Tour de Ski 18-19

[rulezman]

Kun puhutaan rahoituksen vähäisyydestä, voidaan kysyä miksi asiat eivät aikoinaan olleet ongelmana vaikka Lasse Virenille? Jos en ihan väärässä ole, harjoittelujen ja kilpailemisen ohella Virenillä ei ollut vaikeuksia hoitaa siviiliasioitaan kuntoon samalla ja hänen elintasonsa ei tainnut pahemmin edes kohota vaikka oli aikansa paras kestävyysjuoksija maailmassa.

Perinteiset amatööriurheilusäännöt vuosituhannen alusta olivat Virenin uran aikana ehdottomasti voimassa periaatteessa ja pitkälle käytännössäkin. Saatiinhan esimerkiksi jännittää, tulkitaanko mainokseksi, kun Viren riisui Montrealin olympialaisissa piikkarinsa jaloistaan ja nosti ne käteensä. Starttirahojen suuruutta ei kuitenkaan enää taidettu valvoa ja tavaratalokeikat olivat sallittuja, mutta ei niillä rikastunut. Vasta 1980-luvulla käytäntö höltyi, kun Juan Antonio Samaranchista tuli KOK:n puheenjohtaja.

Mikä on sinulla tässä pointtina? Onko rahanpuute syy miksi meillä ei ole yhtään kestävyysjuoksijaa joka ei pääse lähellekään Virenin tuloksia tai toista mieshiihtäjää joka taistelisi lähestulkoonkaan samoista sijoista kuin Iivo Niskanen?

On se raha ainakin osasyy tässäkin. Huomattavasti helpommin sitä rikastuu jossain muualla kuin hiihtoa tai yleisurheilua harrastamalla. Esim. liigapelaaja lätkässä tienaa vuoden aikana huomattavasti paremmin kuin käytännössä kaikki Suomen yleisurheilijat ja talvilajien harrastajat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ja mukavampaahan se on porukassa harrastaa kuin yksin harjoitella ihan saatanan raskaasti jossain vitun suolla päivät pitkät.
Jos vaikkapa Suomen 20 parhaalle maastohiihtäjille tarjottaisiin palkkaa se 35 000 euroa vuodessa, niin veikkaanpa, että taso nousisi kohisten. Sama palkka pitäisi toki valmentajillekin tarjota.
Osaamista Suomesta kuitenkin edelleen löytyy.

[joe]

Kun puhutaan rahoituksen vähäisyydestä, voidaan kysyä miksi asiat eivät aikoinaan olleet ongelmana vaikka Lasse Virenille? Jos en ihan väärässä ole, harjoittelujen ja kilpailemisen ohella Virenillä ei ollut vaikeuksia hoitaa siviiliasioitaan kuntoon samalla ja hänen elintasonsa ei tainnut pahemmin edes kohota vaikka oli aikansa paras kestävyysjuoksija maailmassa.

Perinteiset amatööriurheilusäännöt vuosituhannen alusta olivat Virenin uran aikana ehdottomasti voimassa periaatteessa ja pitkälle käytännössäkin. Saatiinhan esimerkiksi jännittää, tulkitaanko mainokseksi, kun Viren riisui Montrealin olympialaisissa piikkarinsa jaloistaan ja nosti ne käteensä. Starttirahojen suuruutta ei kuitenkaan enää taidettu valvoa ja tavaratalokeikat olivat sallittuja, mutta ei niillä rikastunut. Vasta 1980-luvulla käytäntö höltyi, kun Juan Antonio Samaranchista tuli KOK:n puheenjohtaja.

Mikä on sinulla tässä pointtina? Onko rahanpuute syy miksi meillä ei ole yhtään kestävyysjuoksijaa joka ei pääse lähellekään Virenin tuloksia tai toista mieshiihtäjää joka taistelisi lähestulkoonkaan samoista sijoista kuin Iivo Niskanen?

On se raha ainakin osasyy tässäkin. Huomattavasti helpommin sitä rikastuu jossain muualla kuin hiihtoa tai yleisurheilua harrastamalla. Esim. liigapelaaja lätkässä tienaa vuoden aikana huomattavasti paremmin kuin käytännössä kaikki Suomen yleisurheilijat ja talvilajien harrastajat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ja mukavampaahan se on porukassa harrastaa kuin yksin harjoitella ihan saatanan raskaasti jossain vitun suolla päivät pitkät.
Jos vaikkapa Suomen 20 parhaalle maastohiihtäjille tarjottaisiin palkkaa se 35 000 euroa vuodessa, niin veikkaanpa, että taso nousisi kohisten. Sama palkka pitäisi toki valmentajillekin tarjota.
Osaamista Suomesta kuitenkin edelleen löytyy.

