Harjoitusvinkkejä eri tarpeisiin

[Jonzku92]

Kellään tietoa mistä sais kahvakuulan? Ja minkä painosta kannattais ottaa.

Ainakin täällä päin paikallisista urheiluliikkeistä noita löytää (tai ainakin Pasaatin Ripe-Sportissa näytti olevan, kun perjantaina kävin). En ole ikinä ko. välineellä treenannut, mutta painia harrastava kaverini käyttää ainakin tempauksessa 16 vaiko 20 kilon kuulaa. Jos et ole ennen käyttänyt, etkä ole missään hurjassa kunnossa niin 12 kilon mötikästä ehkä liikkeelle. Mitä netistä nopeasti kattelin, niin aika paljon näytti löytyvän tietoa liikkeistä yms.

E: Täällä kerrotaan miesten aloittavan yleensä 16 kilon kuulalla. No, mutta sinähän olet poika

[r2-d2]

Ite näin jonkin sortin kahvakuulia Prismassa, oli niillä hintaakin, yli 60 euroa. Lahessa uimahallin kuntosalille, jossa itsekin käyn, ilmestyi tänä syksynä monta erikokoista kahvakuulaa. En ole vielä ite jaksanut perehtyä mitä niillä oikeastaan tehdään, vaikka ohjeiden mukaan aikas paljon kaikkea

[Nasty]

Eli 16 kilosta metsästämään. Pittää ehkäpä tilata netistä kun kaupoissa näkyy olevan vain 12 kilosia. On kyllä pirun tyyriitä.. miten voi mötikkä missä on kahva päässä maksaa niin paljon.

[calculator]

Eli 16 kilosta metsästämään. Pittää ehkäpä tilata netistä kun kaupoissa näkyy olevan vain 12 kilosia. On kyllä pirun tyyriitä.. miten voi mötikkä missä on kahva päässä maksaa niin paljon.

Muodikas laji? Tuntuu että monissa urheilulajeissa on löydetty kahvakuulasta uusi leuanvetotanko. Hirveästi harjoituksia löytyy, jotka sopivat moniin lajeihin.

[Nasty]

Muodikas laji? Tuntuu että monissa urheilulajeissa on löydetty kahvakuulasta uusi leuanvetotanko. Hirveästi harjoituksia löytyy, jotka sopivat moniin lajeihin.

Kahvakuulahan tekee toista tulemistaan. Kauan ollut jo käytössä. Eikä kyllä yllätä sen suosio, hemmetin hyvää reeniä ja ennen kaikkea monipuolista saa tehtyä. Ja paljon mukavampaa kuin perus raudan pumppaaminen.

[rulezman]

Näin kesän kunniaksi olen päättänyt aloittaa juoksemisen, en oo nyt vuosikausiin juossut juuri ollenkaan, kuntopohjia toki löytyy muualta. Mitenkäs, kannattaako heti ekasta lenkistä lähtien vetää ittensä ihan piippuun, vai aloittaa rauhallisesti? Ja kuinka monta kertaa viikossa sitä nyt olisi hyvä näin alussa käydä? Salilla tulee kuitenkin käytyä joka toinen päivä, ei vissiin salipäivinä kannata juoksemassa käydä?

[kirja]

Itseluottamusta tuskin voi harjoitella, mutta kuinka sitä voisi parantaa?

Kuten luultavasti tietänette, ainakin monet teistä, harrastan suunnistusta enkä ole mikään kuntosuunnistaja. Tavoitteena on kansallinen läpimurto kahdessa kaudessa, jos pysytään ehjänä. Hyviä, jopa erinomaisia, saavutuksia kilpailuissa on tullut ja alueellisissa kilpailuissa voittojakin, kansallisissakin kärjen joukossa. Siltikin itseluottamukseni on huono. Aina ei luota itseen tai uskalla ottaa jotain reitinvalintaa. Tämä on suuri ongelma. Olisiko kellään vihjeitä, kuinka itseluottamusta saisi nostettua?

~kirja

[Verbal]

kirjan ongelmaan:

Itseluottamus on sen sortin henkinen ominaisuus, että sen kehittämiseen ei viisi minuuttia riitä, mutta toisaalta kovalla ajatustyöllä, mielikuvaharjoittelulla ja omien asenteiden "tarkistamisella" voi oikeasti päästä pitkällä tähtäimellä tuloksiin.

Erinäisien jippojen (joista kohta kirjoitan hieman lisää) kokeilemiseksi ei kannata odottaa kilpailutilannetta, sillä suunnistuksen kaltaisessa lajissa ei ole kauheasti ylimääräistä aikaa oman itseluottamuksen pönkittämiseen. Itseluottamus tulisi muilla keinoilla nostaa sille tasolle, että se löytyisi kilpailutilanteessa selkärangasta. Helposti ilmaistuna: esimerkiksi sen mainitsemasi oikean reittivalinnan tekeminen pitäisi itsensä kehittämisen jälkeen tapahtua itsestään - sen pitäisi tulla suoraan selkärangasta.

