EM 2008

[Verbal]

Ei mennä. Kaikilla mahdollisilla tuloksilla saadaan aikaan paremmuusjärjestys ilman rankingeja.

Täsmennettäköön vielä että tämä kyseinen ranking ei siis ole FIFAn ylläpitämä ranking-lista, vaan UEFAn oma lista, jossa on laskettu joukkueiden kaksissa viime karsinnoissa (MM2006, EM2008) saamat pisteet, ja jaettu ne pelattujen otteluiden määrällä.

[rulezman]

Jaa ei sitten, hyvä että asia selvisi.

[rulezman]

Ekan puoliajan dramaattisin hetki. Löw ja Hickelsmikälie katsomon puolelle :)

Ei se Saksan kone nyt oikein meinaa käynnistyä, aika ajoin ihan hyviä hyökkäyksiä tulee, mutta ei ole kovin helppoa päästä Itävallan 10 miehen puolustusmuurin läpi.
Mutta kyllä se maali sieltä tulee, vaikka tasapelikin tosiaan riittäisi Saksalle.
Hitzelsperger varmasti tulee kentälle.

[rulezman]

Nyt nähtiin sitten jo se kisojen ensimmäien kunnon vaparimaali, ja komea oli kyllä Ballackin laukaus, ei ollut Machomäänillä mitään mahdollisuuksia.
Ja Hitzelsperger korvasi odotetusti Gomezin, ja se kyllä auttoi Saksaa paljon, Podolskin ei kuulu pelata laidalla, kärkeen häntä tarvitaan.

Siitä sitten Portugalin kaatoon.

[rulezman]

Tänään sitten kuolemanlohko saa arvoisensa päätöksen, toinen jatkopaikka ratkeaa.
Paha paikka sitten, kun pitäisi päättää kumpaa peliä katson, kyllä taitaa kallisua vähän Romanian puolelle.

[rulezman]

Katastrofaalinen alku Ranskalla, eka joukkueen kantava voima Frank Ribery loukkaantuu, ja sitten Abidal hommaa punasen ja samalla Italiaanoille pilkun, Pirlo pistää pallon varmasti sisään.
Kyllä Ranskan peli on menetetty, kaksi maalia pitäisi tehdä.

Romani -Hollanti pelissä ei mitään ihmeellistä...

[rulezman]

Jep, Azurrit jatkoon ja Ranska ja Romania tylysti ulos, ei mahtanu Romania mitään Hollannin B-miehistölle...

[Verbal]

Verbalin jälkianalyysit (osa 1)

Sveitsi

Maalivahdit:
Diego Benaglio pelasi odotetusti ykkösvahtina, mutta antoi merkityksettömässä kolmannessa ottelussa tietä maajoukkueuransa päättäneelle Pascal Zuberbühlerille, joka sitten torjuikin asiaankuuluvasti isäntien ainoan voiton. Benagliota on kuitenkin turha syytellä, sillä mies ei takaiskumaaleille juuri mitään mahtanut.

Puolustus:
Philippe Senderos oli puolustuksessa herra ja hidalgo, mutta hyvin esiintyi myös oikealla laidalla vaivoista kärsineen Philipp Degenin syrjäyttänyt Stephan Lichtsteiner. Hyökkäyssuuntaan Lichtsteiner ei erityisemmin osallistunut, mutta puolustusvelvoitteet mies hoiti kunnialla. Ludovic Magnin oli enemmän mukana hyökkäyskuvioissa, mutta tulokset jäivät laihoiksi siitäkin huolimatta, että Magnin oli alkulohkovaiheen aktiivisin keskittäjä. Patrick Müller oli perusvarma, muttei häikäisevä.

Keskikenttä:
Gelson Fernandes ja Gökhan Inler pelasivat mainiosti keskikentän keskellä, kuten hieman ennen turnausta ounastelinkin. Miehet pelasivat käytännössä rinnakkain, mutta roolituksissa oli silti selkeä ero: Fernandes rikkoi ja Inler osallistui enemmän pelinrakentamiseen ja laukoi hanakasti myös itsekin. Valon Behrami oli oikealla laidalla aktiivinen, mistä kertoo myös se että Lazion pelaaja oli koko alkulohkovaiheen rikotuin pelaaja. Tranquillo Barnettalta odotettiin vasemmalla laidalla paljon, mutta pienet vammat selkeästi haittasivat miehen esityksiä. Viimeisessä pelissä Barnettan paikan otti Johan Vonlanthen.