Ei ole minusta kiinni etteikö saisi maksaa, tosin en tiedä maksetaanko missäänpäin maailmaa tuolla tavalla. Valmentaja voisi toki tuolla palkalla valmentaa useampaakin urheilijaa kuin vain yhtä.

Lätkä ei oikein kelpaa perusteeksi tähän koska ei yhteiskunta maksa heillekään tuollatavoin, seurojen tulonhankkimismenetelmät on muita. Eikä oikein lätkästä ole mitään edes opittavissa koska hiihdossa ja yleisurheilussa ei ole vastaavia mahdollisuuksia tienata jollet ole aivan maailman huippu, jollainen lätkänpelaajankaan ei tarvitse olla.

Suurin ongelma on kai se että sitä jaettavaa tukirahaa on kovin vähän. Sitten toisena tulee se että paraurheilijat jakavat samaa pottia yhdessä hiihtäjien ja yleisurheilijoiden kanssa. Siis jos homma toimii niin että heille annettavat rahat on muilta pois. Voi tietysti olla että jos Suomessa olisikin yhtä äkkiä 30 Simo Lipsasen tasoista yleisurheilijaa niin heille kaikille annettaisiin sama kuin Lipsaselle annetaan nyt, ei taida kuitenkaan olla ihan niin.

[rulezman]

Kun puhutaan rahoituksen vähäisyydestä, voidaan kysyä miksi asiat eivät aikoinaan olleet ongelmana vaikka Lasse Virenille? Jos en ihan väärässä ole, harjoittelujen ja kilpailemisen ohella Virenillä ei ollut vaikeuksia hoitaa siviiliasioitaan kuntoon samalla ja hänen elintasonsa ei tainnut pahemmin edes kohota vaikka oli aikansa paras kestävyysjuoksija maailmassa.

Perinteiset amatööriurheilusäännöt vuosituhannen alusta olivat Virenin uran aikana ehdottomasti voimassa periaatteessa ja pitkälle käytännössäkin. Saatiinhan esimerkiksi jännittää, tulkitaanko mainokseksi, kun Viren riisui Montrealin olympialaisissa piikkarinsa jaloistaan ja nosti ne käteensä. Starttirahojen suuruutta ei kuitenkaan enää taidettu valvoa ja tavaratalokeikat olivat sallittuja, mutta ei niillä rikastunut. Vasta 1980-luvulla käytäntö höltyi, kun Juan Antonio Samaranchista tuli KOK:n puheenjohtaja.

Mikä on sinulla tässä pointtina? Onko rahanpuute syy miksi meillä ei ole yhtään kestävyysjuoksijaa joka ei pääse lähellekään Virenin tuloksia tai toista mieshiihtäjää joka taistelisi lähestulkoonkaan samoista sijoista kuin Iivo Niskanen?

On se raha ainakin osasyy tässäkin. Huomattavasti helpommin sitä rikastuu jossain muualla kuin hiihtoa tai yleisurheilua harrastamalla. Esim. liigapelaaja lätkässä tienaa vuoden aikana huomattavasti paremmin kuin käytännössä kaikki Suomen yleisurheilijat ja talvilajien harrastajat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ja mukavampaahan se on porukassa harrastaa kuin yksin harjoitella ihan saatanan raskaasti jossain vitun suolla päivät pitkät.
Jos vaikkapa Suomen 20 parhaalle maastohiihtäjille tarjottaisiin palkkaa se 35 000 euroa vuodessa, niin veikkaanpa, että taso nousisi kohisten. Sama palkka pitäisi toki valmentajillekin tarjota.
Osaamista Suomesta kuitenkin edelleen löytyy.

Lätkä ei oikein kelpaa perusteeksi tähän koska ei yhteiskunta maksa heillekään tuollatavoin, seurojen tulonhankkimismenetelmät on muita. Eikä oikein lätkästä ole mitään edes opittavissa koska hiihdossa ja yleisurheilussa ei ole vastaavia mahdollisuuksia tienata jollet ole aivan maailman huippu, jollainen lätkänpelaajankaan ei tarvitse olla.

Siinähän se onkin kuin lätkää (tai futista tai jopa varauksella koripalloa) pelaamalla ei tarvitse edes olla sillä aivan absoluuttisella huipulla, jotta pääsee mukaviin vuosiansioihin käsiki. Hiihdossa, tai yksilölajeissa yleensäkin, on ehdottomasti oltava juurikin sillä ansoluuttisella huipulla, jos haluaa elantonsa harrastuksellaan tienata.
Jokainen voi miettiä, kuinka paljon tällainen asia painaa vaikkapa jalkapalloa ja hiihtoa molemia koko ikänsä harrastaneen päässä siinä 16-vuotiaana, kun pitää päättää, että kumpaan lajiin alkaa panoatamaan tosissaan.
Siinäpä olisi jollekin liikuntatieteitä opiskelevalle aihetta oppariin.

