minimaalista, koska eipä seuroillakaan rahaa tuhlailtavaksi ole.
Japanin systeemiä voi tässäkin vain kadehtia. Urheilijat hyppäävät nuoresta pitäen jonkin yrityksen palkkalistoille, jonne sitten siirtyväf työntekijöiksi urheilu-uransa päätyttyä. Uran aikana ei siia tarvise käytännössä taloudellisista asioista huolehtia, koska firma maksaa säännöllistä palkkaa. Noriakai Kasaita ei ilmeisesti toimistohommat siis nappaa, koskaa jatkaa edelleen melkein viiskybäsenä hyppyuraansa

[RobinHood]

Mitä tulee Matintaloon, muutama fakta hänestä. Hän on päässyt podiumille kaudella 2018-2019(21-vuotiaana) viestissä nuorempana kuin esim. Aikku Saarinen aikoinaan. Saarinen pääsi ensimmäisen kerran podiumille kaudella 2002-2003 niin ikään viestissä 19.1.2003 ja silloin hän oli 23-vuotias ja täytti 24v helmikuussa. Matintalo on juossut Vuokatti Aateli Racen 3km:n juoksuosuuden nopeammin kun Saarinen koskaan urallaan. Matintalo harrasti pitkään yleisurheilua ja siirtyi maastohiihtoon varsin myöhäisellä iällä, mikä näkyy edelleen hänen hiihtotekniikassa.

Viime vuosikymmenten suomalaismenestyjistä oikeastaan vain Manninen ja Pärmäkoski ovat nousseet n. 20-vuotiaina aivan huipun tuntumaan.

Ei se Pärmäkoskikaan nykyiselle tasolle noussut 20-vuotiaana. Vasta kauden 2015-2016 jälkeen hän nousi nykyiselle tasolle ja silloin hän oli n. 25-vuotias.

Suomalaisen hiihtokulttuurin leimallinen piirre on se, että huipulle noustaan vähän myöhemällä iällä. Tämä johtuu ns. määräharjoittelun korostumisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että harjoitellaan paljon matalatempoista ja pitkäkestoista harjoittelua. Tätähän nämä Kirvesniemet ja kumppanit ovat kritisoineet kovasti. Mallia voidaan ottaa vaikka Ruotsista, missä korostetaan paljon enemmän nopeus ja tehoharjoituksia ja hiihtoon lähestytään sprintin kautta. Myöhemällä iällä pärjätään myös kestävyysmatkoilla. Eivät nämä Svahnit ja Dahlqvistit mitään sprinttereitä ole, vaan ruotsalaisen hiihtofilosofian tuotoksia.

Suomalaisen hiihtokulttuurin alakuloa voidaankin lähestyä sillä, että harjoittelu on jämähtänyt jonnekin 80-luvulle. Isometsältä kysyttiin aikoinaan, mikä on hiihtäjän tärkein ominaisuus ja vastauksena oli, että hapenotto. Jos hapenotto olisi tärkein ominaisuus niin varmaan Susanna Saapunki olisi maailmankaikkeuden paras hiihtäjä, sillä hän on puhaltanut näihin testeihin suurimpia lukuja, kun taas Virpi Kuitunen olisi maailmankaikkeuden huonoimpia hiihtäjiä, sillä hän oli puhaltanut keskinkertaisia lukemia näihin testeihin.

[M1999]

Mitä tulee Matintaloon, muutama fakta hänestä. Hän on päässyt podiumille kaudella 2018-2019(21-vuotiaana) viestissä nuorempana kuin esim. Aikku Saarinen aikoinaan. Saarinen pääsi ensimmäisen kerran podiumille kaudella 2002-2003 niin ikään viestissä 19.1.2003 ja silloin hän oli 23-vuotias ja täytti 24v helmikuussa. Matintalo on juossut Vuokatti Aateli Racen 3km:n juoksuosuuden nopeammin kun Saarinen koskaan urallaan. Matintalo harrasti pitkään yleisurheilua ja siirtyi maastohiihtoon varsin myöhäisellä iällä, mikä näkyy edelleen hänen hiihtotekniikassa.

Viime vuosikymmenten suomalaismenestyjistä oikeastaan vain Manninen ja Pärmäkoski ovat nousseet n. 20-vuotiaina aivan huipun tuntumaan.

Ei se Pärmäkoskikaan nykyiselle tasolle noussut 20-vuotiaana. Vasta kauden 2015-2016 jälkeen hän nousi nykyiselle tasolle ja silloin hän oli n. 25-vuotias.