Hyökkäys:
Alexander Frei oli ensimmäiset 40 minuuttia aktiivinen, ja haastoi ahkerasti tshekkipuolustusta. Sitten tuli paha loukkaantuminen, joka siirsi Sveitsin ykköstykin kentän laidalle lopullisesti. Hätäkutsuun vastasi Hakan Yakin, joka viimeisteli turnauksen aikana kaikki Sveitsin kolme osumaa. Mainita täytyy ehdottomasti myös turnauksen nuorin pelaaja Eren Derdiyok, joka syötti molemmat Yakinin pelitilanneosumat. Derdiyok syrjäytti avausottelussa hyökkäyksessä seisseen täysin saamattoman Marco Strellerin.

Taktiikka:
Köbi Kuhn sovelsi varsin ranskalaistyyppistä 4-4-2 -muodostelmaa, johon kuului kaksi puolustavaa keskikenttäpelaajaa sekä kaksi vahvasti hyökkäävää laituria. Taktiikka kuitenkin kaatui tyypilliseen ongelmaansa, eli etäisyys keskikentältä hyökkäykseen kasvoi liian suureksi ja pelinrakentelusta jäi liian suuri vastuu hyökkääjille itselleen. Keskikentällä normaalisti esiintyvälle Hakan Yakinille tämä sopi, ja mies ottikin suurta roolia Sveitsin hyökkäyspelissä.

Paljon Sveitsin pelistä kertoo joukkueen laukaustilastot. Kaikkiaan Sveitsi ampui varsin ahkerasti ja vieläpä varsin hyvällä prosentilla kohti maalia, mutta vedot lähtivät liian usein kaukaa - useimmiten Gökhan Inlerin jalasta. Boksiin palloa sai oikeastaan vain Hakan Yakin, joka ampuikin kuudentoista alueelta kaikkiaan viisi laukausta kohti maalia turnauksen aikana, ollen kyseisen tilaston jaetulla kärkipaikalla.

Sveitsillä oli mukana vain yksi selkeä target-hyökkääjä, Marco Streller, mutta hänen esityksensä avausottelussa olivat lähinnä surkuhupaisia. Tämän puutteen vuoksi Sveitsi joutui unohtamaan pitkät pallot hyökkäysten rakentelusta, ja keskittymään lyhytsyöttöpeliin. Varsin kuvaavaa on, että Sveitsin keskitysten sekä pitkien syöttöjen onnistumisprosentti on ollut koko turnauksen selkeästi heikointa.

Isäntien peli oli varsin rikkonaista - puoleen ja toiseen. Toisaalta sveitsiläiset itse rikkoivat peräti 66 kertaa (toiseksi eniten kaikista joukkueista), kun taas toisaalta sveitsiläisiä rikottiin peräti 70 kertaa (enemmän kuin muita). Vastustajille kävi nopeasti selväksi että paras tapa vastata Sveitsin maata pitkin liikkuneeseen peliin oli katkoa peliä rikkeillä mahdollisimman usein.

Joukkueen hahmo:
Hakan Yakin - aloitti penkillä mutta nousi Alexander Frein loukkaantumisen myötä avaukseen ja oli Sveitsin vaikean hyökkäyspelin kuningas. Iski joukkueensa kaikki osumat, ja ilman häntä Sveitsillä olisi käynyt paljon huonommin.

Vakioavaus:

Koodi: Valitse kaikki

                    Benaglio

Lichtsteiner  Müller     Senderos     Magnin

            Fernandes      Inler
 Behrami                             Barnetta

              Yakin
                         Derdiyok

Tekki

Maalivahdit:
Petr ech torjui tekkien maalilla alusta loppuun, mutta ei ollut omalla tasollaan kuin korkeintaan avausottelussa Sveitsiä vastaan. Turnaus kulminoitui emämunaukseen Turkki-ottelussa, josta Nihat pääsi iskemään Turkin tasoihin. Arvokisoissa perinteisesti vahvasti torjuvan Chelsea-veskarin uran heikoimmat kisat.