Toki, vertailu joukkuelajien ja yksilölajien kanssa on varsin turhaa, selvää kuitenkin mielestäni on, että joukkuelajit vievät ison osan potentiaalisista huippu-urheilijoista mennessään. Esimerkiksi Norjassa ainoastaan jalkapallo on todella suosittu joukkuelaji, lätkä, koripallo, sähly ynnämuut Suomessa suositut lajit ovat siellä marginaalissa.

[joe]

Kun puhutaan rahoituksen vähäisyydestä, voidaan kysyä miksi asiat eivät aikoinaan olleet ongelmana vaikka Lasse Virenille? Jos en ihan väärässä ole, harjoittelujen ja kilpailemisen ohella Virenillä ei ollut vaikeuksia hoitaa siviiliasioitaan kuntoon samalla ja hänen elintasonsa ei tainnut pahemmin edes kohota vaikka oli aikansa paras kestävyysjuoksija maailmassa.

Perinteiset amatööriurheilusäännöt vuosituhannen alusta olivat Virenin uran aikana ehdottomasti voimassa periaatteessa ja pitkälle käytännössäkin. Saatiinhan esimerkiksi jännittää, tulkitaanko mainokseksi, kun Viren riisui Montrealin olympialaisissa piikkarinsa jaloistaan ja nosti ne käteensä. Starttirahojen suuruutta ei kuitenkaan enää taidettu valvoa ja tavaratalokeikat olivat sallittuja, mutta ei niillä rikastunut. Vasta 1980-luvulla käytäntö höltyi, kun Juan Antonio Samaranchista tuli KOK:n puheenjohtaja.

Mikä on sinulla tässä pointtina? Onko rahanpuute syy miksi meillä ei ole yhtään kestävyysjuoksijaa joka ei pääse lähellekään Virenin tuloksia tai toista mieshiihtäjää joka taistelisi lähestulkoonkaan samoista sijoista kuin Iivo Niskanen?

On se raha ainakin osasyy tässäkin. Huomattavasti helpommin sitä rikastuu jossain muualla kuin hiihtoa tai yleisurheilua harrastamalla. Esim. liigapelaaja lätkässä tienaa vuoden aikana huomattavasti paremmin kuin käytännössä kaikki Suomen yleisurheilijat ja talvilajien harrastajat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ja mukavampaahan se on porukassa harrastaa kuin yksin harjoitella ihan saatanan raskaasti jossain vitun suolla päivät pitkät.
Jos vaikkapa Suomen 20 parhaalle maastohiihtäjille tarjottaisiin palkkaa se 35 000 euroa vuodessa, niin veikkaanpa, että taso nousisi kohisten. Sama palkka pitäisi toki valmentajillekin tarjota.
Osaamista Suomesta kuitenkin edelleen löytyy.

Lätkä ei oikein kelpaa perusteeksi tähän koska ei yhteiskunta maksa heillekään tuollatavoin, seurojen tulonhankkimismenetelmät on muita. Eikä oikein lätkästä ole mitään edes opittavissa koska hiihdossa ja yleisurheilussa ei ole vastaavia mahdollisuuksia tienata jollet ole aivan maailman huippu, jollainen lätkänpelaajankaan ei tarvitse olla.

Siinähän se onkin kuin lätkää (tai futista tai jopa varauksella koripalloa) pelaamalla ei tarvitse edes olla sillä aivan absoluuttisella huipulla, jotta pääsee mukaviin vuosiansioihin käsiki. Hiihdossa, tai yksilölajeissa yleensäkin, on ehdottomasti oltava juurikin sillä ansoluuttisella huipulla, jos haluaa elantonsa harrastuksellaan tienata.
Jokainen voi miettiä, kuinka paljon tällainen asia painaa vaikkapa jalkapalloa ja hiihtoa molemia koko ikänsä harrastaneen päässä siinä 16-vuotiaana, kun pitää päättää, että kumpaan lajiin alkaa panoatamaan tosissaan.
Siinäpä olisi jollekin liikuntatieteitä opiskelevalle aihetta oppariin.

Toki, vertailu joukkuelajien ja yksilölajien kanssa on varsin turhaa, selvää kuitenkin mielestäni on, että joukkuelajit vievät ison osan potentiaalisista huippu-urheilijoista mennessään. Esimerkiksi Norjassa ainoastaan jalkapallo on todella suosittu joukkuelaji, lätkä, koripallo, sähly ynnämuut Suomessa suositut lajit ovat siellä marginaalissa.

