Urheilufoorumi

Onko kellään ollut koskaan hengenlähtö lähellä? Minulla on.
Kerrompas teille vähän lisää siitä...

Joskus seitsemän tai kahdeksan vuotiaana olin pyöräilemässä isäni kanssa.
Tulipa vastaan iso alamäki. Minä tyhmänä poikana aloin mutkittelemaan pyörällä, ja sitten meni filmi poikki, en vieläkään muista mitä tapahtui silloin kauniina kesäpäivänä, heräsin pari tuntia onnettomuuten jälkeen sairaalassa.

Kuten varmasti arvaattekin kaatusin pyörälläni, ja suoraan pää edeltä, onneksi oli kypärä, ilman sitä en olisi täällä kertomassa tätä juttua.

Ei siinä nyt oikeastaan niin pahasti käynyt, kuin olisi voinut. Kolme hammasta irtosi (onneksi maitohampaita) käsi murtui, ja naama oli ihan hirveän näköinen.

Ties minkälaisia traumoja olisi mäestä jäänyt, (jota muutes pyöräilen vieläkin lähes joka päviä) jos muistaisin asiasta jotakin.

No hengissä ollaan ja se on tärkeintä.

Jäin viime heinäkuussa auton alle. Ei mitään vakavaa tullut, hieman ruhjeita kasvoihin.

Pari kuukautta sitten olin töihin menossa ja nopeutta 80km/h, kun vastaantuleva -07 Hiluxi päättikin yks kaks yllättäen kääntyä alle. Jos ajaisin jollain lasikuitusiipikipolla niin olis mun maallinen matka varmaan loppunut siihen, mutta mun -86 toyota on onneksi niin vankkaa tekoa että ei tullu kuin yks päivä saikkua aivotärähdyksestä.

Ei nyt mitään hirveän vakavaa ole käynyt, mutta kerran, kun olin ''Hiihtomajalla'' laskemassa mäkeä frendien kanssa, niin me keksittiin kisa, että kuka laskee sellaisesta hel*etin korkeasta hyppyristä pulkalla. Hyppyri oli tarkoitettu lumilautailijoille.

Niinhän siinä sitten kävi, että näytin muille mallia ja menin niin korkealta kun voi, ja niinhän siinä sitten kävi, että kun laskeuduin, kuulin valtavan rusahduksen ja ihan helv*tisti kipua! Sairaalassa todettiin, että jalka on murtunut.

Muistuttaa vähän tätä: http://www.youtube.com/watch?v=n0oqJh8l ... vie_player

Mutta vauhti oli hiukan hitaampi ja hyppyri suurempi.

Kolme aivotärähdystä, avomurtuma, katkenneita luita, erilaisia rasitusvammoja urheilun osalta.

Auton alle on jääty, hain kanssa on otettu yhteen ja olenpa saanut katsella kalkkarokäärmettäkin oikein läheltä, onneksi en sentään liian läheltä. 10 metrin pudotuksestakin on selvitty revenneellä takilla yms. pientä

Autokin on tullut kurtattua niin pahasti että poliisit piti ihmeenä että jäin edes henkiin, siinä mällissä en saanut naarmun naarmua.

Onhan noita tullut ja mulla taitaa olla 9 elämää kun kerran tätä kirjoitan.

Rulez, kyllä se on niin että suomalaisen miehen naaman täytyykin olla hirveän näköinen, muuten kärsii katu-uskottavuus. Ne kiiltokuvapojuthan yleensä tulee etelän maista

Mitään vakavaa ei onneksi ole ikinä sattunut.
Mutta yksi kommellus on mikä tulee mieleen. Vuosia sitten olimme kaverin kanssa pelaamassa minigolffia. Siinä oltiin muutama rata selvitetty ja tuli vähän vaikeampi rata. Kaverilla oli mennä hermo radan kans ja löi oikein kunnolla palloa. Maila heilahti niinkuin oikeassa golfissa. Palloon osui, mutta maila osui keskelle minun otsaa
Osuma sattui vähän, mutta sen jälkeen ei tuntunut enää kipua. Sanoin, että jatketaan peliä, mutta kaveri sanoi että jossei kuitenkaan. Verta tuli aika mukavasti ja huoltokopissa käytiin vähän sidettä laittamassa. Muistaakseni pelattiin kierros vielä loppuun vaikka päätä vähän jomotti. Mitään näkyviä merkkejä tapahtuneesta ei jäänyt. Pieni arpi näkyi jonkin aikaa, mutta ei enää.

Sarjassamme amatööri minigolffarit kierroksella!

Kuulostaa tyhmältä ja oudolta, mutta sormi jäi kerran trukin oven väliin Pahempaa ei (onneksi) ole sattunut.

Kakarana menin ladun yli pulkkaa vetäen ja hiihtäjä törmäsi kovaa vauhtia. Taju meni hetkeksi ja muisti koko illasta sen jälkeen.