Puolustus:
Tekin paperilla erinomainen puolustus oli kovin epävarma läpi kisojen. Suuria virheitä se ei tehnyt, mutta kaikesta päätellen se ei pelannut loistoturnausta. Petr ech joutui venymään torjuntatöihin todella usein ja silti pallo toimitettiin tekkimaaliin peräti kuusi kertaa, mikä kertoo vastustajien saaneen luvattoman paljon maalipaikkoja. David Rozehnal oli mielestäni linjan vakuuttavin puolustaja, mutta varsinaista syntipukkia en pysty nimeämään.

Keskikenttä:
Tekin keskikentällä oli valtava Tomá Rosickýn kokoinen aukko, sillä kentällä ei ollut oikeastaan ainuttakaan hyökkäyspeliin kykenevää keskikenttäpelaajaa. Parhaita olivat laidalla pelanneet Libor Sionko ja Jaroslav Plail, mutta heitä hyödynnettiin aivan liian vähän, kuten toisaalta myös laitapuolustajien taustanousuja. Keskikentän runko pysyi muuten samana kaikissa otteluissa, paitsi että David Jarolím korvattiin Marek Matjovskýlla avausottelun jälkeen. Tarkempaa analyysiä tekkien surkeasta keskikentästä alempana.

Hyökkäys:
Jan Koller aloitti kahdesti ja Milan Baro kerran, mutta kummankin panos jäi pieneksi, vaikka maajoukkueuransa lopettanut "lempeä jättiläinen" saikin tililleen yhden osuman päätösottelussa. Kovinta jälkeä suhteessa peliminuutteihin teki avausottelun vaihtopelaaja Václav Svrko. Baro oli odotetun saamaton ja Kollerkin keskittyi ansiokkaasti lähinnä paikkojen tuhlaamiseen, joskin totuuden nimissä on myös moitittava miehelle kohdistettua syöttelyä.

Taktiikka:
Päävalmentaja Karel Brückneriltä täysin käsittämätön 4-1-4-1 -sovitus, joka tuhosi joukkueen täysin. Miksi pitää väkisin hakea keskikentälle ylivoimaa viidellä miehellä kun suurin osa palloista pelattiin kuitenkin pitkänä suoraan puolustuslinjasta kohti Jan Kolleria? Keskikentän keskeltä puuttui mielikuvitus, ja siellä oli oikeastaan kolme puolustavaa pelaajaa. Tomá Galásek näytti ajoittain enemmän kolmannelta topparilta kuin keskikenttäpelaajalta.

Ajatus kohdistaa palloja Jan Kollerin päähän ei ole täysin väärä, sillä niin valtava on miehen fyysinen preesens puolustuksessa. Terve järkikin sanoo kuitenkin että takaapäin (maalivahdilta ja puolustajilta) tulevia palloja ei voi puskea kohti maalia, vaan ainoa vaihtoehto on tiputtaa niitä takaapäin tulevalle tuelle. Nyt sellaista ei ollut, koska Tekki ei oikeastaan missään vaiheessa pelannut kahdella kärjellä, ja toisaalta keskikentältä puuttui täysin hyökkäävän roolin pelaaja.

Oikea ratkaisu olisi tietenkin ollut laidalta tulleet keskitykset, ja jo seuraavat tilastot kertovat tämän aseen olleen aivan liian vähällä käytöllä: Tekki jakeli keskityksiä alkulohkopeleissä kaikista joukkueista kolmanneksi vähiten (29), mutta keskitykset menivät perille toiseksi kovimmalla prosentilla (peräti 41,67 prosenttia). Miksei Brückner antanut enemmän vastuuta laitureilleen ja laitapuolustajien taustanousuille? Miksi piti sumputtaa keskikenttä kun yksikään vastustaja ei oikeastaan hyökännyt sitä kautta?

Lyhytsyöttöpeli puuttui joukkueen valikoimasta täysin, ja välillä joukkue tuntui ampuvan silmät sidottuina pitkiä pallojaan. Lopulta Tekki hallitsi palloa vain 43 prosenttia peliajastaan, eli se pääsi aivan liian harvoin rakentamaan hyökkäyksiään. Vastustajalle annettiin liikaa vapauksia, eikä laadukas puolustuslinjakaan mahtanut lopulta mitään.

Joukkueen hahmo:
Libor Sionko - FC Kööpenhaminan mies väläytteli osaamistaan ajoittain, ja yhden maalin lisäksi kirjautti itselleen myös yhden maalisyötön - kuten myös toinen laituri Jaroslav Plail. Tehoihin nähden tämä kaksikko sai kuitenkin aivan liian vähän vastuuta joukkueen pelinrakentelusta.