Olematta huippu Suomessa ei hyviin vuosiansioihin pääse kuin jääkiekossa. Mutta kansainvälisessä vertailussa Suomessa yksilöurheilijalla ei ole sen vaikeampaa kuin muuallakaan: itse asiassa olemalla hyvä yleisurheilija tai hiihtäjä Suomessa pääsee arvostetuksi sankariksi joka ei toteudu ihan kaikissa maissa. En nyt sen kummemmin tiedä eri urheilumuotojen suosiota eri maissa mutta kun Norjan edellä oli sana esimerkiksi niin missä muualla joukkuelajit eivät vie huippuja pois yksilölajeista, siis enemmän kuin Suomessa?

Varmaan melkein joka ainoassa Euroopan maassa paitsi Suomessa ykköslaji kaikista on jalkapallo. Suomessakin se laji on sikäli täysin turha että maajoukkueemme historia todistaa sen että arvokisamenestystä ei ole koskaan tullut eikä sitä koskaan tulekaan. Ei edes päästä mihinkään arvokisoihin ikinä saati että sieltä saataisiin joku mitali. Jos jollakin ihmeen kaupalla Suomi selviäisi vaikka EM-kisoihin mutta häviäisi siellä kaikki pelinsä, vuoden urheilija valinnoissa jalkapallomaajoukkue saisi varmaan joukkueille osoitetun palkinnon.

Norjasta vielä sellaista että yleisurheilussa se on ihmeellinen maa. 1990-luvulla Norjalla oli kovia kansainvälisen luokan kilpailijoita, sitten oli käytännössä lähes täysin hiljaista ja nyt taas heillä on monta todella kovaa tekijää, huomattavasti parempia kuin Suomella on.

Meillä on kärki ohutta. Jos mitään aivan käsittämätöntä ihmettä ei tapahdu niin jo nyt on selvää että arvokisamitaleista tänä talvena kisaavat vain Iivo Niskanen, Krista Pärmäkoski sekä Kaisa Mäkäräinen ampumahiihdossa. Tuon luulisi kuitenkin kasvattavan uskoa sikäli että meillä on edes muutama urheilija huipulla, he osaavat harjoitella oikein, he harjoittelevat muun maajoukkueen mukana ja sitä voi seurata ja tehdä samoja juttuja mukana.

[rulezman]

Eli historia määrittää myös tulevaisuuden? Totta on, että jalkapallossa Suomen kokoisen valtion on käytännössä mahdoton pärjätä, mutta poikkeis vahvistaa aina säännön. Mitenkäs se Islanti on viime aikoina pärjännyt? Joku Tanskakin taisi voittaa Euroopan mestaruuden aikoinaan? Kroatiassa asukkaita on vähemmän kuin Suomessa.
Suomen osalta toki harmi on, että samoista urheilijatyypeistä jalkapalloilijoiden kansa kilpailevat lätkä ja salibandy, joilla taitaa yhteensä olla suunnileen saman verran lisensoituja pelaajia kuin futiksella.

Väittäisin myös, että kansainvälisesti Suomessa on vaikeampaa olla yksilöirheilija kuin monessa muussa maassa. Norjassa varsinkinki resurssit ovat ihan eri planeetalta, en nyt Norjan tukijärjestelmää tiedä, mutta voisi veikata, että paremmin sillä toimeen tulee kuin Suomessa.
Isoissa Euroopan maissa (Saksa, Itävalta, Italia jne) iso osa urheilijoista melkein väkisin sitten tyrkätään valtion hommiin (tulli, armeija, poliisi) töihin, josta tulee säännöllinen kuukausipalkka. Suomessa on käytännössä armeijassa muutama liikunta-aliupseerin paikkaa, joihin tätä voi soveltaa. Tämän hetkisistä huipuista ainakin Hakola ja Arttu Kangas tienaavat elantoaan tällä nimikkeellä.
Pienissä maissa sitten jos olet menestyvä huippu-urheilija, niin et pääse hukkumaan sinne massaan ja koko valtio tuntee sinut. Silloinhan sitä mainetta ja mammonaa vasta tuleekin.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Kohta mennään Val Müstairin karsintojen merkeissä, Pärmis, Hakola ja Vuorinen tänään jatkoon, muiden jatkoonpääsy olisi kova yllätys.

[M1999]

Kannattaa lukea YLE:n sivuilta juttu Venäjän päävalmentajasta. Ehkä se avaa sitä miksi Suomi ei nykyhiihdossa yksittäisiä urheilijoita lukuunottamatta ole kartalla. Mielestäni voitaisiin oikeasti myöntää se, että valmennuksessa jäädään pahasti jälkeen. Kaksi asiaa paistaa läpi jutusta:

1. Nopeus ja voimaharjoittelun määrä viikoittain tuntuu todella rajulta. Venäjällä ymmärretty mitä nykyhiihdossa vaaditaan. Tehoa ylävartaloon (tasatyöntö), nopeita jalkoja, rytminvaihtokykyä (kirit, juoksut ylämäkeen, yhteislähtöjen rytminmuutokset). Tähän kun miettii suomalaisia hiihtäjiä, niin pahaa oikein tekee ajatellakin, että miten ei näin monen vuoden aikana ole esim. Kerttu Niskasen, Laura Monosen tasatyöntöä laitettu kuntoon??? Hyvä esimerkki on esim. Ustjugov - hiihtää todella epätasaisesti kilpailun sisällä, välillä tuntuu kuolevan ladulla, mutta osaa hiihtää rytminvaihdoksin oikeassa paikkaa. Sen sijaan suomalainen hiihtäjä jumputtaa tasaista konemaista tehotonta menoa koko kilpailun.

