Väittely ja argumentaatio

[Verbal]

Toisaalla väiteltiin tiukasti, ja päätin avata tänne yleiseen keskusteluun väittelyä ja argumentaatiota yleisesti koskevan aiheen. Argumentaatiohan on jo pitkään tutkittu kielellinen metodi, jolla ihmiset pyrkivät perustelemaan joitakin väitteitä tai puhumaan niiden puolesta tai vastaan. Väittely on argumentaation "areena", jossa yleensä kaksi osapuolta mittelevät kielellisin keinoin jostakin asiasta.

"Menestyksekäs väittely perustuu väittelijän omakohtaiseen tietämykseen, jonka varassa hän pystyy esittämään ja perustelemaan mielipiteensä."

Väittely ei ole täysin vapaa areena, vaan se noudattaa tiettyjä sääntöjä:

- väittelyssä saavutetaan tulos perehtymällä perusteellisesti todistusaineistoon, eli niihin argumentteihin joita väittelijät kulloinkin asettavat
- hyvä väittelijä perustaa väitteensä tutkimuksiin ja kiistattomiin tosiasioihin
- väittely toimii parhaiten jos sen aihe on tarkkaan rajattu, jotta osapuolet voivat helpommin esittää väitteitä ja vastaväitteitä
- kukaan ei ole väittelijä vielä silloin kun hän puhuu/kirjoittaa asiasta, vaan vasta sitten kun hän osaa perustella mielipiteensä argumentein
- loogisuuden ja kriittisyyden ohella myös persoonalliset ja emotionaaliset tekijät ovat tärkeitä
- väittelijän tyylin tulee olla selkeä ja hänellä pitää olla kyky vedota kuulijoihin/lukijoihin

Väittelyssä on myös usein tarkoituksena vaikuttaa pikemminkin kolmanteen osapuoleen kuin vastaväittäjään. Monesti väittelyn "voitto" määräytyykin sen ulkopuolisten seuraajien asenteiden mukaan.

Yhden kuvan löysin netistä, mikä itse asiassa kuvaa hyvän ja huonon väittelijän eroa varsin hyvin:


Tässä ketjussa ajattelin ainakin itse perehtyä erityisesti argumentaatiovirheisiin. Argumentaatiovirhe on argumentti, joka saattaa vaikuttaa oikealta tai tilanteeseen sopivalta, mutta joka tarkemmin tarkasteltuna ei ole looginen. Tällä ei tarkoiteta sitä ovatko argumentissa esitetyt faktat tai johtopäätökset tosia, vaan sitä että koko argumentti on virheellinen.

[Verbal]

Yksi tyypillisimmistä argumentaatiovirheistä on johonkin auktoriteettiin vetoaminen (argumentum ad auctoritatem), eli tilanne jossa oma argumentti perustetaan jonkin auktoriteetin sanaan tai arvovaltaan, mutta ei esitetä perusteita auktoriteetin todenperäisyydelle.

Yleiskaava:
1. A esittää väitteen X
2. A vetoaa auktoriteetin B olevan myös väitteen X kannalla
3. Auktoriteetissa B on jotain positiivista
4. Siispä väite X on tosi

Esimerkki: Aleksi väittää että rullaluistelu on paras kuntoliikunnan muoto, sillä myös Sauli Niinistö harrastaa sitä aktiivisesti, ja on sanonut rullaluistelun olevan paras kuntoliikunnan muoto. Sauli Niinistöä pidetään yleisesti varsin älykkäänä, joten rullaluistelun on oltava paras kuntoliikunnan muoto.

Esimerkki on varsin läpinäkyvä, ja ymmärrettävästi rullaluistelua ei voi pitää parhaana kuntoliikunnan muotona vain sen perusteella että Sauli Niinistö on asiasta sitä mieltä. Samaa argumentaatiovirhettä saatetaan kuitenkin käyttää paljon paremminkin piilotettuna.

Väittelyiden ulkopuolella samaa argumentaatiovirhettä käytetään yleisemmin myös esimerkiksi mainosmaailmassa, jossa tuotetta saatataan palkata esittelemään jokin julkisuuden henkilö. Ostavatko ihmiset tuotetta enemmän kun heille tuttu auktoriteetti vaikuttaisi tukevan tuotetta?

Huomautus: Kannattaa muistaa että alkuperäinen väite (ks. yleiskaavan kohta 1) saattaa hyvinkin olla täysin tosi. Virheelliseksi argumentin tekee vasta auktoriteettiin vetoaminen ilman että auktoriteettia perusteltaisiin pätevästi. Kannattaa myös huomioida että auktoriteetti saattaa itse asiassa olla erittäinkin pätevä "asiantuntija", mutta hänen asiantuntijuutensa tulee olla molempien väittelyn osapuolien hyväksymä, ennen kuin häntä voi pitää auktoriteettina virheettömästi.

Lähes samaa virhettä tarkoitetaan arvovaltaan vetoamisella eli argumentum ad verecundiamilla. Ero on vain auktoriteetin ja arvovallan merkityksellä. Hieman eri asiaan viitataan puolestaan ipse dixit -virheellä. Kyseinen sanapari on latinaa, ja tarkoittaa "hän sanoi". Ipse dixit on suora viittaus jonkin henkilön sanomisiin, siinä missä argumentum ad verecundiam ja argumentum ad auctoritatem saattavat myös vedota esimerkiksi kirjoituksiin.

Argumentum ad populum puolestaan tarkoittaa suosituimmuuteen vetoamista, eli tilannetta jossa johonkin väitteeseen vedotaan sillä että suurin osa ihmisistä (jossain tietyssä ryhmässä tai vaikka koko maailmassa) on asiasta samaa mieltä. Virheellisesti voidaan esimerkiksi väittää että Suomen kannattaisi olla liittymättä Natoon, koska suurin osa suomalaisista on juuri tätä mieltä. Voi olla että Suomen ei kannata liittyä Natoon, mutta väitteen suosituimmuuteen vetoaminen on argumentaatiovirhe.

Auktoriteettiin vetoamiselle löytyy kaksi rinnakkaista argumentaatiovirhettä: Argumentum ad hitlerum eli kompromettointi sekä esoteerinen omahyväisyys ("Suutari pysyköön lestissään"). Kompromettoinnilla tarkoitetaan tilannetta jossa jokin vastustajan argumentti sidotaan johonkin epämiellyttävään instanssiin, ja siten saatetaan vastaväittäjä huonoon valoon. Nimi on pseudolatinaa, ja viittaa Adolf Hitleriin, joka usein vedetään esiin kompromettoitaessa. Tämän vuoksi kyseistä argumentaatiovirhettä kutsutaan myös usein "Hitler-kortiksi" tai "natsikortiksi". Toki muitakin epämiellyttäviä auktoriteetteja löytyy.

"Suutari pysyköön lestissään" on puolestaan vanha sanonta, jolla viitataan siihen että väittelijä hyväksyy vain auktoriteettien näkemykset. Esoteerinen omahyväisyys tarkoittaa sitä että väittelijän mielestä asia on liian vaikea muille ymmärtää, ja vain tietyt auktoriteetit voivat olla oikeassa asian suhteen.