Vakioavaus:

Koodi: Valitse kaikki

                      ech

 Grygera     Rozehnal    Ujfalui  Jankulovski

                    Galásek

  Sionko      Polák     Matjovský    Plail

                     Koller

Huomenna pyrin kirjoittamaan Itävallasta ja Puolasta.

[rulezman]

Loistavaa Saksa, aivan upea peli, ei ollut tietoakaan siitä tylsästä "saksa-tyylisestä" pelistä.
Schweidi pelasi kyllä upean ottelun, kun pääsi taas avaukseen., ensimmäinen maali varsinkin oli upea, Podolski ja Ballack syöttelivät palloa loistavasti ja Schweidi pisti varmasti sisään.
Ja Klosekin sai avattua maalitilin Schweidin nappikeskityksestä.
Vaarallisesti kyllä Porugali hiipi aina maalin päähän, mutta ei onneksi riittänyt.

Sitten Turkin tai Kroatian kaatoon!!

[Verbal]

Turkki on näissä kisoissa ainoa joukkue, joka on kyennyt tappioasemasta nousemaan lopulta voittoon. (No olkoon, myös Espanjan kakkosmiehistö teki sen surkeaa Kreikkaa vastan merkityksettömässä ottelussa, mutta entäs sitten.) Turkki on tehnyt tämän tempauksen merkityksellisissä otteluissa jo kolmesti peräkkäin.

Illan ottelu oli taas draamaa parhaimmillaan, ja sellaista voi tarjota vain kuningas Jalkapallo. Oikeastaan ottelua olisi aivan hyvin voinut alkaa katsoa vasta jatkoajalta, sillä varsinaisen peliajan tilanteet olivat vähissä. Parhaimpana tilanteena mainittakoon Ivica Oliin ohjaus ylärimaan.

Jatkoajan 119. minuutilla Ivan Klasni käytti hyväkseen Rütün harhailut ja puski Kroatian johtoon, eikä parin jämäminuutin pitänyt enää viedä Kroatialta välieräpaikkaa. Toisin kuitenkin kävi, kun supersub Semih entürk iski puolivaarattomalta näyttäneestä tilanteesta pallon vastustamattomasti ylänurkkaan vieden ottelun rangaistuspotkuihin.

Pilkuilla näki selvästi kumpi oli jatkoajan tapahtumista enemmän puulla päähän lyöty. Kroatia tunsi itsensä lyödyksi ja laukojien itseluottamus ei ollut parhaalla mahdollisella tasolla. Modri ja Rakiti ampuivat ohi ja Petriin veto torjuttiin, kun taas turkkilaiset iskivät kaikki rankkarinsa sisään.

En kauheasti valita välieräparista Saksa-Turkki, jossa varmasti on pientä ylimääräistäkin tunnelatausta mukana. Missään tapauksessa ylimielisesti ei Saksa voi Turkkia vastaan lähteä, sillä niin kovaksi joukkueeksi Turkki on tässä turnauksessa osoittautunut - etenkin henkisellä tasolla.

Samoin Saksan aseet Turkkia vastaan ovat hieman erilaiset kuin Portugalia vastaan, sillä erikoistilanteisiin turkkilaisilta löytyy hieman enemmän fysiikkaa kuin lusitaaneilta. En pitäisi Turkin finaalipaikkaa tämän nähtyäni minkäänlaisena yllätyksenä.

[Verbal]

Verbalin jälkianalyysit (osa 2)

Puola

Maalivahdit:
Artur Boruc alusta loppuun maalilla, ja mikä ettei, pelasihan mies kuitenkin ehdottoman hyvällä tasolla läpi turnauksen ollen Puolan parhaimmistoa.

Puolustus:
Puolan puolustus haki parasta muotoaan läpi kolmen pelin, ja ainoana täydet minuutit pelasi oikean laidan Marcin Wasilewski. Toppari Micha ewakow pelasi myös kelvollisesti. Konkari Jacek Bk osallistui syöttöpeliin kiitettävästi, mutta puolustuspäässä hitaus näkyi jo. Itävalta-ottelun avauspuoliajalla räpeltäneen Mariusz Jopin esitykset jäivät onneksi vähiin. Viimeisessä pelissä Bkin tilalle toppariksi siirrettiin Dariusz Dudka. Vasemmalla laidalla ehdittiin kokeilla sekä Pawe Golaskia että Jakub Wawrzyniakia varsin laihoin tuloksin.