2. Päävalmentaja vastaa koko ryhmästä, näin langat pysyvät käsissä ja hän koko ajan tietää missä urheilijat menevät ja mitä tekevät. Nyt tuntuu, että Haavisto on koko ajan yhtenä kysymysmerkkinä, eikä tunnu edes tietävän mistä ongelmat urheilijoilla johtuvat. Miten voisikaan tietää, kun yksittäiset valmentajat tekevät eri asioita joka hiihtäjän kohdalla. Haavistolla ei näytä olevan mitään tietoa mitä kesän harjoittelukauden aikana on tapahtunut. Nyt sSuomessa ei ole valmennuslinjaa vaan henkilökohtaiset valmentajat tekevät omia juttujaan hiihtäjien kanssa. Tulos on se, että vain yksittäiset urheilijat pärjäävät (Iivo ja Krista). Ilmeisesti heille sitten on osunut se valmentaja joka on kartalla nykyhiihdosta. Tämähän on ihan sattumaluokkaa.

Kehitystä ei voi tapahtua ennen kuin myönnetään se, ettei suomalainen valmennuslinja ja valmentajat ole tällä hetkellä maailman parhaiden maiden tasolla (Norja, Venäjä, Ruotsi). Sprinttihiihto valmennuksessa jäädään sitten myös USA:sta jälkeen. Tämä ei mielestäni ole resurssikysymys, eikä välttämättä harrastajamääräkysymyskään. Parempia ja enemmän harrastajia tulee, kun valmennus olusi ajan tasalla heti nuorista lähtien.

PS. Hienoa, että YLE nosti tämän esiin, eikä aina huudella vain Venäjän dopingin käytöstä, vaan siitä että siellä on valmennys hyvällä tasolla

[rulezman]

Suomihan on hiihdossa historian saatossa ollut isossa kuvassa se neljänneksi kovin maa, Norja ja Venäjä selvästi edellä, Ruotsin kanssa varsin tasaista. Siinä mielessä tilanne ei juurikaan ole muuttunut, Keski-Euroopasta tulee edelleen yksittäisiä huippuja. Oikeastaan vain Jenkit (naiset) ovat nostaneet selvästi tasoaan viime vuosien aikana.

Totta on, että iso harjoituskeskus, jossa kaikki urheilijat asuisivat, olisi se ideaalivaihtoehto. Mutta ovatko urheilijat valmiita sitoutumaan sellaiseen? Osa varmasti, mutta osalle ei varmasti nappaisi.

Venäjän osalta pitää muistaa, että massaa siellä on aivan valtavasti. Valmennus toki on raakaa ja omistautuminen huippu-urheilulle keskimäärin varmasti normaalia länsimaalaista kovempaa. Mutta eihän se silti dopingongelmaa poista. Viime aikojen todisteiden valossa ketään venäläishiihtäjää on vaikea nähdä puhtaana urheilijana. Sochi 2014 nevö föget...

[M1999]

Mielestäni tilanne on muuttunut siinä mielessä, että nykyisin (tarkoitan ihan viime vuosia) Suomi on jäänyt naisissa selkeästi jälkeen Ruotsista, Venäjästä, Norjasta. Lisäksi USA mennyt tänä vuonna viimeistään ohi ja ihan nykyhetkeä kun ajattelee niin Saksastakin löytyy jo parempi taso. Kyllä Suomi vielä 70-luvulta aina 2010-puoliväliin oli naisten puolella ihan tasavertainen Venäjän ja välillä Norjankin kanssa. Ruotsia reippaasti edellä.

Miesten puolella oltiin 70-90-luvuilla ehdottomasti maailman kärjen tahdissa. Kaukana edellä keski-euroopan maita. Nyt ainakin Ranskasta löytyy jo laajempi taso. Eli kyllä suuntaus on alaspäin ja tähän olisi nyt syytä reagoida.

Ehkä Venäjää ja Norjaa ei saavuteta, mutta kyllä heti seuraavana täytyy pysyä Ruotsin kanssa. Aika vähään nykyään tyydytään.

[rulezman]

Miesten puolella oltiin 70-90-luvuilla ehdottomasti maailman kärjen tahdissa. Kaukana edellä keski-euroopan maita. Nyt ainakin Ranskasta löytyy jo laajempi taso. Eli kyllä suuntaus on alaspäin ja tähän olisi nyt syytä reagoida.

