Edellisestä foorumista tai sen edeltäjistä katosi katsaukseni Etelä-Tirolin historiaan. Sitä voisi kerrata, koska kaikkien on syytä ainakin tiedostaa alueen taustaa ja mitä kätkeytyy nimeen Anterselva. Saksan televisiosta huomasin, että saksalaiset puhuvat yleisesti Antholzista, joten ilmeisesti se ei ainakaan ole kiellettyä. En ole selvillä, mikä on kv. säännöstö asiassa ja tilanne tai onko joku vaatinut jotain. En myöskään vielä ole päässyt alueen nykytilanteeseen ja että onko Antholz kuinka virallinen ja muutenkin ovatko ihmiset tuolla saaneet kuinka paljon vähemmistöasemaa takaisin. Ilmeisesti Suomessa ainakin televisio on ottanut käytännön, että käytetään italialaista nimeä ja voihan alue ollakin jo italialaistunut. En tiedä. On kuitenkin syytä tiedostaa, mistä on kysymys.
Kuitenkin kaikki lähti siitä, että Italia päätti osallistua I maailmansotaan Ympärysvaltojen puolella ja sille luvattiin erinäisiä palkkioita. Adrian rannikon suunnalla tulos jäi melko laihaksi, mutta voittajat lupasivat sille salaa sodan aikana Etelä-Tirolin. Italia oli ennen vuotta 1919 ulottunut vain vuorten juurelle. Italialaisia ei juuri asunut kuin pienillä erillisillä saarekkeilla ja heitä oli tosi vähän. Alue oli siis puhdasta saksalaisaluetta ja kuulunut vuosisatoja Itävaltaan.
Sodan aikana jo laadittiin Italiassa suunnitelma, jossa jokainen saksalainen paikannimi vain italialaistettiin keksimällä nimi. Sodan jälkeen saalis luovutettiin Italialle ja vaikka tämänkin alueen kohdalla saalistaja lupasi kunnioittaa erityisasemia ja oikeuksia, niin voittajien ei tarvinnut itää niistä kiinni. Jo ennen fasismin voittokulkua suunnitelma pantiin täytäntöön ja saksalaisväestöltä riistettiin kaikki oikeudet. Alue luettiin osaksi suurmaakuntaa, joten saksalaiset eivät voineet päättää mistään. Viranomaiset olivat italialaisia ja virkakieli italia. Kouluopetus muutettiin italiankieliseksi. Jo ennen Mussolinin valtaannousua fasistiryhmät hyökkäsivät perinteisiä kulkueita vastaan pistoolein ja nuijin.
Mussolinin Italiassa kaikilta saksalaisilta riistettiin oma nimi ja jokaiselle keksittiin italialainen nimi virallisiin papereihin. Hautakivien nimet vaihdettiin keksityiksi italialaisiksi. Saksan kieli kiellettiin ja siis kouluopetus tapahtui italiaksi, vaikka yksikään lapsi ei olisi aikoihin ymmärtänyt mitään opettajan puheesta ja päinvastoin. Alueelle tuotiin italialaiset viranomaiset ja opettajat ja myös muulla keinoin väestöä. Asuntoja rakennettiin italialaisille keskuksiin. Teollisuutta sijoitettiin, mutta nekin palkkasivat lähes yksinomaan italialaisia. Saksankielisiä muutti joukoittain pois ja paljon myös pakkosiirrettiin muualle. Ilmeisesti osalle väkeä jäi italialainen nimi, kun fasismi kukistui.
Hitler kaveerasi Mussolinin kanssa ja osti kumppanuuden sillä, että antoi Italialle vapaat kädet. Diktaattorit sopivat, että ne, jotka eivät halua vaihtaa kansallisuuttaan, saavat muuttaa Saksaan. Loput italialaistukoot ja heitä siirrettiin paljon muualle Italiaan. Mussolinin kukistuminen ja Wehrmachtin tulo alueelle ei muuttanut mitään muuta kuin että saksankieli sallittiin ja italialaiset viranomaiset eivät saaneet mellastaa ja heitä erotettiin.
Sodan jälkeen entiset fasistiviranomaiset hallitsivat pitkään. Taas Italia lupasi kaikkea mahdollista, mutta melko paljon se pystyi myös luistamaan. Kouluopetus oli nyt sallittava saksaksi. Silti italialaistaminen alkoi uudelleen. Alueen väelle ei herunut työpaikkoja eikä vaikutusmahdollisuuksia esim. talouselämän suhteen. Teollisuus sijoittui taajamiin ja palkkasi italialaisia. Italian hallitus tuki tällaista teollisuuta ja yritystoimintaa ja rakensi myös halvalla vuokra- ja omistusasuntoja, joihin tuotiin valtavat määrät italialaisia. Tirolilaisten viinitarhojen ym. tuhoamiset uusien teollisuuslaitosten tieltä jatkuivat. Jo Mussolinin aikana omaisuutta oli takavarikoitu mitättömiä korvauksia vastaan. Kuitenkin kaikissa rauhansopimuksissa oli luvattu alkuperäiskansan tyylinen kohtelu eli omaleimaisuuden vaaliminen ja autonomia.
Kaikki sujui siihen asti, kun Etelä-Tirolin suojelijaksi määrätty Itävalta sai riippumattomuuden 1955. Sekin oli kuitenkin häviäjänä melko voimaton estämään kehitystä. Se vei asian YK:n käsittelyyn, mutta NATO-maa Italia oli liian tärkeä liittolainen esim. USA:lle. Lopulta tirolilaiset alkoivat järjestäytyä aseelliseen vastarintaan. Tämä ei tarkoittanut ihmishenkien uhkaamista, vaan esim. suurjännitejohtojen räjäyttämistä. Suurjännitejohdot olivat alueen riistämisen symboli. Alueen vesivoima pyöri laajojen osien Pohjois-Italiaa hyväksi. Kun yhtenä yönä kaatui lähes sata pylvästä (1961), oli isku raju koko Pohjois-Italian teollisuuskeskuksille. Lisäksi iskettiin voimalaitoksiin, erääseen majatalorakennukseen ja kerrostalojen rakennustyömaille. Iskuihin vastattiin laajoin pidätyksin sekä kymenien ihmisten kiduttamisella. Italialaiset ampuivat summittain muutamia nuoria, joiden tulkittiin epämääräisesti lähestyneen jotain kohdetta. Tosiasiassa esim. köysiradasta ei voi nousta käskettäessä. Uhrit olivat sivullisia, mm. erään upseerin talon lähelle treffinsä sopinut nuori kosija.
Käsittääkseni YK tunnusti lopulta Italian harjoittaneen kansanmurhaa tuomalla väkeä muualta nopeaan tahtiin murtaakseen kulttuurin ja mullistaakseen sen. Tämä on kansanmurhan määritelmä yhä, mutta nykyisin siitä ei välitetä, vaan kaikkia muitakin Euroopan kolkkia ja kansoja on alettu murhaamaan mamutuksella. En muista, miten kiista lopulta päättyi ja saatiinko mitään oikeuksia. Pitänee jatkaa perehtymistä. Joka tapauksessa ainakin joksikin aikaa italialaisten tsunami alueelle tyrehtyi.