Keskikenttä:
Keskikentän puolustavassa roolissa pelasivat Dariusz Dudka ja Mariusz Lewandowski. Viimeisessä ottelussa Dudka siirrettiin toppariksi jolloin Rafa Murawski aloitti Lewandowskin parina. Oikealla laidalla aloitti kahdesti Wojciech obodziski ja kerran Marek Saganowski. Molempien esitykset olivat suoraan sanottuja surkeita. Puola pelasikin hyökkäyksiään lähes yksinomaan vasemman laidan ja Jacek Krzynówekin kautta. Krzynówek laukoi todella hanakasti, ja mies olikin alkulohkovaiheessa koko turnauksen aktiivisin rangaistusalueen ulkopuolelta laukonut pelaaja 14 kudillaan. Osumatarkkuus ei kuitenkaan ollut aivan kohdallaan. Avausottelussa hyökkäävässä roolissa keskikentän keskellä pelasi Maciej urawski, mutta tämän loukkaannuttua tahtipuikkoa siirtyi heiluttamaan puolalaistunut brassi Roger Guerreiro, joka suoriutui tehtävästään mainiosti.

Hyökkäys:
Kahdessa ensimmäisessä ottelussa Leo Beenhakker odotti kärsivällisesti maaleja Euzebiusz Smolarekilta, mutta kolmannessa miehen syrjäytti noin tunniksi Marek Saganowski. Luottoa ehkä olisi pitänyt jatkaa, sillä Smolarek oli kuitenkin surkeaan Saganowskiin verrattuna todellinen väkkärä, ja toi vielä päätöspeliin vaihdosta uutta virtaa. Osumia ei kuitenkaan tullut, mutta siihen vaikutti enemmän joukkueen pelitaktiikka josta seuraavaksi tarkemmin.

Taktiikka:
Kaikkein karmein tilasto löytyy Puolan laukauksista. Joukkue laukoi kolmessa ottelussa kaikkiaan 44 kertaa, mutta peräti laukauksista peräti 40 lähti rangaistusalueen ulkopuolelta. Siis yli kuudentoista metrin päästä maalista! Vain neljästi palloa laukaistiin rangaistusalueelta, ja yksi näistä kerroista tuotti Puolan ainoan turnausmaalin - joka tosin sekin oli päivänselvä paitsio.

Suurin ongelma oli keskikentän pelin yksipuolisuus ja liian suureksi kasvanut ero hyökkäykseen. Smolarek jäi puolustuslinjojen rutistuksessa toistuvasti yksin, ja Puola kanavoi hyökkäyksiään jopa häiritsevän yksipuolisesti vasemmalle laidalle ja Krzynówekille. Suurin osa hyökkäyksistä kilpistyi keskikentän sumppuihin, kun Roger Guerreiro ei saanut riittävästi tukea puolustavilta keskikenttäpelaajilta, tai Krzynówekin kaukolaukauksiin. Hyökkäystä toteutettiin aivan liian vähin pelaajin, eikä esimerkiksi laitapuolustajia nähty hyökkäyskolmanneksella juuri koskaan.

Yltiöpuolustavaan taktiikkaan kuului näkyvästi myös rikkominen, ja käytännössä kaikki Puolan pelaajat rikkoivat useammin kuin heitä rikottiin - jopa hyökkäävät pelaajat. Poikkeuksena brasilialaisen tuulahduksen tuonut hyökkäävä keskikenttäpelaaja Roger Guerreiro.

Enempää mielikuvitusta ei joukkueessa nähtykään, ja Puolan pelaaminen oli tuskatuttavaa seinään puskemista. Ainoa maali oli selvä paitsio ja muuten puolalaispelaajat eivät juuri hätyytelleet vastustajan maalivahteja. Ei ole ollenkaan väärin väittää Puolan olleen kisojen heikoin joukkue, ja niinpä vain tämä Suomeakin vastaan negatiivisen saldon pelannut joukkue nähtiin EM-kisoissa.