Itä-Saksa ja Tsekkoslovakia olivat tuolla ajanjaksolla todella kovia, aika samalla tasolla Suomen kanssa jos näin mutulla veikkailisi. Suomen miesten vieatijoukkueelta löytyy vuosien 1970-1990 väliltä kuusi viestimitalia, kolme MM-kisoista ja kolme olympialaisista. Viestijoukkie oli siis mitaleilla 50% arvokisoja. Ainakin Neuvostoliitolla, Norjalla ja Ruotsilla saldo on kovempi. Sveitsillä, Italialla, Tsekkoslovakialta ja Itä-Saksalta löytyy myös mitaleita.


-------------

Krista karsinnan kymmenes, harmittavasti Östbergiin eroa tuli neljä sekkaa lisää. Kukaan kovista ei karsiutunut, jopa Sedova pääsi viimeisten joukossa eriin.

[M1999]

Unohdat nyt sopivasti tästä 70-90-lukujen vertailusta sen 90-luvun, joka oli se huippu vuosikymmen Suomen miehille. Ne mitalit ja viestit kun lisätään joukkoon, niin kyllä silloin on oikeutettua sanoa Suomen olleen kaukana edellä Keski-Eurooppaa 70-90 luvuilla. Ja itse asiassa aivan Venäjän, Ruotsin ja Norjan kanssa samoissa.

[joe]

PS. Hienoa, että YLE nosti tämän esiin, eikä aina huudella vain Venäjän dopingin käytöstä, vaan siitä että siellä on valmennys hyvällä tasolla

Ihan hyvä juttu. Ylellä on taipumuksena pyrkimys toimia asennekasvattajana sen sijaan että pitäytyisi tiedonvälittäjän roolissa. Ylen vahvaan EU-mieleiseen linjaan kuuluu kirjoittaa ryssästä kakkaa niin paljon kuin suinkin, doping-kortti tarjoaa tähän urheilusivuilla oivan mahdollisuuden. Varmaan venäläiset douppaa mutta en usko norjalaisten olevan yhtään sen kiltimpiä tässä asiassa. Kenties meidän surkean menestyksen syy onkin juuri se että yritämme pyristellä muiden mukana ilman kiellettyjä aineita.

Maastohiihdossa et pysty vertailemaan tasoasi aiempiin kausiin verrattuna kuin suhteessa muihin kilpailijoihin. En usko että Kerttu Niskasen tai Laura Monosen osalla tasatyönnön harjoittelemattomuus olisi ratkaisevassa roolissa, oleellista on se että he eivät ole parhaiden kausiensa veroisessa kunnossa.

[M1999]

Ettei mene mutuiluksi, niin 70-99 miesten viestimitalit:
1. Norja 16
2. Suomi 12
3. N-liitto/Venäjä 10
4. Ruotsi 8
5. Italia 8
6. Saksa/DDR 3
7. Tsekki 2
8. Itävalta 1
9. Sveitsi 1

Joten kyllä voi sanoa Suomen olleen kärjen tahdissa, jopa muita edellä paitsi Norjaa

[RobinHood]

Kannattaa lukea YLE:n sivuilta juttu Venäjän päävalmentajasta. Ehkä se avaa sitä miksi Suomi ei nykyhiihdossa yksittäisiä urheilijoita lukuunottamatta ole kartalla. Mielestäni voitaisiin oikeasti myöntää se, että valmennuksessa jäädään pahasti jälkeen. Kaksi asiaa paistaa läpi jutusta:

1. Nopeus ja voimaharjoittelun määrä viikoittain tuntuu todella rajulta. Venäjällä ymmärretty mitä nykyhiihdossa vaaditaan. Tehoa ylävartaloon (tasatyöntö), nopeita jalkoja, rytminvaihtokykyä (kirit, juoksut ylämäkeen, yhteislähtöjen rytminmuutokset). Tähän kun miettii suomalaisia hiihtäjiä, niin pahaa oikein tekee ajatellakin, että miten ei näin monen vuoden aikana ole esim. Kerttu Niskasen, Laura Monosen tasatyöntöä laitettu kuntoon??? Hyvä esimerkki on esim. Ustjugov - hiihtää todella epätasaisesti kilpailun sisällä, välillä tuntuu kuolevan ladulla, mutta osaa hiihtää rytminvaihdoksin oikeassa paikkaa. Sen sijaan suomalainen hiihtäjä jumputtaa tasaista konemaista tehotonta menoa koko kilpailun.