Suomalaisen hiihtokulttuurin leimallinen piirre on se, että huipulle noustaan vähän myöhemällä iällä. Tämä johtuu ns. määräharjoittelun korostumisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että harjoitellaan paljon matalatempoista ja pitkäkestoista harjoittelua. Tätähän nämä Kirvesniemet ja kumppanit ovat kritisoineet kovasti. Mallia voidaan ottaa vaikka Ruotsista, missä korostetaan paljon enemmän nopeus ja tehoharjoituksia ja hiihtoon lähestytään sprintin kautta. Myöhemällä iällä pärjätään myös kestävyysmatkoilla. Eivät nämä Svahnit ja Dahlqvistit mitään sprinttereitä ole, vaan ruotsalaisen hiihtofilosofian tuotoksia.

Suomalaisen hiihtokulttuurin alakuloa voidaankin lähestyä sillä, että harjoittelu on jämähtänyt jonnekin 80-luvulle. Isometsältä kysyttiin aikoinaan, mikä on hiihtäjän tärkein ominaisuus ja vastauksena oli, että hapenotto. Jos hapenotto olisi tärkein ominaisuus niin varmaan Susanna Saapunki olisi maailmankaikkeuden paras hiihtäjä, sillä hän on puhaltanut näihin testeihin suurimpia lukuja, kun taas Virpi Kuitunen olisi maailmankaikkeuden huonoimpia hiihtäjiä, sillä hän oli puhaltanut keskinkertaisia lukemia näihin testeihin.

Tämä myös hyvä kirjoitus.

Itsekin nimenomaan pidän suurimpana ongelmana suomalaisessa hiihdossa surkeaa/keskinkertaista valmennusta. Sitä olen tässä koittanut kritisoida pääosin. On helppoa piiloutua rahan/resurssien taakse tai sen että ei ole harrastajia. Tärkeää olisi muuttaa täysin harjoittelua ja ajatusta siitä. Rulezman tuo esille sitä ettei nuoret suomalaishiihtäjät uskalla heittäytyä hiihdon varaan n.20-vuotiaana.

Siksi olisikin tärkeää norjalaisten, ruotsalaisten ja osittain venäläistenkin tapaan nousta huipulle/huipun tuntumaan jo 18-22-vuotiaana. Olisi turvallisempaa ja helpompaa alkaa tosissaan panostaa hiihtoon, kun olet jo huipulla. Ei siellä Ruotsissakaan niitä harrastajia paljoa ole ja samat ongelmat sielläkin varmasti on nuorison kanssa, mutta ajattelu ja tapa tehdä heti urheilijoista heti valmiita auttaa heitä valitsemaan hiihdon ilman kompromisseja. Ja uskallan muutenkin väittää että kun suomessa itketään kilpaharrastajien perään, niin ei niitä Ranskassa, Italiassa, Tsekeissä, Saksassa tai USA:ssakaan ole yhtään enempää. Näitä maita parempi pitäisi olla joka kisassa. Piste.

[rulezman]

Laitetaanpa taas tutkimushousut jalkaan ja sukelletaan tilastojen maailmaan.

Alla lueteltuna eri maiden naiskärkihiihtäjien ikiä, kun saavutti uransa ensimmäisen henkilökohtaisen podiumpaikan maailmancupissa tai arvokisoissa.

Suomi:

Muranen 18 vuotta
Krista 20
Kerttu 24
Kuitunen 24
Saarinen 24
Varis 24
Anne 25
Roponen 28 (tosin vaikkapa parisprintistä MM-mitalia jo 26-vuotiaana)
Lisäksi Rikka Sarasoja-Lilja nousi 22-vuotiaana viestijoukkueen osana podiumurheilijaksi.

Suomalaisista on myös 2000-luvulta niin pieni otanta, että ainakaan nyt mitään väitöskirjaa en alkaisi näiden tietojen perusteella vielä väsäämään.

Norja:

Johaug 19
Jacobsen 20
Weng 20
Falla 20
Björgen 22
Östberg 22
Haga 24
Mari Eide 29 (MM-pronssi 2019 oli eka podiumpaikka henkilökohtaisesti)

Täytyy toki sitten huomioida, että Norjalta löytyy vaikkapa Lotte Wengin tasoista kaveria, joilla ei henkilökohtaisia podiumpaikkoja ole siunaantunut vielä yhtään.
Massaa Norjalla on niin valtavasti, että siellä pitää käytännössä näyttää kyntensä jo nuorena, että ylipäänsä yltää edes maajoukkueohjelmiin mukaan.