Joukkueen hahmo:
Artur Boruc - ilman supermaalivahtiaan Puola olisi hävinnyt kaikki ottelunsa, ja rumasti. Torjui jokaisessa ottelussa muutaman paraatipelastuksen, eikä mahtanut takaiskuille juuri mitään.

Vakioavaus:

Koodi: Valitse kaikki

                    Boruc

Wasilewski   ewakow       Bk      Golaski

              Dudka     Lewandowski

obodziski       Guerreiro          Krzynówek

                   Smolarek

Itävalta

Maalivahdit:
Itävalta pimitti viimeiseen asti ykkösvahtinsa valintaa, ja lopulta valinta osui Jürgen Machoon. Valinta oli onnistunut, sillä heittopussiksi ennusteltu Itävalta päästi turnauksessa lopulta vain kolme maalia, joista yhteenkään ei Macholla ollut sanottavaa.

Puolustus:
Itävalta ehti kolmessa ottelussa pelata niin kolmen, neljän kuin viidenkin miehen puolustuslinjalla. Vakiokasvot olivat Martin Stranzl ja Emanuel Pogatetz, ja myös Sebastian Prödl olisi pelannut täydet minuutit jollei varoitustili olisi täyttynyt toisessa ottelussa. Neljän ja viiden miehen linjassa oikealla laidalla pelasi György Garics, ja viiden miehen linjassa Saksa-ottelussa vasemmalle valittiin Christian Fuchs. Puolustajat - kuten maalivahtikin - suoriutuivat tehtävistään moitteitta. On syytä muistaa että Kroatian maali oli hieman kyseenalainen rangaistuspotku, Puolan maali paitsio ja Saksan maali vastustamaton vapaapotku.

Keskikenttä:
Keskikentän tärkein yksittäinen pelaaja oli puolustavassa roolissa joka ottelussa pelannut René Aufhauser, jonka ainoana tehtävänä oli rikkoa vastustajia ja katkoa syöttölinjoja. Tässä tehtävässään Aufhauser suoriutui mainiosti. Aisaparina ja vaihtopelaajana nähtiin kolmen ottelun aikana Christoph Leitgeb sekä Jürgen Säumel. Keskikentällä oli normaalisti kolme hyökkäävää pelaajaa, joista keskimmäisenä pelasi itseoikeutetusti kapteeni Andreas Ivanschitz. Oikealla laidalla ensimmäisessä ottelussa pelanneen Joachim Standfestin korvasi myöhemmissä otteluissa avauksessa toisena hyökkääjänä pelannut Martin Harnik. Vasemmalla ensimmäisen ottelun aloitti Ronald Gërçaliu, mutta toisen ottelun aikana kentälle vaihdettu Ümit Korkmaz syrjäytti Gërçaliun lopullisesti.

Hyökkäys:
Avausottelussa Harnik ja Linz, toisessa ottelussa vain Linz ja lopulta Saksa-ottelussa annettiin tilaisuus Erwin Hofferille. Kukaan ei osoittaunut EM-tasolle sopivaksi kärjeksi, sillä paikkoja tuhlattiin urakalla. Hyvä yritys ja asenne on helpompi toteuttaa puolustuspäässä, mutta hyökkäyspäässä se ei korvaa taidoissa olevia puutteita. Yhdellä hyvällä hyökkääjällä Itävalta olisi saattanut mennä jatkoon, mutta nyt sellainen puuttui. Erwin Hofferista saattaa tosin sellainen tulevaisuudessa kasvaa.

Taktiikka:
Itävallan hyökkäyspelissä keskityttiin pitkiin palloihin. Alkulohko-otteluissa se oli eniten pitkiä syöttöjä sekä keskityksiä viljellyt joukkue. Aivan hukkaan eivät yritykset eivät menneet, ja itävaltalaisten hyökkääjien taitotason tuntien olikin varmaan fiksua ettei palloa yritetty pelata hyökkääjille jalkaan. Ehkä ainoa variaatio jota olisi voinut nähdä useammin, oli nopeat vastahyökkäykset esimerkiksi Martin Harnikille. Parhaat maalipaikat Itävalta sai juuri tällaisista tilanteista.