2. Päävalmentaja vastaa koko ryhmästä, näin langat pysyvät käsissä ja hän koko ajan tietää missä urheilijat menevät ja mitä tekevät. Nyt tuntuu, että Haavisto on koko ajan yhtenä kysymysmerkkinä, eikä tunnu edes tietävän mistä ongelmat urheilijoilla johtuvat. Miten voisikaan tietää, kun yksittäiset valmentajat tekevät eri asioita joka hiihtäjän kohdalla. Haavistolla ei näytä olevan mitään tietoa mitä kesän harjoittelukauden aikana on tapahtunut. Nyt sSuomessa ei ole valmennuslinjaa vaan henkilökohtaiset valmentajat tekevät omia juttujaan hiihtäjien kanssa. Tulos on se, että vain yksittäiset urheilijat pärjäävät (Iivo ja Krista). Ilmeisesti heille sitten on osunut se valmentaja joka on kartalla nykyhiihdosta. Tämähän on ihan sattumaluokkaa.

Kehitystä ei voi tapahtua ennen kuin myönnetään se, ettei suomalainen valmennuslinja ja valmentajat ole tällä hetkellä maailman parhaiden maiden tasolla (Norja, Venäjä, Ruotsi). Sprinttihiihto valmennuksessa jäädään sitten myös USA:sta jälkeen. Tämä ei mielestäni ole resurssikysymys, eikä välttämättä harrastajamääräkysymyskään. Parempia ja enemmän harrastajia tulee, kun valmennus olusi ajan tasalla heti nuorista lähtien.

PS. Hienoa, että YLE nosti tämän esiin, eikä aina huudella vain Venäjän dopingin käytöstä, vaan siitä että siellä on valmennys hyvällä tasolla

Juuri näin. Sen taakse ei voi mennä, että ei ole harrrastajia, on laskettu, että Suomessa on yli 800 000 hiihdon harrastajaa. Se tekee hiihdosta Suomen harrastetuimman lajin.

1. Pitäisi siirtyä niin kuin mtv3 huippuhyvä asiantuntija Jari Isometsä on puhunut, joukkueurheilusta tutumpaan päävalmentaja/joukkuevetoiseen systeemiin, missä yksi päävalmentaja vastaa maajoukkueen harjoittelemisesta nykyisen henk. koht. valmentaja painoitteisen systeemin sijaan. Tämä olisi myös resurssitehokkaampi systeemi, sillä näin yksi valmetaja kykenisi vastaamaan useiden kymmenien hiihtäjien harjoittelusta.

2. Aivan niin kuin iltasanomen huippuhyvä asiantuntija Harri Kirvesniemi kauden alla puhui, suomalaiset harjoittelevat väärin ja liikaa - painotetaan liikaa määrää tehojen sijaan. Kirvesniemi sanoi, että määrä ei merkitse mitään, jos harjoittelet väärin - paljon tärkeämpää on harjoittelun laatu - harjoittelun erilaiset painotukset jne..Kirvesniemi painotti, että suomalaiset nuoret harjoittelevat liikaa määrää ja liian vähän tehoja.

Harri Kirvesniemi Suomen maastohiihtojoukkueen päävalmentajaksi

Pärmäkoksi, Hakola ja Vuorinen hyvillä sijoilla Val Mustairin karsinnasta jatkoon.

[M1999]

Suomihan on hiihdossa historian saatossa ollut isossa kuvassa se neljänneksi kovin maa, Norja ja Venäjä selvästi edellä, Ruotsin kanssa varsin tasaista. Siinä mielessä tilanne ei juurikaan ole muuttunut, Keski-Euroopasta tulee edelleen yksittäisiä huippuja. Oikeastaan vain Jenkit (naiset) ovat nostaneet selvästi tasoaan viime vuosien aikana.

Totta on, että iso harjoituskeskus, jossa kaikki urheilijat asuisivat, olisi se ideaalivaihtoehto. Mutta ovatko urheilijat valmiita sitoutumaan sellaiseen? Osa varmasti, mutta osalle ei varmasti nappaisi.

Venäjän osalta pitää muistaa, että massaa siellä on aivan valtavasti. Valmennus toki on raakaa ja omistautuminen huippu-urheilulle keskimäärin varmasti normaalia länsimaalaista kovempaa. Mutta eihän se silti dopingongelmaa poista. Viime aikojen todisteiden valossa ketään venäläishiihtäjää on vaikea nähdä puhtaana urheilijana. Sochi 2014 nevö föget...

En muuten ymmärrä, että miksi ammattihiihtäjät eivät muka olisi valmiita muuttamaan harjoituskeskuksiin tai samaan kaupunkiin? Kyllähän joukkuelajienkin ammattilaiset muuttavat työn perässä johonkin tiettyyn kaupunkiin tai vaikka eri maahan ja harjoittelevat yhdessä harjoituskeskuksissa. Tätä tehdään jopa alaikäisenä. Miksi muka hiihdossa ei voisi näin tehdä?