Ruotsi:

Karlsson 19
Kalla 20
Svahn 20
Andersson 21
Nilsson 21
Dahlqvist 23
Haag 23
Sundling 24

Naisten sprinttihiihto on osin muuttunut ruotsalaistenkin myötä, jotka tulevat heti nuorella iällä kärkikahinoihin mukaan, koska nopeusominaisuudet ovat jo lähestulkoon maksimaalisella tasolla. Vuosien edetessä se kestävyyskuntokin sitten kasvaa parhaiden tasolle.

Venäjä:

Nepryaeva 22
Stupak 22
Sedova (Kuleshova nykyisin) 23
Sorina 26
Tchekaleva 28
Rotcheva 29

Otanta Venäjältäkin aika pieni, koska naishiihto on erinäisistä syistä ollut aika alamaissa viime vuosina.

USA:

Diggins 23 (parisprintistä tosin löytyy jo paria vuotta aiemmin)
Caldwell 25
Randall 25
Björnsen 28
Brennan 32

Muita:

Majdic 22
Lampic 22
Fähndrich 23
Kowalczyk 24
Van der Graaff 24
Stadlober 25

Summa summarum; Suomesta on nyt edellisenä n. 15 vuotena noustu maailman huipulle keskimäärin n. pari vuotta myöhemmin ruotsalaisiin ja norjalaisiin verrattuna, mutta kuitenkin selvästi aiemmin vaikkapa USA:han ja Venäjään verrattuna.

Vaikuttaa siltä, että naisten puolella kestomenestyjät nousevat huipulle viimeistään 24-25 vuotiaina.
Ja tokihan tilastot voivat siinä mielessä myös valehdella, että ei podiumpaikka ole ainoa mittari huipulle nousemisesta. Nelossijalla ja kolmossijalla nyt ei loppujenlopuksi ole kuin korkeintaan psykologinen merkitys.

Mutta otanta on tosiaan aika pieni, joten en liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä lähtisi vielä vetämään.

[Volmari]

Kuinkahan suuressa määrin pari edellistä, käytännössä lumetonta talvea Lapin ulkopuolella on vaikuttanut maajoukkueleirityksen ulkopuolisten nuorten mutta lupaavien hiihtäjien kehitykseen? Seuratasolla ei ole kovin paljoa varaa leirittää. Muun muassa yksi pitkäaikaisista valtaseuroista IF Minken näyttäisi putoavan kelkasta nuorine lupauksineen ja on menettänyt kasvattiensa rinnalle hankkimiaankin hiihtäjiä.

[rulezman]

Varmasti vaikuttavat nämä lumettomat talvet täällä etelässä nuorten hiihtointoon. Jos lapsia ei saada suksille lumiolosuhteiden takia, niin mistä niitä harrastajia sitten taiotaan?
Onneksi tämä talvi tuntuu olevan mukava poikkeus.

Ruotsiin kun usein Suomen hiihtoa verrataan, niin on hyvä muistaa, että Ruotsissa asuu kuitenkin tuplasti enemmän ihmisiäkin verratuna Suomeen.

Myös harrastajia vaikuttaisi olevan selvästi enemmän. Vaikkapa edellistalvena kun verrataan Ruotsin ja Suomen 20-vuotiaiden mestaruuskisojen sprinttikisan osallistujalistaa, niin Ruotsissa starttiviivalla oli 96 naista verrattuna Suomen 50 naiseen.


Aikuisten sarjoissa tilanne onkin sitten päinvastainen, mutta en tiedä, ovatko Ruotsissa sitten kansallisen tason vanhemmat harrastelijat jossain omassa sarjasaan tai onko mestaruuskisoissa kilpailemiseen yiukemmat kriteerit Ruotsissa.

[M1999]

Laitetaanpa taas tutkimushousut jalkaan ja sukelletaan tilastojen maailmaan.

Alla lueteltuna eri maiden naiskärkihiihtäjien ikiä, kun saavutti uransa ensimmäisen henkilökohtaisen podiumpaikan maailmancupissa tai arvokisoissa.

Suomi:

Muranen 18 vuotta
Krista 20
Kerttu 24
Kuitunen 24
Saarinen 24
Varis 24
Anne 25
Roponen 28 (tosin vaikkapa parisprintistä MM-mitalia jo 26-vuotiaana)
Lisäksi Rikka Sarasoja-Lilja nousi 22-vuotiaana viestijoukkueen osana podiumurheilijaksi.

Suomalaisista on myös 2000-luvulta niin pieni otanta, että ainakaan nyt mitään väitöskirjaa en alkaisi näiden tietojen perusteella vielä väsäämään.