Itävalta päätti kuitenkin puolustuksen ja vastahyökkäyksien sijasta keskittyä enemmän pallonhallintaan. Keskikentän pohjalla raatanut René Aufhauser ei kuulunut tähän juoneen, ja pelinrakentajana toimi ennemmin hyökkäävämpi Andreas Ivanschitz. Ivanschitz jäi kuitenkin läpi turnauksen varsin pahasti pimentoon, eritoten vahvan vartioinnin vuoksi. Keskikentän keskeltä ei juuri tukea löytynyt, sillä Aufhauser ei hyökkäyksiin osallistunut.

Itävallan suurin ase oli lopulta laitapeli, ja oikeat pelimerkit löytyivät vasta toiseen otteluun. Joachim Standfest sai väistyä Martin Harnikin tieltä ja vielä suuremman vaikutuksen teki vasemmalle laidalle noussut Ümit Korkmaz, joka aiheutti nopeudellaan ja tekniikallaan vaikeuksia niin puolalaisille kuin saksalaisillekin.

Puolustuslinjan jatkuva muuttaminen ei yleensä helpota joukkueen peliä, mutta kovalla asenteella ja tinkimättömällä työnteolla itävaltalaispuolustus pysyi hyvin kasassa koko turnauksen. Itävaltaa ennusteltiin surkeisiin FIFA-rankingeihin vedoten heittopussiksi, mutta joukkue näytti että Euroopan huipulla tasoerot ovat pienet ja että kovalla asenteella pääsee jo pitkälle, vaikka taitotaso ei olisikaan vastustajien luokkaa.

Joukkueen hahmo:
René Aufhauser - Itävallan keskikentän ohittamaton lukko. Hurja työmäärä joka ottelussa, ja hänen ansiostaan monet vastustajien hyökkäykset pysähtyivät jo ennen puolustuslinjaa. Olisi Euroopan huippua, jos pärjäisi hyökkäyssuuntaan paremmin.

Vakioavaus:

Koodi: Valitse kaikki

                    Macho

  Garics      Prödl       Stranzl    Pogatetz

            Aufhauser     Säumel

  Harnik          Ivanschitz          Korkmaz

                     Linz

Ensi kerralla Ranska ja Romania.

[rulezman]

Mitä nyt Juhannuksen juhlinnalta peliä näin, niin oli kyllä erittäin mielenkiintoinen, vaikkei nyt varsinaisella peliajalla mitään superpaikkoja ollut, mutta kuitenkin Rüstüllä muutama hyvä torjunta.
Ja oli kyllä hurja ratkaisu lopussa, eka Rüstü munaa palloon maaliin, ja sitten potkaisee viimeisen epätoivoisen avauksen niin pitkälle kuin pystyy, ja se menee tietenkin maaliin.

Ja Kroaatit olivat kyllä surkeita pilkuilla, Rüstü sentään torjui yhden komesta.

Hamit Altintop kyllä pelin paras pelaaja.
Mutta missä oli Servet Cetin?

Toivottavasti Volkanin pelikieltoa ei kumota, Rüstü on niin loistava!

Ja nyt voi kyllä sanoa, että jos Saksa jostakin syystä häviää Turkille, niin en ole niin pettynyt, Turkki heti toisena kannatuslistallani.

[Verbal]

Taas loistopeli. Hollanti oli varsin odotetustikin aivan vääränlaisella taktiikalla täysin erilaista joukkuetta vastaan. Kokemattomana valmentaja van Basten päätti luottaa voittavaan kokoonpanoon ja pelisysteemiin, muttei tuntunut mitenkään tajuavan sitä etteivät ne aseet joilla tehtiin ihmeitä alkulohkossa riitä liikkuvaa ja monipuolista Venäjää vastaan. Pidempää analyysia ehkä myöhemmin, mutta nyt voi vain todeta Guus Hiddinkin tehneen jälleen yhden upean suorituksen, ja Venäjän ottaneen ansaitun voiton.

[Crick]

Oli kyllä todella hieno peli tämä Hollanti-Venäjä, ja oli mukava seurata kun molemmat joukkueet pelasivat hyökkäävästi. Venäjä kyllä ansaitsi voiton ja Hollanti oli melko aseeton Venäjän hyvän pelin edessä. Kova pelaaja on kyllä tämä Venäjän Andrei Arshavin. Jännä nähdä jatkuuko Venäjän lento myös välierissä.

[rulezman]

Vittu toi Arshavin on äijä, kun ei Venäjän kahdessa ekassa pelissä pelannut, niin ei tullut mitään, mutta nyt, huhuh!
Loistava keskitys ensin maalille, jonka Torbinsky helposti pisti sisään, ja sitten vielä ratkaisumaali, ja komea kyllä oli.

