Verbalin jälkianalyysit (osa 1)SveitsiMaalivahdit:Diego Benaglio pelasi odotetusti ykkösvahtina, mutta antoi merkityksettömässä kolmannessa ottelussa tietä maajoukkueuransa päättäneelle Pascal Zuberbühlerille, joka sitten torjuikin asiaankuuluvasti isäntien ainoan voiton. Benagliota on kuitenkin turha syytellä, sillä mies ei takaiskumaaleille juuri mitään mahtanut.
Puolustus:Philippe Senderos oli puolustuksessa herra ja hidalgo, mutta hyvin esiintyi myös oikealla laidalla vaivoista kärsineen Philipp Degenin syrjäyttänyt Stephan Lichtsteiner. Hyökkäyssuuntaan Lichtsteiner ei erityisemmin osallistunut, mutta puolustusvelvoitteet mies hoiti kunnialla. Ludovic Magnin oli enemmän mukana hyökkäyskuvioissa, mutta tulokset jäivät laihoiksi siitäkin huolimatta, että Magnin oli alkulohkovaiheen aktiivisin keskittäjä. Patrick Müller oli perusvarma, muttei häikäisevä.
Keskikenttä:Gelson Fernandes ja Gökhan Inler pelasivat mainiosti keskikentän keskellä, kuten hieman ennen turnausta ounastelinkin. Miehet pelasivat käytännössä rinnakkain, mutta roolituksissa oli silti selkeä ero: Fernandes rikkoi ja Inler osallistui enemmän pelinrakentamiseen ja laukoi hanakasti myös itsekin. Valon Behrami oli oikealla laidalla aktiivinen, mistä kertoo myös se että Lazion pelaaja oli koko alkulohkovaiheen rikotuin pelaaja. Tranquillo Barnettalta odotettiin vasemmalla laidalla paljon, mutta pienet vammat selkeästi haittasivat miehen esityksiä. Viimeisessä pelissä Barnettan paikan otti Johan Vonlanthen.
Hyökkäys:Alexander Frei oli ensimmäiset 40 minuuttia aktiivinen, ja haastoi ahkerasti tshekkipuolustusta. Sitten tuli paha loukkaantuminen, joka siirsi Sveitsin ykköstykin kentän laidalle lopullisesti. Hätäkutsuun vastasi Hakan Yakin, joka viimeisteli turnauksen aikana kaikki Sveitsin kolme osumaa. Mainita täytyy ehdottomasti myös turnauksen nuorin pelaaja Eren Derdiyok, joka syötti molemmat Yakinin pelitilanneosumat. Derdiyok syrjäytti avausottelussa hyökkäyksessä seisseen täysin saamattoman Marco Strellerin.
Taktiikka:Köbi Kuhn sovelsi varsin ranskalaistyyppistä 4-4-2 -muodostelmaa, johon kuului kaksi puolustavaa keskikenttäpelaajaa sekä kaksi vahvasti hyökkäävää laituria. Taktiikka kuitenkin kaatui tyypilliseen ongelmaansa, eli etäisyys keskikentältä hyökkäykseen kasvoi liian suureksi ja pelinrakentelusta jäi liian suuri vastuu hyökkääjille itselleen. Keskikentällä normaalisti esiintyvälle Hakan Yakinille tämä sopi, ja mies ottikin suurta roolia Sveitsin hyökkäyspelissä.
Paljon Sveitsin pelistä kertoo joukkueen laukaustilastot. Kaikkiaan Sveitsi ampui varsin ahkerasti ja vieläpä varsin hyvällä prosentilla kohti maalia, mutta vedot lähtivät liian usein kaukaa - useimmiten Gökhan Inlerin jalasta. Boksiin palloa sai oikeastaan vain Hakan Yakin, joka ampuikin kuudentoista alueelta kaikkiaan viisi laukausta kohti maalia turnauksen aikana, ollen kyseisen tilaston jaetulla kärkipaikalla.
Sveitsillä oli mukana vain yksi selkeä target-hyökkääjä, Marco Streller, mutta hänen esityksensä avausottelussa olivat lähinnä surkuhupaisia. Tämän puutteen vuoksi Sveitsi joutui unohtamaan pitkät pallot hyökkäysten rakentelusta, ja keskittymään lyhytsyöttöpeliin. Varsin kuvaavaa on, että Sveitsin keskitysten sekä pitkien syöttöjen onnistumisprosentti on ollut koko turnauksen selkeästi heikointa.
Isäntien peli oli varsin rikkonaista - puoleen ja toiseen. Toisaalta sveitsiläiset itse rikkoivat peräti 66 kertaa (toiseksi eniten kaikista joukkueista), kun taas toisaalta sveitsiläisiä rikottiin peräti 70 kertaa (enemmän kuin muita). Vastustajille kävi nopeasti selväksi että paras tapa vastata Sveitsin maata pitkin liikkuneeseen peliin oli katkoa peliä rikkeillä mahdollisimman usein.
Joukkueen hahmo:Hakan Yakin - aloitti penkillä mutta nousi Alexander Frein loukkaantumisen myötä avaukseen ja oli Sveitsin vaikean hyökkäyspelin kuningas. Iski joukkueensa kaikki osumat, ja ilman häntä Sveitsillä olisi käynyt paljon huonommin.