Norja:

Johaug 19
Jacobsen 20
Weng 20
Falla 20
Björgen 22
Östberg 22
Haga 24
Mari Eide 29 (MM-pronssi 2019 oli eka podiumpaikka henkilökohtaisesti)

Täytyy toki sitten huomioida, että Norjalta löytyy vaikkapa Lotte Wengin tasoista kaveria, joilla ei henkilökohtaisia podiumpaikkoja ole siunaantunut vielä yhtään.
Massaa Norjalla on niin valtavasti, että siellä pitää käytännössä näyttää kyntensä jo nuorena, että ylipäänsä yltää edes maajoukkueohjelmiin mukaan.

Ruotsi:

Karlsson 19
Kalla 20
Svahn 20
Andersson 21
Nilsson 21
Dahlqvist 23
Haag 23
Sundling 24

Naisten sprinttihiihto on osin muuttunut ruotsalaistenkin myötä, jotka tulevat heti nuorella iällä kärkikahinoihin mukaan, koska nopeusominaisuudet ovat jo lähestulkoon maksimaalisella tasolla. Vuosien edetessä se kestävyyskuntokin sitten kasvaa parhaiden tasolle.

Venäjä:

Nepryaeva 22
Stupak 22
Sedova (Kuleshova nykyisin) 23
Sorina 26
Tchekaleva 28
Rotcheva 29

Otanta Venäjältäkin aika pieni, koska naishiihto on erinäisistä syistä ollut aika alamaissa viime vuosina.

USA:

Diggins 23 (parisprintistä tosin löytyy jo paria vuotta aiemmin)
Caldwell 25
Randall 25
Björnsen 28
Brennan 32

Muita:

Majdic 22
Lampic 22
Fähndrich 23
Kowalczyk 24
Van der Graaff 24
Stadlober 25

Summa summarum; Suomesta on nyt edellisenä n. 15 vuotena noustu maailman huipulle keskimäärin n. pari vuotta myöhemmin ruotsalaisiin ja norjalaisiin verrattuna, mutta kuitenkin selvästi aiemmin vaikkapa USA:han ja Venäjään verrattuna.

Vaikuttaa siltä, että naisten puolella kestomenestyjät nousevat huipulle viimeistään 24-25 vuotiaina.
Ja tokihan tilastot voivat siinä mielessä myös valehdella, että ei podiumpaikka ole ainoa mittari huipulle nousemisesta. Nelossijalla ja kolmossijalla nyt ei loppujenlopuksi ole kuin korkeintaan psykologinen merkitys.

Mutta otanta on tosiaan aika pieni, joten en liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä lähtisi vielä vetämään.

Erittäin ansiokas tutkinta, kiitos tästä! Tästähän nyt voisi ottaa moniakin asioita huomioon, mutta ei nyt jaksa jokaiseen nippeliin kommentoida. Tuo sinun pointti että vaikuttaa naishiihtäjien kohdalta siltä että viimeistään 24-25 pitäisi olla huipulla, jos menestyjäksi aikoo. Siksi hieman kyllä kiirehtisin Matintalon, Piipon, Lylynperän, Joensuun ja Korvankin kehitysvauhtia - tuskaisan hidasta tai paikallaan polkevaa on (jopa taantuvaa). Ovat kuitenkin edelleen huippuonnistumisellakin kaukana podiumilta. Tällä kehitysvauhdilla jäävät hyviksi kansallisiksi urheilijoiksi tai Monosen tyyppiseksi sijoille 10-30 pyörimään (mikä toki sinänsä ok, mutta ei pitäisi kuitenkaan riittää, jos puhutaan Suomen kovimmista potentiaaleista). Varmaan ymmärrät kritiikin siitä, että ei sitä aikaa loputtomiin ole, kyllä harppausten toivoisi olevan isompia ja nopeampia.

Muuten miehistä olisi kiva nähdä samanlaista tilastoa. Meillähän on näitä 24-26 vuotiaita "lupaavia" miehiäkin: Suhonen, Lepistö, Vuorela, Mäki. Ei heidänkään kehitysvauhti päätä huimaa....

[Volmari]

Varmasti vaikuttavat nämä lumettomat talvet täällä etelässä nuorten hiihtointoon. Jos lapsia ei saada suksille lumiolosuhteiden takia, niin mistä niitä harrastajia sitten taiotaan?
Onneksi tämä talvi tuntuu olevan mukava poikkeus.