Äsken ajatuksissani duunista tullessa liian kovaa fillarilla mutkaan. Olisi jotenkin selvinnyt, mutta yritin jarruttaa jalkajarruilla, joita ei ole. Sarvien yli voltti ja pää tuntui irtoavan. Nyt ei juuri voi vasenta kättä käyttää eikä juuri muutakaan kuin levätä. Muuten tulessa joku jänne solisluun(?) tienoilla rinnan ykläpuolella. Koko kaulajänne kipeä ja säteilee päähän, kun jotain tekee huonossa asennossa. Pääsin sentään takaisin ja jotenkin kässehtimään. Pahemminkin olisi voinut käydä. En tiedä, oliko kypärästä hyötyä. Ei tuntunut siltä. Koko pienen iän olen ajanut ilman kypärää ja ostin vasta pari viikkoa sitten.

Kypärästä oli taatusti hyötyä jos laskeutumisalustana oli asfaltti tai muu kova pinta. Jos kaaduit pehmeämmälle pinnalle, oli hyöty todennäköisesti varsin marginaalinen.

Kypärää kannattaa kuitenkin aina käyttää - ihan oikeasti.

Saattaa olla että solisluusi on murtunut, se on se yleisin joka menee pyörällä kaatuessa.

Verbal kirjoitti:Kypärää kannattaa kuitenkin aina käyttää - ihan oikeasti.

Toi on kyllä totta. Ite olen kuitenkin yhtä kertaa lukuunottamatta kaatunut joka kerta ilman kypärää, tosin vain kerran kolahti pää asfalttiin ja naama oli sen näköinen. Sekin tilanne joskus nappulana kun ajoin pallon päältä pyörällä, ei ollut edes mikään kova vauhti..

Verbal kirjoitti:Kypärää kannattaa kuitenkin aina käyttää - ihan oikeasti.

Näin on. Käytän aina ja jotkut ku ihmettelee sitä ni sanon että käyttää ketkä tuntee et on jotai suojattavaa

En oikeastaan ole täysin samaa mieltä tuosta kypärän käytöstä.

Järkevälle ihmiselle se on tietty ihan hieno homma ja järkevä ihminen todellakin käyttää kypärää.

MUTTA joissakin tapauksissa kypärä saattaa luoda myös vääränlaista turvallisuuden tunnetta ja varovaisuus liikenteessä unohtuu. Tällaisten ihmisten on ehkä parempi olla käyttämättä kypärää. Turvallinen ajo on kuitenkin se paras suojautumiskeino.

Itse on myönnettävä, että en käytä kypärää pyörällä ajaessa.


Mutta, esim. Laskettelussa kylläkin käytän kypärää...

Kuten ekassa viestissä totesin, niin ilman kypärää tuskin olisin hengissä, eli ei se ihan turha kapistus kyllä ole
Myönnetään nyt kuitenkin, en pyöräillessä enää kypärää käytä... Enpä nyt kyllä ikinä mitään hurjaa vauhtia vanhalla mummopyörällä vedäkkään

Mäkään en käytä kypärää, vaikkakin suosittelen sitä. Ajelen myös ikivanhalla pyörällä, ja aikas rauhallista vauhtia. Tosin eihän se aina ole omista ajotaidoista kiinni, joku muu voi ajaa päälle tms.

Solisluu katki. Huomenna leikkaukseen.

En itse käytä kypärää, kun niin harvoin ja lyhyitä matkoja pyörällä liikun, mutta suosittelen kyllä kaikille vähänkin enemmän ja huolimattomammin ajaville. Ihan jo senkin takia, että jos kaksi kaveriani eivät olisi aikoinaan kypärää käyttäneet, ei heitä nyt todennäköisesti olisi. Toinen "sai", joutui kokemaan rekan, toinen henkilöauton voiman. Muistutan myös, että jos kypärän remmi ei ole kiinni, ei siitä ole mitään hyötyä. Jos siitä olisi hyötyä remmi aukinaisena, minun kaverini ei olisi kuollut reilu vuosi sitten mp-kolarissa Siis edes mp-kypärä ei pysy useimmiten päässä remmin ollessa auki, kolarin sattuessa.

Minä kyllä kuljen päivittäin kouluun, ja sieltä takaisin pyörällä. Matkaa on sellaiset pari kilometriä.... Ei ole koskaan ollut oikeastaan hirveän pahoja onnettomuuksia pyörällä ajaessa.

Mutta Chattia lukevat kyllä tietävät mun taidot pyörällä ajaessa Ensin veidetään keulia pari kertaa ja lopuksi lennetään ympäri

Itkekin ajelen 4km koulumatkaa loppusyksystä kevääseen kunnes taas pääsee mopolla. Välillä sitä ajaa aivan ajatuksissaan, kun reitti on niin tuttu. Eikös monet liikenneonnettomuudet tapahtu juuri niillä kaikkein tutuimmilla reiteillä?
Monesti tulee kuitenkin keskustan läpi mentyä kouluun, siellä nyt ei ihan ajatuksissaan voi ajaa. Hyvin olen tähän mennessä selvinnyt, ainoat kaatuamiset viimeisten vuosien aikana on sattunut oikeastaan talvisin, ei ole 30 vuotta vanha kapearenkainen helkama ihan paras vaihtoehto lumihankeen, mutta ompahan pehmeä kaatuminen