Vakioavaus:- Koodi: Valitse kaikki
Benaglio
Lichtsteiner Müller Senderos Magnin
Fernandes Inler
Behrami Barnetta
Yakin
Derdiyok
TekkiMaalivahdit:Petr ech torjui tekkien maalilla alusta loppuun, mutta ei ollut omalla tasollaan kuin korkeintaan avausottelussa Sveitsiä vastaan. Turnaus kulminoitui emämunaukseen Turkki-ottelussa, josta Nihat pääsi iskemään Turkin tasoihin. Arvokisoissa perinteisesti vahvasti torjuvan Chelsea-veskarin uran heikoimmat kisat.
Puolustus:Tekin paperilla erinomainen puolustus oli kovin epävarma läpi kisojen. Suuria virheitä se ei tehnyt, mutta kaikesta päätellen se ei pelannut loistoturnausta. Petr ech joutui venymään torjuntatöihin todella usein ja silti pallo toimitettiin tekkimaaliin peräti kuusi kertaa, mikä kertoo vastustajien saaneen luvattoman paljon maalipaikkoja. David Rozehnal oli mielestäni linjan vakuuttavin puolustaja, mutta varsinaista syntipukkia en pysty nimeämään.
Keskikenttä:Tekin keskikentällä oli valtava Tomá Rosickýn kokoinen aukko, sillä kentällä ei ollut oikeastaan ainuttakaan hyökkäyspeliin kykenevää keskikenttäpelaajaa. Parhaita olivat laidalla pelanneet Libor Sionko ja Jaroslav Plail, mutta heitä hyödynnettiin aivan liian vähän, kuten toisaalta myös laitapuolustajien taustanousuja. Keskikentän runko pysyi muuten samana kaikissa otteluissa, paitsi että David Jarolím korvattiin Marek Matjovskýlla avausottelun jälkeen. Tarkempaa analyysiä tekkien surkeasta keskikentästä alempana.
Hyökkäys:Jan Koller aloitti kahdesti ja Milan Baro kerran, mutta kummankin panos jäi pieneksi, vaikka maajoukkueuransa lopettanut "lempeä jättiläinen" saikin tililleen yhden osuman päätösottelussa. Kovinta jälkeä suhteessa peliminuutteihin teki avausottelun vaihtopelaaja Václav Svrko. Baro oli odotetun saamaton ja Kollerkin keskittyi ansiokkaasti lähinnä paikkojen tuhlaamiseen, joskin totuuden nimissä on myös moitittava miehelle kohdistettua syöttelyä.
Taktiikka:Päävalmentaja Karel Brückneriltä täysin käsittämätön 4-1-4-1 -sovitus, joka tuhosi joukkueen täysin. Miksi pitää väkisin hakea keskikentälle ylivoimaa viidellä miehellä kun suurin osa palloista pelattiin kuitenkin pitkänä suoraan puolustuslinjasta kohti Jan Kolleria? Keskikentän keskeltä puuttui mielikuvitus, ja siellä oli oikeastaan kolme puolustavaa pelaajaa. Tomá Galásek näytti ajoittain enemmän kolmannelta topparilta kuin keskikenttäpelaajalta.
Ajatus kohdistaa palloja Jan Kollerin päähän ei ole täysin väärä, sillä niin valtava on miehen fyysinen preesens puolustuksessa. Terve järkikin sanoo kuitenkin että takaapäin (maalivahdilta ja puolustajilta) tulevia palloja ei voi puskea kohti maalia, vaan ainoa vaihtoehto on tiputtaa niitä takaapäin tulevalle tuelle. Nyt sellaista ei ollut, koska Tekki ei oikeastaan missään vaiheessa pelannut kahdella kärjellä, ja toisaalta keskikentältä puuttui täysin hyökkäävän roolin pelaaja.
Oikea ratkaisu olisi tietenkin ollut laidalta tulleet keskitykset, ja jo seuraavat tilastot kertovat tämän aseen olleen aivan liian vähällä käytöllä: Tekki jakeli keskityksiä alkulohkopeleissä kaikista joukkueista kolmanneksi vähiten (29), mutta keskitykset menivät perille toiseksi kovimmalla prosentilla (peräti 41,67 prosenttia). Miksei Brückner antanut enemmän vastuuta laitureilleen ja laitapuolustajien taustanousuille? Miksi piti sumputtaa keskikenttä kun yksikään vastustaja ei oikeastaan hyökännyt sitä kautta?
Lyhytsyöttöpeli puuttui joukkueen valikoimasta täysin, ja välillä joukkue tuntui ampuvan silmät sidottuina pitkiä pallojaan. Lopulta Tekki hallitsi palloa vain 43 prosenttia peliajastaan, eli se pääsi aivan liian harvoin rakentamaan hyökkäyksiään. Vastustajalle annettiin liikaa vapauksia, eikä laadukas puolustuslinjakaan mahtanut lopulta mitään.
Joukkueen hahmo:Libor Sionko - FC Kööpenhaminan mies väläytteli osaamistaan ajoittain, ja yhden maalin lisäksi kirjautti itselleen myös yhden maalisyötön - kuten myös toinen laituri Jaroslav Plail. Tehoihin nähden tämä kaksikko sai kuitenkin aivan liian vähän vastuuta joukkueen pelinrakentelusta.
Vakioavaus:- Koodi: Valitse kaikki
ech
Grygera Rozehnal Ujfalui Jankulovski
Galásek
Sionko Polák Matjovský Plail
Koller
Huomenna pyrin kirjoittamaan Itävallasta ja Puolasta.