Tässä kun puhuttiin mm. valmennuksesta, tarkoitin jo kilpauralla olevia nuoria lupauksia. Seura- ja piirivalmennus onnistuu edullisesti siellä, missä on lunta, mutta tulee kalliiksi kuskata ja majoittaa urheilijoita muutamiin hiihtokeskuksiin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Se on toki selvä, että pelkkä hiihdon harrastaminenkin hiipuu ilman paikallista lunta.

[rulezman]

Siksi hieman kyllä kiirehtisin Matintalon, Piipon, Lylynperän, Joensuun ja Korvankin kehitysvauhtia - tuskaisan hidasta tai paikallaan polkevaa on (jopa taantuvaa). Ovat kuitenkin edelleen huippuonnistumisellakin kaukana podiumilta.

Totta, mutta pitää myöskin ymmärtää, että kaikilla urheilijoilla ei välttämättä taso riitä huipulle millään, vaikka harjoittelun ja muidenkin asioiden suhteen kaikki asiat tehtäisiin täysin oikein.
Edes Ruotsi ja Norja eivät kykene nostamaan jokaisesta ikäluokasta maailmanluokan hiihtiä. Voi hyvinkin olla, että nyt näillä 90-luvun lopun suomalaistoivoilla (Korva, Piippo ja kumppanit) henkilökohtaiset ominaisuudet eivät yksinkertaisesti riitä, vaan katseita pitää jo suunnata 2000-luvulla syntyneiden suuntaan. Toivotaan toki, että näin ei tilanne ole.

Katsotaan jos jaksan miesten osalta tehdä samanmoista vertailua. Näin mutulla voisi ainakin veikata, että keskimäärin miehet nousevat hiukan naisia vanhempina huipulle.

[rulezman]

Miehiä:

Suomi:

Niskanen 22 vuotta
Strandvall 23 (uran ainoa podium)
Nousiainen 24
Heikkinen 25
Ketelä 26 (uran ainoa podium)
Jylhä 26 (ainoa ainoa podium)
Jauhojärvi 26

Suomalaisten otanta varsin pieni, Lahden katastrofin jälkeen ei podiumtason urheilijoita ole kovin paljoa Suomesta tullut.

Norja:

Northug 20
Kläbö 20
Golberg 21
Tönseth 22
Brandsdal 23
Krüger 24
Sundby 24
Röthe 24
Iversen 24
Dyrhaug 25
Holund 26

Ruotsi:

Hellner 23
Peterson 23
Halfvarsson 24
Richardsson 27
Olsson 28

Venäjä:

Bolshunov 20
Ustjugov 21
Legkov 2
Belov 23
Yakimushin 23
Chervotkin 25
Melnichenko 26
Vyleghzanin 27

Ranska:

Manificat 23
Chanavat 23
Jouve 24
Vittoz 25
Gaillard 27

Muita

Pellegrino 20
Harvey 21
Cologna 22
De Fabiani 22
Young 23
Poltoranin 23
Teichmann 23
Musgrave 25
Angerer 25
Bauer 25
Sommerfeldt 26

Selvästi on havaittavissa, että sprinttityypit nousevat huipulle aiemmin ja distanssijyrät sitten vähän myöhemmin, mikä on toki täysin luonnollista.

[M1999]

Kiitos näistä tilastoista, mielenkiintoisia ainakin itselleni

[Volmari]

Miehiä:

Suomi:

Niskanen 22 vuotta
Strandvall 23 (uran ainoa podium)
Nousiainen 24
Heikkinen 25
Ketelä 26 (uran ainoa podium)
Jylhä 26 (ainoa ainoa podium)
Jauhojärvi 26

Suomalaisten otanta varsin pieni, Lahden katastrofin jälkeen ei podiumtason urheilijoita ole kovin paljoa Suomesta tullut.

Tuli mieleen, että ensimmäinen suomalainen mieshiihtäjä Lahden katastrofin jälkeen nousi hiihdon maailmancupin palkintopallille yllättäen vain vuosi myöhemmin eli 2002. Hänhän oli sprintteri Keijo Kurttila ja oli silloin 26-vuotias. Kurttila on jäänyt jostain syystä unohduksiiin, vaikka nousi podiumille mc:ssa peräti neljästi tuona muuten suomalaisittain ankeana aikana.

[rulezman]

Sama käy Lauri Pyykköselle, joka oli 02-03 kaudella peräti kolmas sprintticupissa parin podiumpaikan siivittämänä.

[rulezman]

Hyvin on Krista tänään podiumkamppailussa mukana. Olisihan se aika temppu kaikkien vaikeuksien jälkeen nousta nyt jo pallille.