Jopa itse olen muuttanut työn perässä, vaikka en ehkä olisi halunnut

[rulezman]

Myönnetään, 90-luku oli erinomaista aikaa miesten hiihdolle, mutta olen edellee sitä mieltä, että Norja, Venäjä ja Ruotsi ovat historian saatossa kokonaiskuvassa selvästi Suomea vahvempia.
Nythän Ruotsin mieshiihto on valahtanut jopa syvempään kuoppaan kuin Suomessa, mitä siellä on tehty väärin?

Siinäkin olen samaa mieltä, että urheilijan tulisi olla valmis muuttamaan työnsä perässä, mutta eihän tällaista voi vaatia keneltäkään. Ja is ongelma on taas se, että se henkilökohtainen valmentaja ei voi välttämättä perässä seirata leipätyönsä takia, hiihdosta kun ei juuri palkkaa saa.

Normaali sprinttikarsinta Suomen miehiltä. Toivottavasti joku yltää välieriin asti.

[AH-fani]

90-luvulla suomalaisetkin mussuttivat epoa. Nyt dopingia on kitketty aika lailla, mutta Venäjähän ei vieläkään anna Wadalle mahdollisuutta päästä käsiksi siellä suoritettuihin testeihin. On siis jatkettu vanhaan malliin, vaikkakin pakosti on toimintaa jouduttu kai ainakin miettimään ja olemaan varovaisempia. Silti on mielestäni ennenaikaista uskoa venäläisten mihinkään lässytyksiin harjoitteluistaan yms. tai jopa väittää heitä yhtä puhtaiksi kuin norjalaisia

[M1999]

Jos oli karsintahiihdot normaalisuoritus suomalaisilta. Niin samaa voi sanoa erähiihdoista - tuttu hyytyminen joukon hännille.

[M1999]

90-luvulla suomalaisetkin mussuttivat epoa. Nyt dopingia on kitketty aika lailla, mutta Venäjähän ei vieläkään anna Wadalle mahdollisuutta päästä käsiksi siellä suoritettuihin testeihin. On siis jatkettu vanhaan malliin, vaikkakin pakosti on toimintaa jouduttu kai ainakin miettimään ja olemaan varovaisempia. Silti on mielestäni ennenaikaista uskoa venäläisten mihinkään lässytyksiin harjoitteluistaan yms. tai jopa väittää heitä yhtä puhtaiksi kuin norjalaisia

On tämä jännää, kun muiden systeemit perustuvat dopingiin. Vain suomalaiset siis voivat menestyä puhtaana? No me voidaan uskoa näin ja pitää omaa valmennustamme huippuna. Jos tämä on yleinen ajatus, niin ei tarvi ihmetellä kun menestystä ei tule

[AH-fani]

90-luvulla suomalaisetkin mussuttivat epoa. Nyt dopingia on kitketty aika lailla, mutta Venäjähän ei vieläkään anna Wadalle mahdollisuutta päästä käsiksi siellä suoritettuihin testeihin. On siis jatkettu vanhaan malliin, vaikkakin pakosti on toimintaa jouduttu kai ainakin miettimään ja olemaan varovaisempia. Silti on mielestäni ennenaikaista uskoa venäläisten mihinkään lässytyksiin harjoitteluistaan yms. tai jopa väittää heitä yhtä puhtaiksi kuin norjalaisia

On tämä jännää, kun muiden systeemit perustuvat dopingiin. Vain suomalaiset siis voivat menestyä puhtaana? No me voidaan uskoa näin ja pitää omaa valmennustamme huippuna. Jos tämä on yleinen ajatus, niin ei tarvi ihmetellä kun menestystä ei tule

Muita sentään testaillaan riippumattomien testaajien toimesta, kun taas Venäjä voi piilotella eikä vieläkään ole myöntynyt kv. yhteistyöhön. Tämä on vain faktaa. En pysty sanomaan, miten ja kuinka paljon ylipäänsä doupataan. Venäjällä selkeästi röyhkeämmin ja enemmän joka tapauksessa jo ihan faktojen ja entisyyden perusteella pääteltynä

[rulezman]

Ei kai kukaan missään vaiheessa ole sanonut, että muutkin kuin venäläiset eivät voisi doupata?
M1999:llä näyttää olevan kuitenkin aikamoisia vaikeuksia hyväksyä, että Venäjällä on jo ihan todistetusti valtiojohtoiset dopingohjelmat pyörimässä.
Vastahan uutisissakin oli, että Suomi lähettää dopingtestejä ruotsalaisille analysoitavaksi. Voiko joku kuvitella, että Venäjä lähettäisi urheilijoiden testejä vaikkapa tänne?

Kristalta taisi valitettavasti mennä voittosaumat siinä. Val Müstairin sprintti on ennenkin ollut kompastuskivi, samoin nyt. Aikamoista vetoa vaatisi etenkin huomenna aikamoista rykäisyä.