Urheilijan arvostus ei lähde ensisijaisesti siitä, kuinka kansainvälinen ja kilpailtu laji on. Urheilua seuraavalla medialla ja yleisöllä pitää olla myös erityistä mielenkiintoa lajiin ja urheilijaan. Turha tässä on toistaa, mihin lajeihin suomalaisten mielenkiinto suuntautuu, mutta uinti ei niihin kuulu.
Yksi syy tähän lienee meikäläisittäin uinnin monotonisuus suorituksena, mikä korostuu arvokisojen runsaissa starteissa. Toinen se, että urheilijoita ei edes tunnista altaassa, saati että voisi seurata kasvojen ilmeitä. Jää vähemmän pohdittavaa ja keskusteltavaa kuin vaikkapa yleisurheilulajeissa, hiihdossa ja painissa. Jossain Unkarissa ja Hollannissa uinnilla on niin pitkät perinteet, että median ja yleisön tapa seurata lajia voi olla toinen, mistä johtuen myös arvostus on suurempaa.
Myös urheilijan persoona vaikuttaa tämän kiinnostavuuteen ja arvostukseen. Jani Sievinen on ehkä ainoa suomalainen uimari, jonka suoritukset kiinnostivat etukäteen tuulipukukansaakin. Mutta hän oli myös mediassa poikkeuksellisen paljon esillä melko värikkään persoonansa takia. Myös isänsä oli esillä ja vahvisti tunnetta meidän yhteisestä perheestä. Emilia Pikkaraisesta olisi kai tullut erittäin seurattu uimari, mikäli olisi jatkanut uraansa pitempään ja nimenomaan rouva Bottaksena.