Kannattaa tarkailla onko muitakin tilanteita, joissa oma itseluottamus tuntuu hieman huteralta. Niissä tilanteissa kannattaa sitten kokeilla erilaisia kikkoja:

- Kysy itseltäsi mitä voi pahimmillaan tapahtua jos tekemäsi valinta onkin väärä. Monesti ihmiset tapaavat keskittyä mahdollisiin riskeihin ja ongelmiin, eivätkä mahdollisuuksiin joita aukeaa, jos samainen valinta onkin oikea. Kilpailutilanteessakin kannattaa pitää huoli siitä, että ajatusenergia keskittyy tavoitteiden täyttämiseen eikä mahdollisten epäonnistumisten murehtimiseen.

- Kun teet jonkun valinnan, niin kuvittele että olisit tehnyt sen jo joskus aiemmin menestyksekkäästi. Kuvittele elävästi tilannetta jossa valintasi tehtyäsi onnistut suurenmoisesti ja saavutat tavoitteesi.

- Valintatilanteessa kysy itseltäsi: "Mitä tekisin samassa tilanteessa, jos minulla olisi runsaasti itseluottamusta?". Minkä valinnan tekisit ja miten sen toteuttaisit? Mitä ajattelisit tuon valinnan tehtyäsi? Näin pakotat itsesi kuvittelemaan tilanteen jossa olet täynnä itseluottamusta. Ennen pitkää tämä kuviteltu itseluottamus muuttuu oikeaksi itseluottamukseksi.

- Muista että häviät 100% varmasti kaikki ne mahdollisuudet, joita et edes yritä käyttää. Vanha mutta asiapitoinen lause sanoo että tavoitteisiinsa pääsemiseksi on oltava valmis tekemään uhrauksia niihin päästäkseen. Uhrauksiin saattaa sisältyä myös vaikeita ja itseluottamusta koettelevia valintoja.

[chesswinner]

Itseluottamusta tuskin voi harjoitella, mutta kuinka sitä voisi parantaa?

Kuten luultavasti tietänette, ainakin monet teistä, harrastan suunnistusta enkä ole mikään kuntosuunnistaja. Tavoitteena on kansallinen läpimurto kahdessa kaudessa, jos pysytään ehjänä. Hyviä, jopa erinomaisia, saavutuksia kilpailuissa on tullut ja alueellisissa kilpailuissa voittojakin, kansallisissakin kärjen joukossa. Siltikin itseluottamukseni on huono. Aina ei luota itseen tai uskalla ottaa jotain reitinvalintaa. Tämä on suuri ongelma. Olisiko kellään vihjeitä, kuinka itseluottamusta saisi nostettua?

~kirja

Nyt sä olet totaalisesti hukassa. Itseluottamusta VOI harjoitella, juuri sen kauttahan sen parantaminen tapahtuu.

Harjoitus olosuhteissa mielikuvaharjoittelu on tietenkin ihan perusniksi. Koska en ole kauhean perehtynyt suunnistukseen, en osaa antaa tarkempia ohjeita. Alla kuitenkin jotain pientä millä lähtä tuota työstämään:

Suomalainen urheilija kärsii yleensä epäonnistumisen pelosta, kuten Verbal edellä mainitsikin. Sillä ehkä vältetään täydellinen epäonnistuminen, mutta sillä vältetään myös arvokisamitalit. Kysy itseltäsi haluatko olla varmuudella kymmenen parhaan joukossa vai haluatko mieluummin mahdollisuuden voittaa ? Tasaisissa pienten marginaalien lajeissa, jollainen suunnistus käsittääkseni on, on uskallettava ottaa riskiä menestyäkseen. Heitä se munaamisen pelko roskiin ja ota ne riskit. Joskus saat hävetä silmät päästäsi, mutta luulisi sinne pari onnistunuttakin valintaa osuvan

Sä olet vielä nuori pojankloppi ja tulet varmasti epäonnistumaan usein. Epäonnistuminen ei kuitenkaan ole katastrofi vaan kehittymisen edellytys. Ihminen oppii virheistään. Mitä enemmän kokemusta karttuu, sitä harvinaisemmiksi ne epäonnistumiset käy.

Siinäpä nuo tärkeimmät, mielikuvaharjoittelu ja kokemus, niistä on itseluottamus tehty.

:edit: Omalta shakkiuraltani tulee mieleen hyvä esimerkki itseluottamuksen merkityksestä. Olin pitkään lupaava pelaaja jolla kuitenkin oli suuria vaikeuksia voittaa pelaajia joiden selo-luku on yli 2000 ( ns. pelimiehen raja ). Silloinen koutsini antoi mulle parissa sekunnissa tehokkaimman psyykkisen treenini jonka olen koskaan saanut lausumalla seuraavan lauseen: "Mitä sitten jos munaat ? Se on vain shakkia".

[Verbal]

Hyvää tekstiä chesswinneriltä. Eiköhän näitä meidän niksejä yhdistelemällä pääse jo ainakin alkuun.