Nyt sitten Kolodin ja Torbinsky huilaavat seuraavan ottelun.

Finaali tulee olemaan aivan varmasti Saksa-Italia.

[rulezman]

Di Natale täysi pelle

Jos Espanja pelaa näin huonosti, niin kyllä Venäjä menee Saksan seuraksi finaaliin.

Mutta miksi Del Pieron ei annetta laittaa rankkaria sisään, kun sen takia kentälle otettiin?

[Verbal]

Del Piero oli todennäköisesti viides potkaisija.

[rulezman]

Tänään: Saksa-Turkki, ensimmäinen välierä!

Turkilla paha pelaajakato, pelikiellossa ovat: Maalivahti Volkan Demirel, (Rüstü paljon parempi) puolustaja Emre Asik, sekä keskikenttäpelaajat Tuncay Sanli ja Arda Turan (Yksi Turkin maalitykeistä)

Ja joukkueen ykköshyökkääjä Nihat joutui jättämään turnauksen kesken, loukkaantuneita ovat myöskin Emre Güngör, ja Servet Cetinillä on polvivamma, todennäköistä ettei pelaa, ja Tümer Metinin nivusissa jotain vikaa, hänkään tuskin pelaa.
Ja joukkueen kapteeni, Emre Belözoglu on palannut harjoituksiin, mutta ei tuskin pelaa, vaikka pelaisikin, niin ei olisi 100 % kunnossa.

Saksalla sen sijaan menee paremmin, Frings on toipunut kylkivammastaan, ja hän on pelikykyinen, samoin Jansen pystyy pelaamaan, eri asia onkin sitten haluaako Löw muutta Portugali-ottelun kokoonpanoa.

Puolustuksesa vasemmassa laidassa pelaa joko Jansen ja Friedrich, minä kyllä pistäisin rahani likoon Friedrichille, pelasi erittäin hyvin Portugali-pelissä.
Ja minä kyllä toivoisin, että Rolfes otettaisiin pois ja Frings laitettaisiin tilalle, Rolfes pelasi ihan "hyvin", muttei mitenkään erikoisesti, oli melko näkymätön kentälle, Frings toisi varmasti vielä vähän hyökkäysvoimaa...

Ja mielenkiintoista nähdä pelaako Klose taas yksinäisenä kärkenä, kyllä se ainakin tuotti tulosta Portugali-pelissä, minä kyllä laittaisin Podolskin siihen vierelle, laitapelaajina toimisivat silloin Hitzlsperger ja Schweinsteiger, joka pelasi ihan käsittämättömän upean viime pelin.

Ja edelleen minä haluaisin nähdä Kuranyin kentälle, jos pääsee sinne, niin varmasti tulosta syntyy.


Ja kuten jo sanoin aiemmin, Saksan tappio ei olisi maailmanloppu, Turkki on noussut yhdeksi suosikiksini.

[rulezman]

Hyvä Lehmann! :peukku:
Mutta ihan oikea peukku Podolskille ja Schweidille, pelasivat molemmat hyvin laidoillaan.
Puolustus ei kyllä oikein vakuuttanut, ei pystynyt pitämään nopeita Turkkilaisia aisoisa.

Nyt äkkiä Kuranyi kentälle Klosen tilalle!

[rulezman]

Kivahan se on kattoa, kun kuvaa ei näy...

Mutta loistavaa Saksa!!
Toisella puoliajalla oli ihan uudelleen syntynyt Saksa, ja Lahm korjasi kaikki virheensä upealla tavalla, upea maali, ja varsinkin upea Fringsin syöttö. Maali kyllä varmasti auttoi vähän Kazim Kazimin loukkaantuminen, mutta hyvä näin!

Mutta molemmat maalivahdit pelasivat kyllä huonosti, varsinkin Rüstü, ei oikeastaan yhtään torjuntaa, eikä kyllä Lehmannkaan paremmin pelannut, nyt Löw äkkiä soita Kahnille, tai vaikka sitten Enke maalille, varmati paremmin pelaa, kuin Lehmann.

Ja Niki oli kyllä tänään iskussa "Lippu soi" ja "Saksalaispäätuomasti joachim Low" :D